Mistä tunnistaa varmimmin Aixissa vierailevan turistin? Selkärepusta tietenkin, kaulassa roikkuvan kameran ja oranssikantisen ilmaiskartan ohella. Nyt kun kyyditän ammatikseni ihmisiä sinne sun tänne, en ole vielä kertaakaan erehtynyt selkäreppua kantavan henkilön ei-paikallisuudesta. Miksi ihmeessä kaikilla (tai ainakin melkein kaikilla) turisteilla on aina reppu selässä? Olen itsekin ollut turistina useammassa kaupungissa, mutta ikinä en ole lomalla käyttänyt selkäreppua. Mielestäni reppu on paitsi epäelegantti, myös hankala ja jopa vaarallinen: tungoksessa taitava varas penkoo selän takana repusta tavarat mukaansa, ja kun itse tarvitsee reppuun sijoitettua omaisuutta, reppu pitää joka kerta tempaista pois selästä. Käsilaukku on paljon kätevämpi! Jos lomalla lisäksi on koko perhe - vanhemmat ja x lasta -, miksi jokaisella perheenjäsenellä pikkulapsia myöten on oma reppu, joka parhaassa tapauksessa on lähes tyhjä? Näihin kysymyksiin tuskin koskaan löytyy vastausta...
Minun ei itse asiassa ollut tarkoitus tulla tänään nettikahvilaan, sillä minulla oli työhönottoterveystarkastus (visite médicale d'embauche, kauhea sanahirviö suomeksi!) jonka luulin kestävän koko iltapäivän. Loppujen lopuksi touhu oli ohi vartissa: lääkäri kyseli työajoistani, elintavoistani, huomautti minun lihoneen viime kesästä (no totta ihmeessä olen lihonut, koska en toukokuun puolivälin jälkeen ole päässyt kuin kaksi kertaa uimaan ja joudun lisäksi helteen takia litkimään litrakaupalla vettä päivässä!) ja verenpaineeni mitattuaan ilmoitti minun olevan kelpoinen työtehtäviini. Hyvä niin, sillä olenhan tehnyt kyseistä työtä jo kuukauden päivät... Täyttä turhuutta siis, mutta onpa nyt sekin asia selvillä.
Aamupäivä sujui töissä mukavan rauhallisesti toripäivästä ja kauppojen ja ravintoloiden tavarantoimituksista huolimatta. Täällä kun kadut ovat suurimmaksi osaksi yksisuuntaisia ja -kaistaisia, eli kun iso rekka-auto tuo tavaraa jonnekin, liikenne pysähtyy koko kadulla kunnes lasti on toimitettu. Meinasin kuitenkin hermostua toiseksi viimeisellä kierroksellani, kun eräs keskeinen katu oli tukittu vuokrattavalla jättipakettiautolla. Kaksi tyyppiä oli muuttamassa, eivätkä he olleet viitsineet laittaa kadun alkuun varoituskylttiä liikenteen tukkimisesta. Olisin peruuttanut pois kadulta ja kiertänyt toista kautta, mutta Aixin keskusta on suljettu nousevilla ja laskevilla metallitolpilla, jotka toimivat magneettikortilla. Olin ennättänyt ajaa tolpan yli, joten olin sen väärällä puolella enkä saanut sitä enää laskeutumaan. Vasta kun koko katu takanani oli täynnä vihaisia autoilijoita ja kun paikalle osuneen roska-auton kuljettaja kutsui paikalle esimiehensä, miehet suostuivat armollisesti siirtämään muuttoautoaan niin, että pääsimme ajamaan tiehemme. Heidän mukaansa ei ollut heidän ongelmansa, olisimmeko me kaikki jumissa kaupungin keskustassa kunnes he saisivat muuttonsa suoritettua. Jälleen yksi osoitus provencelaisesta lähimmäisenrakkaudesta ja toisten huomioon ottamisesta! Argh.
Minun ei itse asiassa ollut tarkoitus tulla tänään nettikahvilaan, sillä minulla oli työhönottoterveystarkastus (visite médicale d'embauche, kauhea sanahirviö suomeksi!) jonka luulin kestävän koko iltapäivän. Loppujen lopuksi touhu oli ohi vartissa: lääkäri kyseli työajoistani, elintavoistani, huomautti minun lihoneen viime kesästä (no totta ihmeessä olen lihonut, koska en toukokuun puolivälin jälkeen ole päässyt kuin kaksi kertaa uimaan ja joudun lisäksi helteen takia litkimään litrakaupalla vettä päivässä!) ja verenpaineeni mitattuaan ilmoitti minun olevan kelpoinen työtehtäviini. Hyvä niin, sillä olenhan tehnyt kyseistä työtä jo kuukauden päivät... Täyttä turhuutta siis, mutta onpa nyt sekin asia selvillä.
Aamupäivä sujui töissä mukavan rauhallisesti toripäivästä ja kauppojen ja ravintoloiden tavarantoimituksista huolimatta. Täällä kun kadut ovat suurimmaksi osaksi yksisuuntaisia ja -kaistaisia, eli kun iso rekka-auto tuo tavaraa jonnekin, liikenne pysähtyy koko kadulla kunnes lasti on toimitettu. Meinasin kuitenkin hermostua toiseksi viimeisellä kierroksellani, kun eräs keskeinen katu oli tukittu vuokrattavalla jättipakettiautolla. Kaksi tyyppiä oli muuttamassa, eivätkä he olleet viitsineet laittaa kadun alkuun varoituskylttiä liikenteen tukkimisesta. Olisin peruuttanut pois kadulta ja kiertänyt toista kautta, mutta Aixin keskusta on suljettu nousevilla ja laskevilla metallitolpilla, jotka toimivat magneettikortilla. Olin ennättänyt ajaa tolpan yli, joten olin sen väärällä puolella enkä saanut sitä enää laskeutumaan. Vasta kun koko katu takanani oli täynnä vihaisia autoilijoita ja kun paikalle osuneen roska-auton kuljettaja kutsui paikalle esimiehensä, miehet suostuivat armollisesti siirtämään muuttoautoaan niin, että pääsimme ajamaan tiehemme. Heidän mukaansa ei ollut heidän ongelmansa, olisimmeko me kaikki jumissa kaupungin keskustassa kunnes he saisivat muuttonsa suoritettua. Jälleen yksi osoitus provencelaisesta lähimmäisenrakkaudesta ja toisten huomioon ottamisesta! Argh.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti