Tänään on suuri päivä sekä blogille että sen kirjoittajalle. Torstai 15.5.2008 on virallinen valmistumispäiväni: olen nyt filosofian maisteri, en enää fil. yo enkä edes HuK. Huomenna saan noutaa tutkintotodistukseni humanistisen tiedekunnan kansliasta juuri ennen publiikkia. Graduprojektini on viimein lopullisesti ohi.
Merkittävän tapahtuman kunniaksi myös blogi sai uuden nimen ja kuvauksen. Yritin keksiä mahdollisimman hauskan, lennokkaan ja ovelan nimen blogille, mutta mielikuvitukseni jätettyä minut pulaan sain tyytyä tähän f-kirjaimia vilisevään otsikkoon, johon tottuminen vie varmasti aikansa. Otan edelleen vastaan lukijoiden ehdotuksia uudesta nimestä, jos teidän mielenne ja kielenne ovat liukkaampia kuin minun! Blogin osoite tosin pysyy samana, sillä en ole saanut selville, voiko blogin URL-osoitetta muuttaa niin, että blogi säilyy muuten entisellään. En haluaisi lopettaa tätä blogia ja perustaa kokonaan uutta, joten vanhan osoitteen säilyttäminen on pienempi kiusa.
Tuntuu kummalta ajatukselta, ettei graduprojektia enää ole. Aloittaessani tätä blogia lokakuussa 2006 kirjoitin blogikuvaukseen, että täällä seurataan prosessia aina valmistumiseen asti. Ajatus valmistumisesta tuntui loputtoman kaukaiselta silloin, kun gradua oli valmiina vasta yksi sivu. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, reilut puolitoista vuotta, 97 gradusivua ja 221 blogitekstiä myöhemmin. Valmis. Gradu on valmis, graduprojektini on valmis, opintoni ovat valmiit, mutta olenko minä itse valmis? Oikeastaan ihminen ei koskaan tule varsinaisesti valmiiksi. Aina on opittava uusia tietoja ja taitoja, sopeuduttava uusiin tilanteisiin, tutustuttava uusiin ihmisiin. Todellisuudessa olen vasta raakile, ja varsinainen kypsyminen alkaa tästä. Koulu on takana ja elämä edessä. Non scholae sed vitae discimus. Aika näyttää, olenko oppinut elämää vai vain koulua varten.
Merkittävän tapahtuman kunniaksi myös blogi sai uuden nimen ja kuvauksen. Yritin keksiä mahdollisimman hauskan, lennokkaan ja ovelan nimen blogille, mutta mielikuvitukseni jätettyä minut pulaan sain tyytyä tähän f-kirjaimia vilisevään otsikkoon, johon tottuminen vie varmasti aikansa. Otan edelleen vastaan lukijoiden ehdotuksia uudesta nimestä, jos teidän mielenne ja kielenne ovat liukkaampia kuin minun! Blogin osoite tosin pysyy samana, sillä en ole saanut selville, voiko blogin URL-osoitetta muuttaa niin, että blogi säilyy muuten entisellään. En haluaisi lopettaa tätä blogia ja perustaa kokonaan uutta, joten vanhan osoitteen säilyttäminen on pienempi kiusa.
Tuntuu kummalta ajatukselta, ettei graduprojektia enää ole. Aloittaessani tätä blogia lokakuussa 2006 kirjoitin blogikuvaukseen, että täällä seurataan prosessia aina valmistumiseen asti. Ajatus valmistumisesta tuntui loputtoman kaukaiselta silloin, kun gradua oli valmiina vasta yksi sivu. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, reilut puolitoista vuotta, 97 gradusivua ja 221 blogitekstiä myöhemmin. Valmis. Gradu on valmis, graduprojektini on valmis, opintoni ovat valmiit, mutta olenko minä itse valmis? Oikeastaan ihminen ei koskaan tule varsinaisesti valmiiksi. Aina on opittava uusia tietoja ja taitoja, sopeuduttava uusiin tilanteisiin, tutustuttava uusiin ihmisiin. Todellisuudessa olen vasta raakile, ja varsinainen kypsyminen alkaa tästä. Koulu on takana ja elämä edessä. Non scholae sed vitae discimus. Aika näyttää, olenko oppinut elämää vai vain koulua varten.
7 kommenttia:
Onnea maisterille! Ja niin, ihana tuo uusi nimi on! Tykkään blogistasi kovasti :).
-bella
Uusi nimi on hauska ja kuulostaa ihan sulta! Mukavaa, että päätit jatkaa bloggailua sillä pohdintojasi on mukavaa lukea!
Félicitations! Ja onnea tön hakuun, tsemppiä ja energiaa! Ehkä tämä kesän valo ja aurinko antavat lisä puskua työn hakuun, talvella se olisi rankempaa. ;o)
Paljon onnea!! Todella hieno suoritus ja tosi kiva blogi :)
KIITOS kaikille onnitteluista ja kohteliaisuuksista! :)
Onnea ja ihanaa, ettet jätä lukijoitasi pulaan!
Odottelen aivan innolla aix-raporttejasi!
biz, Laura
Onnea maisterille! Eksyin ihan sattumalta tänne blogiisi ja tunsin heti sympatiaa, sillä itse olen lähes samanlaisessa elämäntilanteessa -valmistun ensi viikolla maisteriksi Hgin yliopistosta pääaineena ranskalainen filologia. Pelottaa ihan hirveästi kaikki tuleva, vakituista työtä ei ole ja vielä enemmän pelottaa alkaa hakea työtä. En kestä ajatustakaan siitä, ettei mistään kuuluisikaan mitään. Huoh. Kai se tästä! Aika opiskelijana oli vaan niiin turvallista ja helppoa...
Lähetä kommentti