Reipas pikku citykoira

Aivan ensiksi haluan kiittää lämpimästi kaikkia teitä, jotka olette ottaneet osaa suruumme blogikommenteissa, Facebookissa, tekstiviesteillä ja sähköpostilla. Ystävällisyytenne ja myötätuntonne on todella koskettanut meitä, suuret kiitokset niistä.

Aatua on edelleen kova ikävä, mutta pahin suru alkaa hiljalleen hellittää, ja jäljelle jäävät hellä kaipaus ja lukuisat hyvät muistot. Lisäksi minulla on hyvin erityinen konkreettinen muistoesine: maanantai-iltana viimeisellä yhteisellä lenkillämme Aatu tahtoi väkisin mennä haistelemaan erästä puuta, jonka juurelta löysin täydellisen sydämenmuotoisen, vaaleanpunertavan kiven. E. tulkitsi kiven löytymisen positiiviseksi merkiksi, ikään kuin Aatu olisi halunnut muistuttaa minua siitä, että hän pysyy luonamme myös poismenonsa jälkeen. Kivi on nyt puhdistettuna työpöydälläni tietokoneeni vieressä, jotta näen sen monta kertaa päivässä.

Onneksi meillä on myös Guru, Tärppä, pikku lutukulta, joka tosin on Aatun lähdön jälkeen ollut yksinäinen ja alakuloinen. Tänään piristimme Gurua viemällä hänet ensimmäistä kertaa keskustaan: hän pääsi lankakauppaan tervehtimään Susua, pankkiin ja eläinkauppaan. Vierailut sujuivat hienosti, vaikka pankissa olikin ensi alkuun hiukan liian jännittävää ja Guru-parka painautui melkein litteäksi lattialle. Fifi-siskon sylissä hän lopulta uskalsi katsella ympärilleen ja sai kehuja ja rapsutuksia niin toimihenkilöiltä kuin asiakkailtakin. Lankakaupassa Tärppä oli jo kuin kotonaan ja tutki innokkaasti paikkoja. (Nyt jaloissani pyörivä Gurre lähettää terveisiä ja hännänheilutuksia Susulle ja Tassu-kissalle, jotka myös lukevat blogia!)

Huomenna iltapäivällä hyppään lentokenttäbussiin ja puoli kuudelta Hampuriin menevään koneeseen. Edessä on viisi päivää mirkutusta ja kaksi konserttia! Matka auttanee myös Aatu-ikävääni. Blogi päivittyy jälleen ensi viikon loppupuolella, jolloin luvassa on – toivottavasti! – autenttista kuvamateriaalia niin Hampurista, Berliinistä kuin konserteistakin.