Kevät on tullut toivottavasti jäädäkseen ja Kupittaan puisto vihertynyt muutamassa päivässä. Toki on kivaa, kun puissa on lehtiä, mutta samalla siitepölyallergikon asuinsijoilta alkaa kuulua onomatopoeettisia niisk- ja pärsk-ääniä. Olen vaihtelevan allerginen suunnilleen kaikelle keväällä kasvavalle koivuista voikukkiin ja olen jo viikon ajan saanut raapia ja hangata kutiavia nenää ja silmiä. Viimekesäisiä Ranskasta tuotuja allergialääkkeitä on onneksi vielä jäljellä.
Kevään toinen haittapuoli on pitkän pimeyden jälkeen kirkkaasti paistava aurinko. Tiistaina olimme Duussin kanssa lounaalla Blankossa ja istuimme totta kai ulkona. Duussin palattua ahertamaan jäin vielä puoleksi tunniksi terassille istumaan, ja karmea totuus paljastui vasta illalla: koko décolleténi oli tulipunainen ja siinä erottui selvästi vaaleana kaulassani olleen korun muoto. Toisessa käsivarressakin näkyi selkeä raja t-paidan hihan kohdalla. Petollinen ja katala kevätaurinko oli kärventänyt ex-ulkoministerinkin aikanaan ihaileman maidonvalkean ihoni...! Elizabeth Ardenin 8 tunnin ihmevoiteella ja apteekin perusvoiteella sain vahinkoja korjattua sen verran, että kaulanalukseni punoittaa enää kevyesti. Samana iltana marssin kiltisti aurinkovoideostoksille. Olisi taas pitänyt uskoa Mireilleä eikä koskaan ikinä milloinkaan asettua suoraan auringonvaloon, ainakaan ilman hattua!
Tänään ratkesi minua viikkoja vaivannut ongelma. Sain vihdoin viimein varattua liput Aixiin! Isän Finnair-pisteillä liitelen Pariisiin saakka ja sieltä omalla AF:n pistesaaliillani Marseilleen. Kaksi eri lentoyhtiötä merkitsee tosin laukkujen selvittämistä sekä Helsingissä että Pariisissa. Varasin 55 minuuttia ensimmäisen lennon laskeutumisen ja toisen lähtöselvityksen takarajan välille, toivottavasti se riittää. Muuten olisin saanut hengailla Roissyssa kuusi ja puoli tuntia tai vaihtoehtoisesti siirtyä Orlyyn jatkolentoani varten. Onneksi en sentään joudu laukkuineni junaan, kuten ensin pelkäsin. Minussa ei kyllä ole tippaakaan seikkailumieltä mitä matkustamiseen tulee: haluan päästä turvallisen ja hyvämaineisen eurooppalaisen lentoyhtiön koneella mahdollisimman lähelle päämäärääni ja sieltä taksilla, bussilla tai henkilöautolla perille. Reppumatkailu ei tosiaan ole minua varten. Luen usein kummissani Helsingin Sanomien lauantain matkailusivujen Nukuin täällä -kirjoituksia, joissa ihmiset kertovat yöpyneensä mitä oudoimmissa paikoissa. Minä en ikinä pystyisi matkailemaan jossain Meksikon erämaassa ja nukkumaan teltassa/riippumatossa/lattialla/ulkona nuotiolla hätistellen samalla liskoja ja hämähäkkejä kauemmas. Jo hotellihuone ilman kylpyhuonetta on minulle turhan eksoottinen kokemus.
Kevään toinen haittapuoli on pitkän pimeyden jälkeen kirkkaasti paistava aurinko. Tiistaina olimme Duussin kanssa lounaalla Blankossa ja istuimme totta kai ulkona. Duussin palattua ahertamaan jäin vielä puoleksi tunniksi terassille istumaan, ja karmea totuus paljastui vasta illalla: koko décolleténi oli tulipunainen ja siinä erottui selvästi vaaleana kaulassani olleen korun muoto. Toisessa käsivarressakin näkyi selkeä raja t-paidan hihan kohdalla. Petollinen ja katala kevätaurinko oli kärventänyt ex-ulkoministerinkin aikanaan ihaileman maidonvalkean ihoni...! Elizabeth Ardenin 8 tunnin ihmevoiteella ja apteekin perusvoiteella sain vahinkoja korjattua sen verran, että kaulanalukseni punoittaa enää kevyesti. Samana iltana marssin kiltisti aurinkovoideostoksille. Olisi taas pitänyt uskoa Mireilleä eikä koskaan ikinä milloinkaan asettua suoraan auringonvaloon, ainakaan ilman hattua!
Tänään ratkesi minua viikkoja vaivannut ongelma. Sain vihdoin viimein varattua liput Aixiin! Isän Finnair-pisteillä liitelen Pariisiin saakka ja sieltä omalla AF:n pistesaaliillani Marseilleen. Kaksi eri lentoyhtiötä merkitsee tosin laukkujen selvittämistä sekä Helsingissä että Pariisissa. Varasin 55 minuuttia ensimmäisen lennon laskeutumisen ja toisen lähtöselvityksen takarajan välille, toivottavasti se riittää. Muuten olisin saanut hengailla Roissyssa kuusi ja puoli tuntia tai vaihtoehtoisesti siirtyä Orlyyn jatkolentoani varten. Onneksi en sentään joudu laukkuineni junaan, kuten ensin pelkäsin. Minussa ei kyllä ole tippaakaan seikkailumieltä mitä matkustamiseen tulee: haluan päästä turvallisen ja hyvämaineisen eurooppalaisen lentoyhtiön koneella mahdollisimman lähelle päämäärääni ja sieltä taksilla, bussilla tai henkilöautolla perille. Reppumatkailu ei tosiaan ole minua varten. Luen usein kummissani Helsingin Sanomien lauantain matkailusivujen Nukuin täällä -kirjoituksia, joissa ihmiset kertovat yöpyneensä mitä oudoimmissa paikoissa. Minä en ikinä pystyisi matkailemaan jossain Meksikon erämaassa ja nukkumaan teltassa/riippumatossa/lattialla/ulkona nuotiolla hätistellen samalla liskoja ja hämähäkkejä kauemmas. Jo hotellihuone ilman kylpyhuonetta on minulle turhan eksoottinen kokemus.
2 kommenttia:
Muistahan testata matkalaukku ennen lähtöäsi! Laita vaikka Tärppä kyytiin ja pyörähdä sen kanssa lankakaupassa:-)
Joo, hyvä idea! Tärppä jo tuossa kyselikin, koska taas pääsee Susua moikkaamaan. Nyt hänellä on hieno maastokuvioinen autohäkkikin kuljetusta varten, ei tarvi pienen kykkiä toisten jaloissa. Eiköhän me taas pian pistäydytä! :)
Lähetä kommentti