Lempipaikkani Aixissa

Taannoisen arvontapostauksen eräässä kommentissa toivottiin lisää kuvia Aixista. Niinpä käytinkin viime viikolla pari ruokatuntiani kaupungin kiertämiseen kameran kanssa. Suuri osa kuvista lienee tuttuja jo aiemmista postauksista; Aixin keskusta ei loppujen lopuksi ole kovin suuri, ja minä liikun vain harvoin keskustan ulkopuolella. Tässä joka tapauksessa kuvia lempipaikoistani, niistä, joissa parhaiten viihdyn, joissa käyn päivittäin tai joiden ohi kuljen säännöllisesti.

Ursuliinien kirkko aliprefektuurin vieressä on kiehtonut minua siitä saakka, kun muutin Aixiin. Vuosia hylättynä ollut kappeli on surkeassa kunnossa, melkein täysi raunio luhistuneine portaineen ja rikkoutuneine lasimaalausikkunoineen. Hiljattain kirkon porttiin on ilmestynyt kyltti, jossa kaupunki ilmoittaa korjaavansa kirkon parin seuraavan vuoden kuluessa. Olen aina miettinyt, miksi kirkko alunperin hylättiin ja ennen kaikkea, millaiselta siellä sisällä mahtaa näyttää.

Place des Trois Ormeaux on eräs Aixin tunnelmallisimmista aukioista. Kuva on otettu maanantaina, jolloin aukion ravintolat ja kahvilat olivat kiinni, mutta muina päivinä suihkulähde on kokonaan kahvilapöytien ja auringonvarjojen ympäröimä. Aukiolla on mm. tyylikäs moderni teehuone Viktor sekä luomusalaatti- ja voileipäbaari. Kolmion muotoisella aukiolla on myös dramaattinen historia: se on saanut nimensä kolmesta puusta (en millään jaksa muistaa, mikä ormeau on suomeksi – lehmus?), joista yksi toimi kauan sitten hirsipuuna, kun kuningasta vastustanut mies hirtettiin saman tien ilman oikeudenkäyntiä. Kerrotaan, että kyseinen puu kuoli miehen mukana; nykyäänkin kolmas puu on selvästi pienempi ja vähäoksaisempi kuin kaksi muuta.

Vanhan keskustan puolella on pieniä kapeita kujia, joille ei helposti tule lähdettyä kävelemään. Kujilta saattaa kuitenkin paljastua idyllisiä näkymiä, kuten tämä villiviinin täysin peittämä talo.

Place Richelmellä on aamuisin tori, iltapäivisin se puolestaan täyttyy lukuisten kahviloiden ja ravintoloiden terasseista. Etenkin kesäiltaisin sen läpi ajaminen sähköautolla on varsinaista taiteilua, meidän kun täytyy ajaa suoraan terassien pöytien välistä... Talvisin aukiolla on mukava istuskella kalpeassa talviauringossa. Terassit ovat auki talvisinkin, tosin silloin auringonvarjojen tilalla on lämpölamppuja ja sähkölämmittimiä.

Place des Cardeurs sijaitsee kaupungintalon takana ja on täynnä eri maiden keittiöitä edustavia ravintoloita. Aixin alkuperäisimpään osaan kuuluva Cardeurs muistuttaa yhä keskiaikaisesta Aixista, ainakin sitä reunustavien talojen ja skylinen osalta: kaikki talot ovat eri korkuisia ja levyisiä eivätkä sijaitse edes suorassa linjassa keskenään!

Kaupungintalon aukio on toinen Aixin keskeisimmistä paikoista ja sähköautolinjojen pakollinen pysähdyspaikka. Vaikka itse kaupungintalolle on hyvin harvoin asiaa, tulee aukion kautta kuljettua vapaapäivinäkin vähintään kerran päivässä.

La Rotonde Cours Mirabeaun alkupäässä on varmasti Aixin tunnetuin paikka. Mahtipontinen suihkulähde on kaupungin suurin. Rotonde on kuin Turun kauppatori, sen kautta kulkevat kaikki kaupungin sisäiset bussilinjat. Myös meidän lähtö- ja saapumispaikkamme on Rotondella: näköala on ehdottomasti komeampi kuin missä tahansa muussa työpaikassa! Kun nykyään katselee lakkaamatonta liikennettä suihkulähteen ympärillä, on vaikea uskoa, että vielä reilut sata vuotta sitten Rotonde oli kaupungin rajalla ja heti sen takana aukesi laaja maaseutu.

Cours Mirabeau on Aixin pääkatu, joka jakaa keskustan kahteen osaan: vanhaan keskiaikaiseen keskustaan, le vieil Aix, ja "uuteen" keskustaan, jota kutsutaan Mazarin-kortteliksi, Quartier Mazarin. Uusi keskusta on peräisin 1600-1700-luvuilta ja koostuu aatelisten valtavista kaupunkitaloista, hôtels particuliers, jotka on nykyisin jaettu toimistoiksi ja kerrostaloasunnoiksi. Quartier Mazarin on myös ainoa keskustan osa, joka noudattaa ruutukaavaa! Vanhan Aixin puolella kadut kiemurtelevat miten sattuu, ilman mitään logiikkaa.

Varsinainen uusi keskusta on syntynyt muutaman viime vuoden aikana Rotonden taakse. Se käsittää paitsi ostoskeskuksen ja kalliita asuintaloja, myös GTP:n eli Grand Théâtre de Provencen, joka eräiden vanhojen aixilaisten mukaan on kammottavan ruma eikä sovi lainkaan kaupungin katukuvaan. Teatterin esteettisyydestä voi olla monta mieltä; minä olen ollut siellä sisällä vain kerran, kuuntelemassa Karita Mattilaa viime kesänä, mutta sen sijaan kiipeän mielelläni teatterin kattoterassille ihailemaan Aixia ylhäältä päin. Tähän tyyliin:

Lopuksi ehdoton lempipaikkani ja pitkien iltapäivieni pelastus:

Kaupunginkirjasto, Bibliothèque Méjanes, on perustettu vanhaan tulitikkutehtaaseen. Se muistuttaa vieläkin sisältä etäisesti tehdashallia takorautaisine kattorakenteineen ja korkeine sisäkattoineen. Olen oleskellut tänä kesänä lukemattomia tunteja kirjastossa lukemassa tai netissä. Joka kerta sisään tullessani toivon hiljaa itsekseni, että olisin juuri astunut tulevaan työpaikkaani. Puolet minusta elättelee epätoivonsekaista optimismia tyyliin "ihan pakko tämän on onnistua, miksi muka hakemukseni ei herättäisi positiivista mielenkiintoa?" ja toinen puoli taas varsinaissuomalaista negatiivisuutta: "Ei täst kumminkaa mittään tuu..." Kävi miten kävi, kirjasto säilyy ehdottomana lempipaikkanani.