Pupuce haastoi minut kertomaan itsestäni 10 totuutta. Tehtävä osoittautui yllättävän haasteelliseksi: yhtäkkiä oli hurjan vaikeaa keksiä itsestäni kymmenen asiaa! Nähtävästi sitä tulee aivan liian harvoin pohtineeksi omaa itseään, ajatusmaailmaansa ja tapojaan. Tässä kuitenkin pikaisen miettimisen tulos, sekoitus kevyttä ja hivenen syvällisempää faktaa Fifistä:
1. Olen jollain tapaa kaksijakoinen luonne. Toisaalta osaan olla suunnattoman perfektionisti ja pikkutarkka, toisaalta taas täysin hälläväliä-tyyppi, mitä esim. siivoukseen tulee. Minulle säännöt on tehty noudatettaviksi ja hermostun helposti, jos jokin minulle tärkeä pikkujuttu ei ole kohdallaan; E. ei saa omin päin siirtää purkkejani ja pullojani kylpyhuoneessa, vaan puhdistusmaidon ja kasvoveden kuuluu olla tietyssä järjestyksessä lavuaarin reunalla! Sen sijaan minulle on aivan yhdentekevää, onko nurkissa pölykissoja ja lattioilla hiuksia. Mitä väliä, vaikka lattiat pestäisiin kaksi kertaa vuodessa, elämässä on tärkeämpääkin tekemistä.
2. Uskon horoskooppeihin, selvänäkijöihin ja yliluonnollisiin ilmiöihin. Olen muutaman kerran käynyt selvänäkijällä, joka valitettavasti kuoli vuosi sitten ja kuului sitä ennen E:n läheisiin ystäviin. Kyseessä ei ollut mikään "ensi viikon tiistaina keskiyöllä kohtaat tumman ja komean miehen" -tyyppinen kristallipallosta ennustaja, vaan hurmaava vanha nainen, joka mm. kertoi isovanhemmistani asioita, joita en itsekään tiennyt ja jotka äiti vahvisti todeksi. Sama selvänäkijä oli aikanaan puhunut E:lle meidän tulevasta kohtaamisestamme yli kaksi vuotta ennen kuin se tapahtui.
3. En ole hiukkaakaan lapsirakas, mutta eläinvauvat saavat minut suloisuudellaan hysteeriseksi. En ole koskaan halunnut lapsia enkä useimmiten tunne muuta kuin kohteliasta välinpitämättömyyttä vauvoja kohtaan, kun taas kissanpentu ja mopsivauva kuuluvat ehdottomasti tulevaisuudensuunnitelmiini. Mielestäni kaikkien ei tarvitse lisääntyä, jos ei tunne siihen halua eikä tarvetta. Onneksi minua ei ole kukaan ahdistellut kysymyksillä häistä ja lapsista. Kumpiakaan ei tule, ja hyvä niin.
4. En ole koskaan asunut yksin. Opiskellessani asuin viikot mummon luona Turussa ja viikonloput vanhempien luona Salossa, ja Ranskassa muutin E:n luokse vietettyäni yhden ainoan yön opiskelija-asuntolassa. Olen melkoinen femme-enfant, iältäni selvästi aikuinen, mutta henkisesti ajoittain vielä melkoisen lapsellinen.
5. Välillä saatan olla melkoisen laiska ja saamaton. Gradua kirjoittaessani tai nykyisin työhakemuksia väsätessäni olen mestari keksimään tekosyitä, miksi juuri nyt ei ole hyvä hetki ruveta hommiin. Kun kerran pääsen alkuun, teen kuitenkin työt mukisematta ja kunnolla.
