Akateeminen kaupantäti, päivää!

Akateeminen pätkätyö tuntuu olevan päivän sana, ja myös minä pääsen jälleen tästä trendistä osalliseksi. Akateemista työssä tosin on lähinnä liikkeen nimi, vaikka tuleehan siinä samalla myös hyödynnettyä virkamiesruotsia... niin, ja olen minä kirjallisuuttakin aikanaan opiskellut. Kaksi ensimmäistä työpäivää ovat sujuneet suunnilleen kommelluksitta, ruotsin sanastoni kömpii hiljalleen muistin syövereistä kielen päälle kieppumaan ja lahjapaketointikin onnistuu. Vielä kun koipilihakseni tottuisivat olemaan tuntikausia pystyasennossa ja kannattelemaan muuta kroppaa...! Työn touhussa sitä ei edes huomaa, mutta kun kahvi- tai ruokatauon jälkeen kampeaa itsensä taas seisaalleen, selkä tuntuu vallan rikkinäiseltä ja jalat ainakin tonnin painoisilta. Äsken katselin makuuasennossa Cranfordin naisia enkä meinannut päästä sängyltä ylös. Kokemuksesta onneksi tiedän, että muutamassa päivässä kintut tottuvat. Hankin työkengikseni hyväksi havaitut krokot:

Nämä sopivat hienosti yhteen tyylikkäähkön työasun ja kuviosukkahousujen kanssa. Tällä kertaa en saanut työvaatteiksi lainkaan housuja, joten säärten verhoamisen suhteen on oltava luova. Eilen minulla oli mustat aaltokuvioiset Wolfordit ja tänään viininpunaiset pitsisukat. Kollega oli kuulemma jo ennättänyt kaivata erikoisia sukkiani! Kun vielä löytäisin ne kaikki viimevuotiset sukkahousut jostain...

Menneenä viikonloppuna sain taas vieraakseni T-M:n Espoosta mirkutussession merkeissä. Sain tuoreita Pietari-kuvia ja -videoita, viimekeväisen Hampurin konserttijulisteen ja venäläisen CD:n, jossa kappaleiden studioversioista on tehty muka livekonsertti miksaamalla taputuksia biisien väliin. Fanin tottunut korva kyllä erottaa liveversion levytyksestä! Mirkutimme koko lauantaipäivän ja nautimme siinä ohessa kreikkalaisen illallisen sekä kolme ja puoli pulloa viiniä. Ystäväni lähdettyä sunnuntaipäivä kului lähinnä levyjä ripatessa; iPodini on syönyt jo 479 laulua (toki muutakin kuin Mimiä) ja tilaa on silti vielä puolitoista gigatavua.

Huomenna ja ylihuomenna on vapaapäivä ja suunnittelin käyväni kotona mopseja tervehtimässä ja nauttimassa yhdistetyt isän syntymäpäivä- ja uuden auton korkkauskahvit. Suvunsisäisten uudelleenjärjestelyiden seurauksena nimittäin kahdeksan vuotta vanha Nissanimme lähti vaihtoon ja tilalle tuli erään sukulaisen entinen, pari vuotta vanha Audi. Vannoutuneena Audi-naisena olen muutokseen tyytyväinen, vaikka vanhaa kunnon Kurumaa tuleekin ikävä.

Lauantaina taas on luvassa viikinki-illallinen työkavereiden kanssa. Sunnuntaiksi sain mummon siivellä kutsun Stockmannin kanta-asiakasiltaan, mutta kuinkas ollakaan, olen siellä samaan aikaan töissä! Hiukkasen harmitti, mutta sitten totesin, että on järkevämpää olla ansaitsemassa kuin tuhlaamassa, etenkin sunnuntaina: kun Fifi tiskin taa vilahtaa, niin palkka tilille kilahtaa...!