lauantai 22. joulukuuta 2007

Melkein joululomalla

Seitsemäksi töihin meno kuulostaa paljon ankeammalta kuin se oikeasti oli. Toki jouduin nousemaan jo klo 4.40, sillä välttämättömät aamutoimeni vievät aina noin puolitoista tuntia, mutta en silti ollut väsyneempi kuin muinakaan aamuina. Itse asiassa oli jännittävää lähteä töihin jo vähän kuuden jälkeen. Ajoin koko Turun keskustan läpi vajaassa kymmenessä minuutissa ja näin koko aikana vain kolme jalankulkijaa ja parikymmentä autoa. Kadut olivat hiljaiset ja tyhjät, autossa mukavan lämmin ja stereoista kaikui Gloria in Excelsis Deo. Pääsin jo lähelle kauan kaipaamaani joulutunnelmaa.

Jopa Louhen parkkihalli oli paria autoa lukuun ottamatta tyhjä, joten sain vallattua parhaan paikan heti Puolalankadun uloskäynnin vierestä. Kipitin kyllä mahdollisimman nopeasti ulos tyhjästä luolasta, sillä Ketussa ja muissakin saksalaisissa poliisisarjoissa murhan uhri on usein yksinäinen nainen tyhjässä parkkitalossa.

Toiseksi viimeinen työpäiväni loppui jo puoliltapäivin, joten pääsin hoitamaan viimeiset jouluostokseni. Olisin mielelläni pistäytynyt cafén puolella nauttimassa pikkupullon Lansonia ylihuomenna päättyvän työsopimukseni kunniaksi, mutta koska olin poikkeuksellisesti autoilija, jäi samppanja haaveeksi. Iltapäivän olisin voinut pyhittää gradulle, mutta päätin olla ansainnut joululomaa graduilusta ja jatkaa sitä vasta tammikuun puolella. Analyysini on enää yhtä alalukua vailla, joten ehtinen saada sen määräaikaan mennessä valmiiksi. Jäin siis hieman tavoitteestani, mutta sentään vain muutaman sivun!

Gradun sijasta aion viettää loppupäivän lukemalla. Löysin muutama päivä sitten Akateemisen perukoilta kiehtovan ja kattavan teoksen korsetin kulttuurihistoriasta, jota tietysti historiallisen muodin ja epookkielokuvien fanina olen ahminut jo useana iltana. Korsettikirjan ohella lukulistallani vuoroaan odottavat ainakin Anne Tylerin The Amateur Marriage, selittämättömiä ilmiöitä esittelevä Mysteria, Anni Blomqvistin iki-ihana Myrskyluodon Maija upouutena pokkarina sekä edelleen kesken oleva Skilda verkligheter, joka ei sittenkään osoittautunut täydelliseksi valinnaksi. Miltei jokainen luku päättyy siihen, että päähenkilöt menevät nukkumaan, ja muutenkin tarina ja dialogit toistavat itseään. Toisin kävi Jussi Valtosen Siipien kantamien kanssa, jonka selvitin kolmessa päivässä. Ihana, koskettava tarina keski-ikäisen opettajan ja abiturienttitytön suhteesta tai sen yrityksestä. Kirjan loppu tosin jäi vaivaamaan minua. Se oli kaunis, mutta jotenkin "väärä": ei tässä näin pitänyt käydä! Edellisten lisäksi jouluna on perinteisesti luvassa reilusti tämän syksyn kirjasatoa, joista lisää, kunhan paketit on avattu.

1 kommenttia:

NEU kirjoitti...

Ööli bööd poimii parhaan madon. Aamuhetki kullan kallis,tai kullankallis.Eikö ole haikeaa,kun kirjakauppailu loppuu?Juuri,kun on päässyt alkuun.