6. Puhtaus ja ihonhoito ovat minulle elämässä ehdottomia. Pesen hiukseni päivittäin enkä voisi koskaan esim. lomailla leirintäalueella tai hotellissa, jossa suihku pitäisi jakaa tuntemattomien kanssa. E. ihmettelee, miksi kannan joka lomalla mukanani isoa kauneuslaatikollista voiteita ja miksi ihmeessä minun iässäni käytän silmänympärysvoidetta. Minulla sattuu olemaan iho, joka hyvin hoidettuna kyllä säilyy kauniina mutta joka vanhenee yhtä helposti, jos siitä ei huolehdi. (Selitä sitten tätä ihmiselle, joka ei juuri koskaan laita mitään kasvoihinsa...!)
7. Kammoan hyönteisiä, hämähäkkejä, matoja sun muita ötököitä. En pysty katsomaan edes kuvia hyönteisistä. E. katsoo mielellään "Jättiläismutanttiavaruushämähäkkien maailmanvalloitus" -tyyppisiä elokuvia, joiden ajaksi minä menen toiseen huoneeseen lukemaan kirjaa. Ihme kyllä, en pelkää sisiliskoja, joita E. puolestaan inhoaa. Iltaisin on minun tehtäväni tarkistaa, onko talon ulkoseinällä meidän ikkunoidemme lähellä sisiliskoja. Muutaman kerran lisko on tullut sisälle makuuhuoneeseen, ja niitä on pirun vaikea saada kiinni!
8. Olen tarkka myös värien yhteensopivuuden suhteen niin vaatteissa kuin muutenkin. Asustan systemaattisesti alusvaatteet ja käsilaukun sopimaan päällysvaatteisiin ja valitsen jopa hajuveteni sen mukaan, mitä minulla on ylläni! Tietty parfyymi kun tuoksuu aivan selvästi punaiselle, toinen taas siniselle tai vaaleanpunaiselle...
9. Joskus aavistan tahtomattani jonkin myöhemmin tapahtuvan asian. Mistään enneunista ei ole kyse, vaan aivan tavallisista arkipäivän asioista. Kerran työmatkalla ajoimme pari kilometriä moottoritietä Aixista kotiinpäin, kun kesken jutustelumme sanoin yhtäkkiä E:lle: "Tarkista nopeutesi, täällä on joskus poliiseja tutkan kanssa." Alle kilometrin päässä tosiaan oli poliiseja suorittamassa nopeusvalvontaa, eikä minulla ollut siitä mitään etukäteistietoa. Jostain syystä vain tulin ajatelleeksi sitä juuri silloin. Samoin viime viikolla töissä ajoin entisen yliopiston opettajani asuintalon ohi ja ajattelin samalla, etten ole nähnyt kyseistä henkilöä sitten kevään 2004. Kaksi päivää myöhemmin hän tuli minua kadulla vastaan. Telepatiaa...!
10. Etenkin Ranskassa asuessani olen tullut yhä epäsosiaalisemmaksi. Se johtuu ehkä siitä, että töissä joudun jatkuvasti tekemisiin ihmisten kanssa, hymyilemään, nostelemaan vanhusten kauppakasseja ja selittämään viisikymmentä kertaa peräkkäin, että turistitoimisto on aivan tuossa vastapäätä suihkulähteen toisella puolella. Vapaa-aikanani en enää jaksa katsella ihmisjoukkoja. Opiskeluaikanani kävin melko usein baareissa, nyt en edes muista, koska viimeksi olisin ollut jossain. Käymme korkeintaan ravintolassa syömässä ja palaamme saman tien kotiin. Olen ehdottoman casanière, kotona viihtyvä, ja E. onneksi täysin samanlainen. Omaa kotia ja omaa rauhaa ei korvaa mikään. Ikkunaluukut vain kiinni ja voilà, ei tarvitse nähdä eikä kuunnella ketään.
