Ranskassa jälleen

Täällä ollaan taas! Tuttuun tapaani lensin tapaninpäivänä Provenceen viettämään uutta vuotta E:n kanssa. Tällä kertaa viivyn kokonaiset kolme ja puoli viikkoa.

Joulu vilahti ohi varsin rauhallisesti lukien, syöden ja laiskotellen. Koko eilinen päivä taas kului matkustaessa: Pariisiin asti pääsin ongelmitta, mutta Roissyssa kävi ilmi, että Marseillen-kone oli lähes kaksi tuntia myöhässä. Vaihtoehdot olivat vähissä, joten tyydyin kohtalooni ja odotin kylmässä ja täpötäydessä transithallissa muiden tavoin. Lopulta kone pääsi lähtemään puolitoista tuntia aikataulusta jäljessä. Roissyn vilkkusilmäinen miesvirkailija väitti myöhästymisen syyksi maanjäristystä (mikä olisi voinut olla hyvin mahdollista, Aix ympäristöineen tosiaan sijaitsee seismisesti aktiivisella alueella), mutta koneen kapteenin mukaan syynä oli erään matkustajan saama sairauskohtaus. Kone pääsi lähtemään Pariisiin reilusti myöhässä, koska kaikki matkatavarat piti ottaa ulos ja lastata uudelleen, jotta sairastuneen matkustajan laukkuja ei lennätettäisi turhaan Pariisiin. Harmittava tapaus kaikille osapuolille, mutta nyt ainakin sain kokea sellaisen ylellisyyden, että E. oli odottamassa minua kentällä saapuessani. Yleensä minä olen odottanut häntä, koska kone saapuu normaalisti samaan aikaan kuin E. pääsee töistä, minkä jälkeen hänen pitää vielä ajaa puolisen tuntia Marignaneen. Matkalaukkunikin saapui vaihteeksi samalla koneella ja jopa ensimmäisten joukossa. Se oli saanut kahvaansa Finnairin joulunpunaisen Priority-lapun, koska hoidin lähtöselvityksen isän pistestatuksen ansiosta Finnairin Platinum-tiskillä. Aion takaisin lähtiessäni jättää lapun paikalleen, jos vaikka sen ansiosta saisin laukkuni perille myös Helsinkiin.

Ostin Helsinki-Vantaan Stockmannilta E:lle tuliaisiksi maksalaatikon, jonka paistoimme heti eilisiltana. E. väitti sitä kissanruoan näköiseksi, mutta suostui silti syömään puoli lautasellista. Kuulemma hän ei ihmettele, ettei suomalainen keittiö ole maailmankuulu, jos kaikki ruokamme ovat maksalaatikon, kaurapuuron ja ruisleivän kaltaisia. Minä tietysti heti oikaisemaan, että meillä osataan kyllä tehdä myös kunnon gourmetruokaa. Eivät riviranskalaisetkaan pistele hanhenmaksaa ja sammakonreisiä päivittäin perusillallisekseen, non mais...!

Aixissa on ihanaa olla pitkästä aikaa. Cours Mirabeaulla on vielä joulumarkkinat, 49 pientä puista leikkimökin näköistä torikojua täynnä käsitöitä, leivonnaisia, leluja ja muuta jännää. Join äsken ohi kulkiessani pienen mukillisen alsacelaista vin chaudia, joka oli kyllä hyvää, mutta ei aivan kotoisen glögin veroista. Ehkä syynä on se, etten täkäläisessä talviauringossa toppatakissa hikoillen oikein päässyt tarvittavaan joulutunnelmaan? Pistäydyin myös viimeisiä päiviä auki olevilla santon-markkinoilla ja täydensin hieman kokoelmaani. Ensi vuonna seimessäni komeilevat joukon jatkona karhu ja fasaani.