Viikonlopun piristysruiske

Tulin puoli tuntia sitten ulos elokuvateatterista ja tunnen vieläkin liiteleväni reilusti maanpinnan yläpuolella. Omituiseen olotilaan on syynä ilopillerileffa Mamma Mia, jota yksi Aixin kolmesta elokuvateatterista onneksi esittää originaaliversiona. Olihan kokemus! Paitsi että olen aivan intona Abban musiikkiin, sain ihailla pääosassa hehkuvaa uskomattoman monipuolista ja lahjakasta Meryl Streepia: räikeässä meikissä ja 70-luvun extravaganteissa diskodiivapaljeteissa keikkuva Streep on valovuosien päässä Sofien valinnasta tai Tunneista, mutta silti yhtä uskottava. Koko elokuva on täydellisen antidepressiivinen paitsi musiikin ja koreografian, myös maisemien ansiosta. Turkoosi meri, valkoiset kreikkalaistalot, purjeveneet ja loistava tähtitaivas ovat toki lähinnä turistikliseitä, mutta tällaista elokuvaa ei voisi kuvitellakaan sijoitettavan muunlaiseen miljööseen. Lopputulos ei voisi olla onnistuneempi. Jammailin yksikseni Renoir-teatterin suuren salin nurkassa ja hyräilin Abba-biisejä aivan onnessani, ja kun astuin ulos keskelle Cours Mirabeauta, tuntui kuin olisin jäänyt keskelle hyväntuulista mielikuvitusmaailmaa. Tämä leffa on ehdottomasti hankittava DVD:nä ja katsottava aina, kun ketuttaa ja/tai väsyttää!

Olen toista päivää "leskenä" E:n ollessa koulutuksessa Marseillessa. Eilen en mennyt ulos ollenkaan, sillä piti sataa ja ukkostaa (lopulta ei sitten satanutkaan, mutta siinä vaiheessa en enää viitsinyt lähteä minnekään), ja liskoilin lähes koko päivän sängyssä siirappisen kirjan parissa (La terre des promesses; köyhä walesilainen tyttö muuttaa 1800-luvulla Australiaan unohtaakseen epäsäätyisen rakkautensa, ja hänen mentyään tahollaan järkiavioliittoon mies tuleekin perässä ja dilemma saa kohtalokkaan ratkaisun). Tänään oli pakko tulla ihmisten ilmoille, ja valitsin tietämättäni juuri sopivan päivän kaupunkireissua varten, sillä Aixin joukkoliikenne on tänään ja huomenna ilmaista Fête des déplacements -teemapäivän ansiosta. Huomenna on luvassa lepoa ja rauhaa, sillä viimeisetkin loman aikana kertyneet pyykit on vihdoin pesty ja silitetty, ja sunnuntaina menemme tapaamaan erästä E:n ystävää Marseillen lähettyville. Ensi viikko kuluu toivottavasti töissä nopeasti, ja sen jälkeen minun ei toivoakseni enää tarvitse ajaa sähköautoa...!