1. Olen jollain tapaa kaksijakoinen luonne. Toisaalta osaan olla suunnattoman perfektionisti ja pikkutarkka, toisaalta taas täysin hälläväliä-tyyppi, mitä esim. siivoukseen tulee. Minulle säännöt on tehty noudatettaviksi ja hermostun helposti, jos jokin minulle tärkeä pikkujuttu ei ole kohdallaan; E. ei saa omin päin siirtää purkkejani ja pullojani kylpyhuoneessa, vaan puhdistusmaidon ja kasvoveden kuuluu olla tietyssä järjestyksessä lavuaarin reunalla! Sen sijaan minulle on aivan yhdentekevää, onko nurkissa pölykissoja ja lattioilla hiuksia. Mitä väliä, vaikka lattiat pestäisiin kaksi kertaa vuodessa, elämässä on tärkeämpääkin tekemistä.
2. Uskon horoskooppeihin, selvänäkijöihin ja yliluonnollisiin ilmiöihin. Olen muutaman kerran käynyt selvänäkijällä, joka valitettavasti kuoli vuosi sitten ja kuului sitä ennen E:n läheisiin ystäviin. Kyseessä ei ollut mikään "ensi viikon tiistaina keskiyöllä kohtaat tumman ja komean miehen" -tyyppinen kristallipallosta ennustaja, vaan hurmaava vanha nainen, joka mm. kertoi isovanhemmistani asioita, joita en itsekään tiennyt ja jotka äiti vahvisti todeksi. Sama selvänäkijä oli aikanaan puhunut E:lle meidän tulevasta kohtaamisestamme yli kaksi vuotta ennen kuin se tapahtui.
3. En ole hiukkaakaan lapsirakas, mutta eläinvauvat saavat minut suloisuudellaan hysteeriseksi. En ole koskaan halunnut lapsia enkä useimmiten tunne muuta kuin kohteliasta välinpitämättömyyttä vauvoja kohtaan, kun taas kissanpentu ja mopsivauva kuuluvat ehdottomasti tulevaisuudensuunnitelmiini. Mielestäni kaikkien ei tarvitse lisääntyä, jos ei tunne siihen halua eikä tarvetta. Onneksi minua ei ole kukaan ahdistellut kysymyksillä häistä ja lapsista. Kumpiakaan ei tule, ja hyvä niin.
4. En ole koskaan asunut yksin. Opiskellessani asuin viikot mummon luona Turussa ja viikonloput vanhempien luona Salossa, ja Ranskassa muutin E:n luokse vietettyäni yhden ainoan yön opiskelija-asuntolassa. Olen melkoinen femme-enfant, iältäni selvästi aikuinen, mutta henkisesti ajoittain vielä melkoisen lapsellinen.
5. Välillä saatan olla melkoisen laiska ja saamaton. Gradua kirjoittaessani tai nykyisin työhakemuksia väsätessäni olen mestari keksimään tekosyitä, miksi juuri nyt ei ole hyvä hetki ruveta hommiin. Kun kerran pääsen alkuun, teen kuitenkin työt mukisematta ja kunnolla.
6. Puhtaus ja ihonhoito ovat minulle elämässä ehdottomia. Pesen hiukseni päivittäin enkä voisi koskaan esim. lomailla leirintäalueella tai hotellissa, jossa suihku pitäisi jakaa tuntemattomien kanssa. E. ihmettelee, miksi kannan joka lomalla mukanani isoa kauneuslaatikollista voiteita ja miksi ihmeessä minun iässäni käytän silmänympärysvoidetta. Minulla sattuu olemaan iho, joka hyvin hoidettuna kyllä säilyy kauniina mutta joka vanhenee yhtä helposti, jos siitä ei huolehdi. (Selitä sitten tätä ihmiselle, joka ei juuri koskaan laita mitään kasvoihinsa...!)
7. Kammoan hyönteisiä, hämähäkkejä, matoja sun muita ötököitä. En pysty katsomaan edes kuvia hyönteisistä. E. katsoo mielellään "Jättiläismutanttiavaruushämähäkkien maailmanvalloitus" -tyyppisiä elokuvia, joiden ajaksi minä menen toiseen huoneeseen lukemaan kirjaa. Ihme kyllä, en pelkää sisiliskoja, joita E. puolestaan inhoaa. Iltaisin on minun tehtäväni tarkistaa, onko talon ulkoseinällä meidän ikkunoidemme lähellä sisiliskoja. Muutaman kerran lisko on tullut sisälle makuuhuoneeseen, ja niitä on pirun vaikea saada kiinni!
