lauantai 29. marraskuuta 2008

Leipää ja sirkushuveja

Blogi on taas jäänyt vallan hunningolle, sillä teen parhaillaan niin pitkiä työpäiviä, etten illalla enää kykene kirjoittelemaan mitään järkevää. Ensi viikolla on sentään luvassa kolme vapaapäivää, mutta seuraavalla viikolla niitä on yksi ainoa ja työtunteja puolestaan 46. En silti valita; koskaan ei tiedä, milloin seuraavaksi saan töitä. Eniten surettaa ero mopseista.

Guru ja varsinkin Mirkku olivat haltioissaan lumesta. Mirkku nuoli kotipihan puhdasta lunta minkä kerkesi eikä välillä ehtinyt edes tarpeilleen, kun lumessa peuhaaminen oli tärkeämpää. Yritin saada koiruuksista lumileikkikuvia, mutta otukset eivät pysyneet kertaakaan paikallaan riittävän kauaa, jotta kuva olisi onnistunut! Täytyy siis tyytyä kuvaan kaverusten herttaisesta lepohetkestä sekä tämänhetkiseen kännykkäni taustakuvaan, jossa Mirkku poseeraa rakkaan pesupallonsa kanssa:





Pitkissä työpäivissä on myös se hyvä puoli, että rahaa tulee, mutta sitä ei kulu, koska töiltä ei ehdi ostoksille. Torstaina tosin hankin osan joululahjakirjoista, Mamma Mia -DVD:n (jonka aion katsoa heti maanantaina vapaapäivän kunniaksi!) sekä Laura Pausinin vastailmestyneen italialais-espanjalaisen tupla-albumin Primavera in anticipo/Primavera anticipada. Koska töissä tulee päivittäin puhuttua ruotsia, investoin myös ruotsinkieliseen (käännös-)romaaniin Den andra systern Boleyn, josta tehtyä elokuvaa en ole ainakaan vielä nähnyt. Viimevuotinen yritykseni lukea ruotsiksi tyssäsi tylsään kerrontaan – kirjan jokainen luku päättyi siihen, että päähenkilöt menivät nukkumaan – joten tällä kertaa panostin rakkaaseen historiallisuuteeni. Vielä kun ehtisi lukea enemmän kuin pakolliset pari sivua ennen nukkumaanmenoa!

Lopuksi päivän nipotushuomio: tämänaamuisten Helsingin Sanomien kulttuurisivujen Kuiskaaja-palstalla oli pienoisartikkeli otsikolla Vähän ennen vedenpaisumusta. Pikkujutussa arvosteltiin Stockmannin tämän vuoden jouluteemaa, Marie Antoinettea: "Mikä kuvaisikaan paremmin kriisitunnelmia kuin rinnastus Ranskan ancien régimen katastrofaaliseen talouspolitiikkaan, jossa eliitin täydellinen vieraantuminen todellisuudesta kohtasi alamaisten leipäjonot." Huomio oli kenties paikallaan, mutta sinänsä oivaltavan tekstin vesitti viimeinen virke, "meidän jälkeemme vedenpaisumus"; après nous, le déluge -toteamuksella kun ei ole mitään tekemistä Marie Antoinetten kanssa, vaan se on lähtöisin Ludvig XV:n rakastajattarelta markiisitar de Pompadourilta. Hetken olin jo aikeissa lähettää oikaisun Hesarin kulttuuritoimitukseen, kunnes totesin, ettei moinen huomio kiinnosta ketään muuta kuin minua. Pääsinpä silti pätemään, edes blogissani!

5 kommenttia:

Karkki kirjoitti...

Voi, en saa koskaan tarpeekseni mopsikuvista!! Mulla on niin ikävä omaa pientä mopsia,että ihan sydämestä kouristaa. Guru ja Mirkku on vielä niin täydellisiä!! Uskomattoman kauniit mopsit! Oih. Olet sinä onnen tyttö..

Oletteko muuten ajatelleet joskus pentuetta?

Hih, ja aivan ihana tuo nipotushuomio! Ihan mahtava! Ja tosi hyvä,että tuot asian esille, moni saa oikaistua väärää tietoa. Lähetä vaan Helsingin Sanomiin oikaisu, kyllä varmasti ainakin Hesari arvostaa. Ja moni muu ja ainakin oppii taas uuden, tärkeän asian historiasta! :)) Hurjasti lämpöisiä terkkuja!!

Susu kirjoitti...

Voi miten söpösti Mirkku ja Gurre lepäilevät!
Laita ihmeessä se oikaisu myös Hesariin! Ei se mun mielestä ole turhaa pätemistä, jos oikaisee valtakunnan pääaviisissa olevan virheen.

M'man kirjoitti...

Heippati Fifi, laitoin sulle juuri kutsun jatkoille (yksityiseen blogiini - tervetuloa!)

Mihinkas voisin laittaa Fifin mamalle kutsua? ;)

Fifi kirjoitti...

Karkki: Kiitos mopsien puolesta kauniista sanoistasi! Mirkku varsinkin on niin siro ja suloinen, Guru puolestaan tomera herrasmies. Pentueesta ei vielä ole ollut puhetta, Mirkku kun on vasta niin pieni (eilen 7 kk). Gurun äiti ja Mirkun mummo Carla sen sijaan odottaa pentuja jouluksi! En sitten loppujen lopuksi lähettänytkään oikaisua, se olisi pitänyt laittaa samana päivänä tai seuraavana ja jotenkin se vaan jäi. Kun seuraavaksi tulee nipotusolo, niin varmasti lähetän! ;)

Susu: Meidän lutut osaavat välillä olla niin suloisesti yhdessä, kunnes taas seuraavassa hetkessä Mirkku puree Gurua poskesta tai nappaa lelun suusta. Ovat ne vaan niin ihania, ilman ei osaisi enää lainkaan olla!

M'man: Kiitos kutsusta! Ehdinkin jo kommentoida blogiisi. Laita äidin kutsu minun sähköpostiini, niin lähetän sen eteenpäin.

M'man kirjoitti...

Tuo alin kuva on mainio - hetken mietin, etta mika on haukulla suussa - purkkaako paukuttelee? Xylitolia syova haukku ;)

Oikaise ihmeessa Hesariin - anna palaa!

Ja rankkaan tyoviikkoon tsemit!