Pöpöpaholainen jyllää

Pitihän se arvata. Olen vuosikaudet hakenut Stockmannille töihin, ja kun vihdoin sinne pääsen, tulen kipeäksi juuri joulun alla. Viime lauantaina jouduin jäämään pois töistä oksennustaudin vuoksi, joka ei onneksi kestänyt kuin päivän (se on muuten ns. vaarattomista sairauksista kaikkein inhottavin). Kurkkuni on ärhennellyt jo muutaman päivän, ja nyt näyttää pahasti siltä, että sinne pesiytynyt pöpö on kutsunut kavereita kylään. Jaksoin kyllä olla koko päivän töissä, mutta ääni ei tahtonut millään riittää ja olin tavallista väsyneempi. Heti kotiin päästyäni olo alkoi kuitenkin tuntua reilusti flunssaiselta tukkonenineen, lihassärkyineen ja muine asiaankuuluvine oireineen. Kuumetta minulla ei sentään ole.

Olen lipittänyt litratolkulla kuumaa mehua ja napsinut lempilääkkeitäni, ranskalaisia Efferalgan-poretabletteja. Lääkäriin en viitsisi mennä maksamaan 40 euroa siitä hyvästä, että minun käsketään levätä ja juoda paljon kuumaa mehua. Ennen kaikkea en haluaisi olla pois töistä, sillä sunnuntaina on luvassa tuplapalkka, ja muutenkin jouluapulaisen olisi suotavaa ilmestyä töihin näin lähellä joulua. Jos tämä nyt vallan mahdottomaksi menee, mietin asiaa uudelleen, mutta toistaiseksi yritän pärjätä mehun ja Strepsilsien voimalla.

Ryhdyin äsken lukemaan ruotsinkielistä romaania ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Ruotsinkieliset pokkarit sijaitsevat kirjakaupassa aivan nenäni edessä, joten niitä ei voi olla silmäilemättä, ja toivon tällä keinolla onnistuvani herättelemään passiivista kielitaitoani hieman aktiivisemmaksi. Valitsin Marianne Fredrikssonin romaanin Skilda verkligheter sen houkuttelevan alaotsikon En kärlekshistoria takia. Kirja, jota jo kannessa mainostetaan rakkaustarinaksi, ei voi olla huono.