Tänään olisi ollut tarjolla ainejärjestön perinteistä laskiaisboolia, mutta enpä mennyt paikalle. Gradu ei edennyt eilen eikä oikein riittävästi tänäänkään, joten pidättäydyin ilonpidosta ja yritin kyhätä kokoon kunniallista lopetusta gradulle. Onneksi nyt illalla oli gradutapaaminen ohjaajan ja parin graduilijakollegan kanssa, sain sieltä hieman osviittaa johtopäätöslukuuni.
Tällaista historiallista päivää – Runebergin päivä ja laskiaistiistai samana päivänä – täytyy toki juhlia, joten poikkesin kotimatkalla hakemaan kaksi runebergintorttua ja kaksi (hillo-)laskiaispullaa. Kotiin päästyäni huomasin, että mummokin oli osaltaan huolehtinut suomalaisesta laskiaisperinteestä, joten nyt meillä on neljä laskiaispullaa ja neljä runebergia. Ehkä kuitenkin selviämme moisesta haasteesta illan aikana... Etenkin, kun edessä on lupaava tv-ilta: ensin Yle Teemalta Marie Antoinette -draamadokumentti, jonka näin kesällä Ranskassa lempikanavaltani Artelta, ja heti perään ykköseltä Jane Austen -filmatisointi. (EDIT: Marie Antoinette ei tullut Artelta, vaan France 2:lta.)
Sitä paitsi olen kunnostautunut vesiliikunnassa: sunnuntaina vesijuoksimme ja -pyöräilimme äidin kanssa reilun tunnin ja yhteensä melkein kilometrin, ja eilen olin pitkästä aikaa Turussa vesijuoksussa. Tarkoitus oli jäädä juoksun jälkeen vielä vesijumppaan, mutta suunnitelma vesittyi (c'est le cas de le dire – ovela sanavalinta...) liikuntatuokion saaman dramaattisen käänteen vuoksi. Eräs vesijumppaaja sai nimittäin epilepsiakohtauksen aivan tunnin aluksi, ja vaikka hänet onneksi saatiin hukkumatta pois altaasta ja omin jaloin ambulanssiin ja tien toiselle puolelle Tyksiin, ei kenelläkään ollut enää haluja jatkaa jumppaa. Uusi yritys ensi kerralla, toivottavasti silloin pääsemme kaikki ehjinä kotiin.
Tällaista historiallista päivää – Runebergin päivä ja laskiaistiistai samana päivänä – täytyy toki juhlia, joten poikkesin kotimatkalla hakemaan kaksi runebergintorttua ja kaksi (hillo-)laskiaispullaa. Kotiin päästyäni huomasin, että mummokin oli osaltaan huolehtinut suomalaisesta laskiaisperinteestä, joten nyt meillä on neljä laskiaispullaa ja neljä runebergia. Ehkä kuitenkin selviämme moisesta haasteesta illan aikana... Etenkin, kun edessä on lupaava tv-ilta: ensin Yle Teemalta Marie Antoinette -draamadokumentti, jonka näin kesällä Ranskassa lempikanavaltani Artelta, ja heti perään ykköseltä Jane Austen -filmatisointi. (EDIT: Marie Antoinette ei tullut Artelta, vaan France 2:lta.)
Sitä paitsi olen kunnostautunut vesiliikunnassa: sunnuntaina vesijuoksimme ja -pyöräilimme äidin kanssa reilun tunnin ja yhteensä melkein kilometrin, ja eilen olin pitkästä aikaa Turussa vesijuoksussa. Tarkoitus oli jäädä juoksun jälkeen vielä vesijumppaan, mutta suunnitelma vesittyi (c'est le cas de le dire – ovela sanavalinta...) liikuntatuokion saaman dramaattisen käänteen vuoksi. Eräs vesijumppaaja sai nimittäin epilepsiakohtauksen aivan tunnin aluksi, ja vaikka hänet onneksi saatiin hukkumatta pois altaasta ja omin jaloin ambulanssiin ja tien toiselle puolelle Tyksiin, ei kenelläkään ollut enää haluja jatkaa jumppaa. Uusi yritys ensi kerralla, toivottavasti silloin pääsemme kaikki ehjinä kotiin.
1 kommenttia:
Juuri viime lauantaina lahdinkin ajattelemaan tuota, etta jos joku meidan vesijumppa ryhmassa saisi jonkun sairauskohtauksen...Kun ollaan kaikki sellaisessa isossa 4.2 m syvassa altaassa ja tunnin lopuilla ( herkku aikaa krampeille yms.vasymys kohtauksille) ja uimme (vain) sellaisten patonkien varassa. Ja jotenkin tuntuu, etta kaikilla vanhemmilla rouvilla siella ei ole ihan tuo uimataito/jaksaminen ihan vahvinta.
Mutta onneksi epilepsia kohtaus paatyi oksti. Harmi vain tunnin osalta.
Lähetä kommentti