Vietimme aamupäivän läheisessä La Chapellen kylässä hankkimassa varusteita tulevaa seikkailua varten. Sunnuntaina suunnittelimme nimittäin lähtevämme tunnin ajomatkan päähän Prapic-nimiseen ikivanhaan kylään, josta lähtevän patikkareitin varrella näkee puolikesyjä murmeleita. Emme ole koskaan harrastaneet minkäänlaista patikointia tai muutenkaan luonnossa liikkumista, mutta murmelipolku on kuulemma helppokulkuinen ja kestää noin pari tuntia. E. osti La Chapellen retkeilykaupasta kunnolliset lenkkarit ja hatun ja minä selkärepun, sillä tajusin yhtäkkiä, ettei murmelinbongaukseen varmaankaan kannata lähteä Lacroix'n käsilaukku olalla. Puusta veistetty murmelinpäinen vaellussauva meillä on ollut auton takaluukussa jo pari vuotta, nyt tulee sillekin ensimmäistä kertaa käyttöä.
Pois lähtiessämme poikkesimme vielä ihailemaan Le Casset'n vesiputousta, jossa viime kesäkuusta poiketen oli reilusti vuoristolumen sulamisvettä. Kiipesin niin korkealle vesiputouksen vierellä kuin sandaaleillani uskalsin, ja tuulen sopivasti osuessa ryöppyävään veteen tuntui kuin olisi seissyt valtaisan brumisateurin vieressä. (Brumisateur on kevyttä ja raikastavaa vesihöyryä levittävä laite, joita näkee usein kahviloiden terasseilla.) Ennen meitä vesiputouksella oli vieraillut todennäköisesti vuohilauma, koska joka puolella maassa näkyi pieniä pyöreitä jätöksiä. Onneksi pääsen kohta pesemään jalkani... Paluumatkalla tien varressa kipitti vinhaa vauhtia ruskea otus, jonka ennätin tunnistaa "säämiskäksi", täkäläisittäin chamois ja suomeksi, mikäli oikein muistan, gemssi. Yleensä nämä vuorikauriit kiipeilevät hyvin korkealla, mutta nyt yksi oli uskaltautunut matalalle (parhaillaan olemme noin 980 m korkeudella) ja aivan tien viereen. Valokuvaa en valitettavasti ehtinyt säämiskästä saada, toivottavasti murmeleiden kanssa onnistaa paremmin!
4 kommenttia:
Tahto kuvan murmelista ja mielellään säämiskästä! Tahtoo myös murmelipehmon, jos siellä on myynnissä!Toivottaa mukavaa vaellusta ja viikonloppua!Nuolaisu ja pärskeet päin naamaria!
Voi tulet rakastumaan murmeleihin!! Ne ovat kovin uteliasta elainta ja tosi uhkiksia ihmisiin nahden. Monet olemme mekin nahneet vaelluksillamme ja joskus ihan heti kylien ulkopuolilla kivikasoissa. Jos kuulet vihellysta pysahdy, katso vihellyksen suuntaan ( aluksi vaikea hahmottaa silla se tietysti kaikuu vahan joka puolelle laaksoissa) ja jaa katsomaan. Murmelit ovat aivan upean sodeja ja aika helppoa kuvattavaakin kun pysyvat uteliaina jahmettyneena paikallaan katsoena ohikulkijaa. ;o)
Lapsiamme ne eivat esim. viime kesana pelanneet ollenkaan, tapittivat vain takaisin.
Mielestani niita nakee iltapaivisin kivasti kivien valissa hypplehtimasta, joskus takajaloillaan seisten. Vihellellen ja varoittaen kumppaneitaan vaarasta (ehka ihmisesta) ;o)
Mukavaa murmeliretkea - elkaa unohtako aurinkovoidetta ;o)
Tärppä: Fifi yrittää saada kuvia murmelista ja lähettää ilman muuta loman jälkeen pehmon! Iiiiiso hali lutukullalle! <3
M'man: Kiitoksia murmelivinkeistä! Haluan ehdottomasti nähdä ihka oikean murmelin, hotellilla on niistä kuvia ja ne nâyttävät syötävân suloisilta. Kerron heti retken jälkeen, onnistiko! :)
Täällä odotellaan kovasti kuvia murmeleista! Se on varmaan hauskempi otus, kuin se Supikoira, johon törmäsin lomalla saaressa...
Lähetä kommentti