Fifin vuosikymmenkatsaus

Näin vuoden ja vuosikymmenen viimeisenä päivänä blogeissa, sanomalehdissä ja uutisissa katsellaan kilpaa menneisyyteen ja valitaan kuluneiden vuosien merkittävin tapahtuma, tärkein henkilö, ikimuistoisin uutiskuva jne. Näistä inspiroituneena minäkin aloin miettiä, mikä kaikki on omalla kohdallani muuttunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. 

31.12.1999 olin 18-vuotias, valmistauduin kevään ylioppilaskirjoituksiin ja juhlistin uutta vuosituhatta mummon kanssa Turun kaupunginteatterin juhlanäytännössä. Esityksenä lienee ollut jokin jo unohduksen suohon vaipunut musikaali, mutta sen muistan, että minulla oli ylläni musta sametti-iltapuku, vanhojenpäiväpukuni, ja mummolla oli käsilaukussaan taskulamppu keskiyöllä koittavaa sähkökatkosta varten. Tietokoneidenhan piti kaatua, ydinvoimaloiden räjähtää, lentokoneiden pudota ja hissien pysähtyä. Y2K jäi kuitenkin suutariksi, ja pari kuukautta myöhemmin kirjoitin L:n arvoisen ylioppilasaineeni aiheesta "Millennium-mylläkkä ja maailman arki". Vuodesta 2000 ovat jääneet mieleeni ylioppilaaksi pääsyn ja opiskelun aloittamisen lisäksi mm. ensimmäinen yksin tekemäni ulkomaanmatka Berliiniin sekä ensimmäinen kesätyöni turistioppaana Turussa.

Vuodesta 2001 muistan lähinnä saman kuin 99,5% maailman väestöstä: romahtavat WTC-tornit ja maailmanlaajuisen järkytyksen. Saksojen yhdistymisen ja Neuvostoliiton kaatumisen aikaan olin liian pieni ymmärtääkseni tai muistaakseni niitä, joten WTC-isku lienee kohdallani ensimmäinen todella merkittävä tapahtuma, jota olen seurannut livenä – sitä lajia, josta kertoisin lapsenlapsilleni, jos sellaisia olisi. 

2002 oli minulle ennen kaikkea matkailuvuosi: tammikuussa olimme isolla opiskelijaporukalla Martiniquella, seurasimme siellä luentoja yliopistolla ja suoritimme pari opintoviikkoa.  Sen koommin en muuten olekaan uinut meressä! Toukokuussa kävin Strasbourgissa, kesällä Berliinissä ja marraskuussa, ah ihanuutta, vietin yksin viikon Pariisissa ja kävin viisi kertaa peräkkäin Mireillen konsertissa Olympiassa. Samalla reissulla minua haastateltiin France 2 -kanavan naisille suunnattuun aamupäiväohjelmaan C'est au programme, jota nykyäänkin joutessani katselen. 

2003 asuin ensimmäistä kertaa pitempään ulkomailla ollessani heinä- ja elokuun töissä kaikkien ranskanopiskelijoiden legendaarisessa kesätyöpaikassa, Pariisin Disneylandissa. Samana kesänä Ranskan harvinaisen ankara helleaalto tappoi 15 000 ihmistä. Heinäkuun 29. päivä laskeuduin TGV:lla Pariisista Aixiin tapaamaan ensimmäistä kertaa E:tä, johon olin tutustunut alkuvuodesta. Syksyllä lähdin vaihto-opiskelijaksi Université de Provenceen Aixiin, ja sillä tiellä olen enemmän tai vähemmän vieläkin... 

2004 palasin syksyllä Suomeen ja koin pahan kulttuurishokin. Suomessa ei ollut E:tä, siellä oli kylmää ja pimeää, ulkona täytyi pitää takkia eikä aurinkolaseja tarvittu vuoden ympäri. Tapaninpäivänä lähdin viettämään joululoman loppupuolikasta Aixiin ja kuulin radiosta matkalla lentokentälle, että Thaimaassa oli ollut jokin luonnonkatastrofi, joka ei kuitenkaan ollut vaikuttanut suomalaisten lomailuun millään tavalla. Totuus osoittautui myöhemmin vähän toisenlaiseksi. 

2005 opiskelin, vietin kesän Aixissa sähköauton ratissa enkä onneksi tiennyt, että neljä seuraavaakin kesää kuluisivat samassa työssä. Syksyllä aloitin pedagogiset opinnot opetusharjoitteluineen ja huomasin, ettei opettajan työssä olekaan yhtään sellaista hohtoa, jota olin aina kuvitellut siihen sisältyvän. Ymmärsin samalla, miksi lukion psykologian opettajani oli aina väittänyt minun olleen liian hyvä oppilas voidakseni tulla hyväksi opettajaksi. 

2006 aloitin graduilun ja naiivisti kuvittelin valmistuvani jo seuraavana keväänä. Gradun sivutuotteena syntyi lähes sattumalta blogi, joka sittemmin alkoi elää omaa elämäänsä ja johon vihdoin puolitoista vuotta myöhemmin ikuistettiin graduprojektin onnellinen päätös.

2007 graduilin, graduilin ja graduilin graduilemasta päästyänikin... ja hyppäsin tilapäisesti Stockan tiskin taakse pahinta joulukiirettä helpottamaan.

2008 sain kahdeksanvuotisen urakan päätteeksi maisterintodistuksen käpälääni. Valmistumispäivänäni kuvittelin vielä sen avaavan työpaikkojen ovia kuin yleisavain konsanaan, mutta pian kävi selväksi, ettei se ihan niin mene. Siispä sähköautoilemaan ja kirjoja myymään ajatuksella, että tämä on vain tilapäistä talouskriisin takia ja vuoden kuluttua olen jo "oikeissa" töissä. 

2009. Mitä tänä vuonna oikein tapahtui? Jostain syystä tuntuu, että muistan vuosikymmenen alkuvuodet paremmin kuin muutaman kuukauden takaiset tapahtumat. Olen blogannut, lukenut, hakenut töitä, viettänyt äidin kanssa huippuloman Amsterdamissa, tavannut bloggaajakollegoita, hakenut töitä, sähköautoillut ja myynyt kirjoja, hakenut töitä... ja vähitellen myös pohtinut, mitä tästä eteenpäin. Mitä huomenna alkava vuosi ja -kymmen tuovat tullessaan? Työpaikan? Säännölliset tulot? Asettumisen pysyvästi yhteen maahan ja kotiin, oli se niistä mikä tahansa? Oman mopsin ja/tai kissan? 20 kiloa kevyemmän kropan? Pitkät hiukset? Lottovoiton? 

Oli se mitä tahansa, odotan sitä innolla. Uudenvuodenlupauksia en tee, sen sijaan toivon ylitse muiden kahta asiaa: terveyttä ja rakkautta. Kumpaakin minulla tällä hetkellä on ja toivon saavani myös pitää ne. Kun nämä perusasiat ovat kunnossa, kaikesta muustakin selvitään. 

Iloista, onnellista ja riemukasta uutta vuotta kaikille! Provencessa ei muuten vielä tänään toivoteta uutta vuotta, vaan hyvää kuluvan vuoden jämää, bon bout d'an !