torstai 25. syyskuuta 2008

Nuhakuono tuhisee

Aixiin on tullut kertaheitolla syys, ja allekirjoittanut tietty välittömästi vilustui ja kasteli jalkansa töissä. Eilen iltapäivällä saimme niskaamme rankimman sadekuuron aikoihin, ja koska minulla oli pelkät sandaalit jalassa ja jouduin työn luonteen vuoksi hyppimään vähän väliä ulos autosta, tänään on jo kurkku kipeä, aivastuttaa ja nenä tukkeutuu hetki hetkeltä enemmän. Kipaisin tauolla hakemaan apteekista sitruuna-Strepsilsejä, joiden toivon auttavan; en millään viitsisi mennä lääkäriin ja lähetellä taas kerran sairausvakuutuspapereita Sécurité socialen kansainväliselle osastolle korvausta varten. Minulla kun ei ole täkäläistä sirullista sairausvakuutuskorttia, jolla apteekkiostokset voi maksaa suoraan Sécun laskuun.

Kylmäkin täällä on, pahus vie...! Sinnittelin koko alkuviikon kesävaatteissa, kunnes tänä aamuna viisastuin ja vedin farkut jalkaan. Aixissa syksy tulee yleensä kertarytinällä eikä hiljalleen niin kuin Suomessa: vielä viime viikolla oli vallan kesäistä, mutta maanantaista saakka on aamuisin ollut hyistä eikä päivälläkään päästä kuin hädin tuskin pariinkymmeneen asteeseen. En olisi vielä pari viikkoa sitten uskonut, että olisin töissä farkut jalassa ja fleeceanorakki t-paidan päällä! Koska viisaana ja kaukonäköisenä otin kesäkuussa mukaani pelkkiä kesävaatteita, minun oli pakko turvautua paikallisen postimyyntijätin La Redouten tarjontaan ja tilata itselleni farkut ja pari neuletta. Samalla löysin soman villakangastakin (äiti, käy katsomassa takin kuva linkistä!), jota sentään ei ihan vielä tarvita. Äsken kävin ostamassa Patrice Bréalilta niin ikään villaa sisältävän neulehihaisen jakun, joten eiköhän täällä vielä pari viikkoa pärjätä. Iltapäivisin lämpötilat ovat aivan siedettäviä, mutta aamuseitsemältä kosteassa sumussa bussipysäkillä tulee ikävä suomalaista kevyttoppatakkiani...

Vihoviimeinen työviikko on sujunut totutusti, valopilkkuna hartaasti odotettu elokuun palkkashekki. Aamupäivällä olisi ollut kaupungintalolla CPA:n eli Aixin seudun kuntien yhteinen rekrytointitilaisuus, jonne olisin mieluusti mennyt rekrytoitavaksi, mutta töiden takia en tietty päässyt. Ensi viikolla alkaa siis vimmattu työnhaku, joka toivottavasti johtaa edes jonkinlaiseen tulokseen.

1 kommenttia:

Susu kirjoitti...

Kivan mallinen tuo takki! Jaa että kimalletta ja lurexia pitäis saada siihen kaveriks...eiköhän me jotain keksitä!