8. Olen tarkka myös värien yhteensopivuuden suhteen niin vaatteissa kuin muutenkin. Asustan systemaattisesti alusvaatteet ja käsilaukun sopimaan päällysvaatteisiin ja valitsen jopa hajuveteni sen mukaan, mitä minulla on ylläni! Tietty parfyymi kun tuoksuu aivan selvästi punaiselle, toinen taas siniselle tai vaaleanpunaiselle...
9. Joskus aavistan tahtomattani jonkin myöhemmin tapahtuvan asian. Mistään enneunista ei ole kyse, vaan aivan tavallisista arkipäivän asioista. Kerran työmatkalla ajoimme pari kilometriä moottoritietä Aixista kotiinpäin, kun kesken jutustelumme sanoin yhtäkkiä E:lle: "Tarkista nopeutesi, täällä on joskus poliiseja tutkan kanssa." Alle kilometrin päässä tosiaan oli poliiseja suorittamassa nopeusvalvontaa, eikä minulla ollut siitä mitään etukäteistietoa. Jostain syystä vain tulin ajatelleeksi sitä juuri silloin. Samoin viime viikolla töissä ajoin entisen yliopiston opettajani asuintalon ohi ja ajattelin samalla, etten ole nähnyt kyseistä henkilöä sitten kevään 2004. Kaksi päivää myöhemmin hän tuli minua kadulla vastaan. Telepatiaa...!
10. Etenkin Ranskassa asuessani olen tullut yhä epäsosiaalisemmaksi. Se johtuu ehkä siitä, että töissä joudun jatkuvasti tekemisiin ihmisten kanssa, hymyilemään, nostelemaan vanhusten kauppakasseja ja selittämään viisikymmentä kertaa peräkkäin, että turistitoimisto on aivan tuossa vastapäätä suihkulähteen toisella puolella. Vapaa-aikanani en enää jaksa katsella ihmisjoukkoja. Opiskeluaikanani kävin melko usein baareissa, nyt en edes muista, koska viimeksi olisin ollut jossain. Käymme korkeintaan ravintolassa syömässä ja palaamme saman tien kotiin. Olen ehdottoman casanière, kotona viihtyvä, ja E. onneksi täysin samanlainen. Omaa kotia ja omaa rauhaa ei korvaa mikään. Ikkunaluukut vain kiinni ja voilà, ei tarvitse nähdä eikä kuunnella ketään.
4 kommenttia:
Minäpä tiesin ja totta joka sana. Omena ei ole tainnut pudota kovinkaan kauas puusta.
Paitsi lapsissa ja vauvoissa, onneksi!
"vaan puhdistusmaidon ja kasvoveden kuuluu olla tietyssä järjestyksessä lavuaarin reunalla! Sen sijaan minulle on aivan yhdentekevää, onko nurkissa pölykissoja ja lattioilla hiuksia. Mitä väliä, vaikka lattiat pestäisiin kaksi kertaa vuodessa, elämässä on tärkeämpääkin tekemistä."
Hihihi, tässä mennään ristiin. Mua ärsyttävät suunnattomasti hiukset ja pölykoirat, mutta toisaalta mun vaatteet ja tavarat lojuvat siellä mihin olen ne käsistäni sattunu tipauttamaan.
Fifin maman kommentti nauratti minua. Niinhän se on - onni, että äitisi oli tuossa asiassa eri mieltä, tai muuten sinua ei olisi. :-D
Olipa hauska analyysi:-) Pisti pohtimaan samoja juttuja itsessään. Moni kohta meni ihan yksiin niinkuin vauvajuttu ja työpäivän tai -viikon jälkeinen "erakoituminen". Villakoiria sen sijaan en siedä yhtään mut purnukoiden järjestys ei vois vähempää kiinnostaa...
Lähetä kommentti