Mitä Aixista kaipaisin?

Bisquits kirjoitti muutama päivä sitten siitä, mitä hän nykyisestä kotimaastaan eniten ikävöisi, ja haastoi muutkin ulkosuomalaiset pohtimaan asiaa. Olin itse asiassa mietiskellyt samansuuntaista postausta jo jokin aika sitten, mutta vasta nyt innostuin toteuttamaan sen. Jos siis jostain syystä lähtisin pysyvästi pois Aixista, mitä jäisin erityisesti kaipaamaan? En laske tähän mukaan E:tä tai muitakaan täkäläisiä minulle tärkeitä ihmisiä, koska heidän kaipaamisensa on totta kai ilmiselvää.

 

– Ilmasto. 

Kukapa ei esim. Suomeen muuttaessaan ikävöisi Etelä-Ranskan ilmastoa? Täällä ei tarvitse koskaan pelätä, että kesästä tulee viileä ja sateinen. Talvella saattaa nykymaailmassa tulla vähäsen märkää lunta, mutta se lienee edelleen melko harvinaista ja ennen kaikkea lyhytkestoista. Huomattavasti todennäköisempää on, että tammikuussa aurinkoisena ja tyynenä päivänä on lähes 15 astetta lämmintä ja ulkona voi kulkea takki auki, suomalainen hurjapää jopa kokonaan ilman takkia!

 

– Valo ja värit. 

Aixissa (ja tietysti koko Provencessa) on aivan erityinen valo. Varsinkin kesäisin se saa kaupunkiympäristönkin hehkumaan; taivas on täällä todella kirkkaan sininen, plataanit ja sypressit syvänvihreitä ja jopa talot värikkäitä. Aixin keskustan vanhoista taloista suurin osa on okrankeltaisia, mikä on tyypillistä juuri tälle kaupungille, sillä niiden rakentamiseen käytetty kivi on louhittu lähistöltä Bibémusin louhoksesta. Lisäksi täällä näkee mm. vaaleanpunaisia sekä hunajamelonin värisiä taloja. 

 

– Historia.

Vaikka Turkukin on vanha kaupunki, on historia läsnä Aixissa aivan eri tavalla. Aix on syntynyt jo roomalaisajalla, ja esimerkiksi yliopisto tänne perustettiin jo 1409. Vanhemman ydinkeskustan kadut seuraavat edelleen keskiajan katujen linjoja ja kiemurtelevat miten sattuu, kun taas ruutukaavaa noudattava "uusi" keskusta, Quartier Mazarin, koostuu 1600- ja 1700-lukujen aatelisten valtavista kaupunkitaloista. Kapealle sivukadulle pääsee porttiholvista, jonka seinällä oleva kyltti kertoo, että tämä portti oli tällä paikalla, osana kaupunginmuureja, jo 1200-luvulla. Kaupungissa ei oikeastaan pääse kulkemaan kovin pitkälle näkemättä siellä täällä talojen seinissä laattoja tyyliin "tässä talossa asui se-ja-se korkea virkamies 1500-luvulla" tai "Aurinkokuningas yöpyi täällä". 

 

– Edullinen joukkoliikenne.

Autottomana ja kaupungin ulkopuolella asuvana joudun kulkemaan päivittäin bussilla. Aixin joukkoliikenteen hinnat päihittävät Turun mennen tullen: kertalippu maksaa täällä 1,10 e (Turussa 2,50 e) ja kuukausilippu 25 e (Turussa 43 e). Julkista liikennettä on muutenkin viime kuukausina tehostettu, vuoroja on lisätty ja uusia linjoja perustettu. 

 

– Kohteliaisuus ja sosiaalisuus.

Useimmat ihmiset ovat täällä luonnostaan peruskohteliaita. Päivää, kiitos, olkaa hyvä ja hyvää päivänjatkoa kuuluvat automaattisesti lähes kaikkien asiakaspalvelijoiden sanavarastoon. Jos sattuu kompastumaan kadulla, ohikulkijat tulevat saman tien auttamaan pystyyn ja tiedustelemaan, kävikö pahasti. Spontaaneja keskusteluja syntyy missä tahansa: bussissa päivitellään vieressä istujalle kanssa-autoilijoiden olematonta liikennekuria tai liian viileää ilmastointia, kaupan kassajonossa takana olija saattaa kysyä, onko ostamamme uusi jogurtti hyvää, ja elokuvissa liian kuuluvasti tapahtumia kommentoiville saatetaan ärähtää kovaan ääneen: "Olisiko mahdollista katsoa elokuvaa hiljaisuudessa, olkaa niin ystävällinen!"

 

– Kahvilat ja ravintolat.

Aix on täynnä mitä erilaisimpia syömä- ja juomapaikkoja. Cours Mirabeaun varrella sijaitsevat suuret, maineikkaat ja kalliit kahvilat ovat lähinnä turistien kansoittamia – minäkin istahdan silloin tällöin niiden terasseille, mutta en useinkaan viitsi maksaa 2,60 euroa pienestä espressokupillisesta, koska tiedän, että kahden kadun päässä sama kuppi maksaa 1,50 e. Kahviloissa voi myös istua rauhassa pidempäänkin pelkän kahvikupin edessä; tarjoilijalta ei saa vihaisia mulkaisuja, vaikka ei lähtisikään tiehensä heti juotuaan.  Ravintoloita täällä on joka maailmankolkasta: italialaisten ja espanjalaisten keittiöiden lisäksi Aixista löytyvät mm. egyptiläinen, libanonilainen, turkkilainen, korealainen ja marokkolainen ravintola. Täällä tulee  syötyä ravintoloissa paljon useammin kuin Suomessa, aivan tavallisena arki-iltanakin saatamme E:n kanssa päättää syödä ulkona ihan vain siitä ilosta, ettei kotona tarvitse laittaa ruokaa ja tiskata.