Aamun La Provencessa oli mielenkiintoinen artikkeli viime vuoden suosituimmista etunimistä Aixissa, Marseillessa, Bouches-du-Rhônen departementissa sekä koko Ranskassa. Suosituin tytönnimi oli kaikkialla Emma, pojannimissä sen sijaan esiintyi hajontaa: Aixissa suosituin nimi oli Nathan, departementissa Lucas, yleisesti Ranskassa Mathis ja Marseillessa (yllättäen?) Mohammed. Kuten artikkelissakin todetaan, aixilaisvauvat on tapana nimetä klassisesti ja järkevästi. Emma, Chloé, Gabriel tai Jules tuskin herättävät kenessäkään negatiivisia mielikuvia tai haittaavat myöhemmin lasta elämäntaipaleella. Toisin on niiden raukkojen, jotka ovat saaneet nimekseen Grofo, Caramba, Baraka, Elisazaza, Cankan tai Diplodocus. Mikäli La Provenceen on uskomista, kaikki edellämainitut on annettu Marseillessa viime vuonna syntyneille lapsille etunimiksi. Voi vain kuvitella, millaista pienen lapsen on mennä kouluun ja esitellä itsensä: Bonjour, je m'appelle Diplodocus Dupont...
Minä päätin jo aikoja sitten, etten halua lapsia, joten mahdollisia tulevia etunimiä ei ole ollut tarvis miettiä. Uskoisin silti, että jos minulla olisi ollut tytär, tämän toinen tai kolmas etunimi olisi suurella todennäköisyydellä ollut Mireille. Aivan niin pitkälle en sentään olisi mennyt kuin eräs fanipiireissä tunnettu saksalaisperhe, joiden pojan nimi on Mathieu ja tyttären Mireille. Provencessa Mireille tietenkin sopisi loistavasti etunimeksi ranskalaisen sukunimen parina, mutta Suomessa vaikutus voisi olla vähän toinen: Mireille Durand kuulostaa ainakin minun korvissani huomattavasti luontevammalta kuin Mireille Mäkinen...
Mikä ihme saa vanhemmat antamaan lapsilleen niin kummallisia nimiä, ettei niitä osaa kirjoittaa eikä aina oikein lausuakaan? Miksi vaikkapa Priscilla pitää vääntää muotoon Pryscillia tai klassisesta Elisabethista tehdä Elyzabeth (molemmat edeltävät olen itse tavannut)? Olen jo vuosia naureskellut sunnuntain Hesarin Syntyneitä-palstan etunimiväkerryksille, joissa ei aina ole päätä sen enempää kuin häntääkään. Aksentteja heitellään sinne ja tänne oikeakielisyydestä piittaamatta, "kun tämä Hèlêné on niin hieno ranskalainen nimi". Kun ei kerran osata kunnolla, eikö lapselle silloin voisi antaa nimeksi pelkkä Helena?
Vaikka kyllä täälläkin osataan, mistä todistavat juuri edellä mainitut Grofo ja Diplodocus. Aixissakaan ei sentään aina seurata valmiiksi tallattuja polkuja: joku pieni tyttö on viime vuonna saanut nimekseen Cassiopée-Roxane, eräs poikavauva puolestaan on ristitty Artème-Valéryksi. Presidentti Sarkozyn tuore pojanpoika taas on nimeltään Solal. Kaikkien nimi ei tietysti tarvitse olla Anne, Marie, Jean tai Pierre, mutta luulisi helpottavan elämää, jos lapsen ei myöhemmin tarvitse tavata nimeään joka ainoan viraston ja viranomaisen papereihin. Kiitos omille vanhemmilleni siitä, että kaikki kolme etunimeäni ovat ääkkösettömiä, selkeästi äännettäviä ja helposti kirjoitettavia niin suomeksi, ranskaksi kuin englanniksikin!
8 kommenttia:
Hauskaa! Sain jo kehiteltyä verrattomia nimiä tuleville mopsivauvoille, Diplodocus on ihan paras ja Grofo mainio.
Vanhemmallasi oli nimi valmiina lapselle jo 20 vuotta ennen hänen syntymäänsä, onneksi saatiin tyttö nimelle.
Onhan meillä perheessä melkein-Mireille, ettei ihan jää käyttämättä tuo.Melkein-Mireille iloisesti kalvaa tuolin nuppia ja lähettää wuffit!
Eiks tuo Diploco... diploloc... diplomikäolikaan ollut jonkin filosohvipariskunnan lapsi? Ja lapsen toinen tai kolmas etunimi. Vanhemmat halusivat, että lapsensa tietävät mistä he tulevat (eli dinosauruksista), joten sisarussarjan kailille on luvassa dinon nimi.
Karhu: Mopovauvoillehan voisi antaa nimet dinosaurusten mukaan: vähänkö olisi hauskaa, kun olisi Tyrannosaurus-mopsi! :D Mirkulle ja Göpölle VALTAISAT halit ja suukkoja! <3 <3 <3
Stazzy: Voipi olla. Tämänpäiväinen artikkeli mainitsi vain, että Diplodocus oli annettu Marseillessa lapsen (muistaakseni tytön) nimeksi. Ihan looginen selitys kyllä, mutta vähäsen käy silti sääliksi kyseisiä sisaruksia...
hyvä aihe! noihin nimiin alkoi tulla hajontaa silloin kun Ranskassakin vapautettiin nimikäytäntö; ennen sitä eli vielä silloin kuin tyttäreni (ja sinun kaimasi) syntyi, etunimen piti olla jo käytössä oleva tai käytännössä kai lähinnä päästä läpi kaupungintalon virkamiestätien sihdistä. meidän kristillinen (itse asiassa isoäidin perintôä oleva), muttei ranskalaisessa muodossa oleva nimi meni kai läpi siksi, etteivät vanhemmat kumpikaan olleet ranskalaisia.
sitten kun vapaus tuli, ovat jotkut vanhemmat riehaantuneet kokonaan. luulisin myös sen olevan amerikkalaista vaikutusta, tuo omien ja uusien etunimien keksiminen ja myös uusien kirjoitusmuotojen löytäminen vanhoille etunimille. mutta maassa, jossa individualismi kukoistaa, erikoisten etunimien löytäminen on varmaan yksi tapa alleviivata omaa erikoisuutta. ja miksi ei, mutta maulla toteutettuna; Cassiopée on musta kiva, mutta Diplodocus...
tuo Solal taitaa taas olla juutalainen nimi, ainakin sitä aina silloin tällöin näkee(?).
minulle on joskus sanottu, että "erikoisen" näköisen tyttäreni olisi pitänyt saada erikoisempi nimi, mutta minusta suvun historiaan tukeutuva nimi oli juuri sopiva vastapaino ei-perinteiselle ulkomuodole. ja, kuten sinullakin, se on etunimi, jonka kaiki tunnistavat ja osaavat lausua - toisin kuin omani, joka on vähän monimutkainen ranskalaisille.
Jep, olen tavannut Cassiopéen! Ja Yllonan. Välillä joillain ihmisillä on tosi outoja nimiä enkä tykkää yhtään yhdysnimistä (minkä maalaisista tahansa). Entäs mun luokalla on poika jonka sukunimi on Du Fou, siitä onkin vaikeampi päästä eroon..
Tyttären koulukaverin nimi on Sitty-Rosa. Sukujuuret ovat tällä tytöllä jossain Afrikassa, joten saattaahan se siellä olla ihan nätti nimi. Voihan se olla niinkin, että jotkut täällä naureskelevat tyttäreni supisuomalaiselle nimelle, mitä lie tarkoittaa jollain kaukaisella kielellä.
Hauska juttu - Salkkarissa oli vastaava nimiartikkeli joku aika sitten ja Emma oli täälläkin ihan kärkipäässä.
Kun mut kastettiin yli nelkyt vuotta sitten niin isoäitini oli kauhistellut "Miten te voitte antaa pienelle tytölle LEHMÄN nimen?" Eikä mun nimi sentään ole Mansikki...
Tassu puree mua just nyt ranteeseen. Se taitaa tarkoittaa että kerro sille Fifille terveiset!
Airelle: Tosiaan, minun ja tyttäresi etunimi on ehdottomasti yksi helpoimmista ja kätevimmistä nimistä. Tosin ei sinunkaan nimesi näin ulkopuolisen silmin vaikuttaisi erityisen hankalalta, ainakaan se jälkimmäinen osa...? vai olenko aivan väärässä?
Ella B.: No onpa sukunimi! En kyllä tuollaista haluaisi. Cassiopée on toisaalta ihan kaunis nimi, todella harvinainen kyllä.
Krii: Noista nimien tarkoituksista muilla kielillä on irronnut valtavasti hupia. Löysin joskus sivuston, johon oli koottu hullunkurisia ulkomaisia nimiä, jotka jokainen tarkoittivat suomeksi jotain (enimmäkseen hävytöntä).
Susu: Miten niin lehmän nimi? Ei mulle ainakaan tule sun nimestä lehmä mieleen...!
Lähetä kommentti