tiistai 24. heinäkuuta 2007

Ketutusta kerrakseen

Ennakkovaroitus: tämä teksti on pelkkää valitusta ja negatiivisia ajatuksia. Ei suositella niille, jotka eivät halua pilata iloista kesä(-loma)tunnelmaansa.

Kyse on niinkin perinteisestä asiasta kuin esimies-alainen -suhteesta. Tänään meni nimittäin koko aamu ketuille aivan turhan takia.

Pomoni on minua muutaman vuoden vanhempi nainen, joka vielä viime kesänä oli ihan mukava ja siedettävä. Kuluneen vuoden aikana on kuitenkin selvästi tapahtunut hyvin negatiivista kehitystä, sillä ko. ihmisestä on tullut ilkeä, pahantuulinen ja ennen kaikkea epäreilu. Joka päivä hänen on keksittävä pahaa sanottavaa tai huomautettavaa mistä tahansa asiasta, ja valitettavan usein kommentit ovat kaikkea muuta kuin perusteltuja. Yleensä minä en juuri viitsi ottaa piikkejä henkilökohtaisesti, mutta muutamana viime päivänä ja erityisesti tänään juttu meni liian pitkälle.

Työvuoroni alkoi klo 8.20, mutta koska E:n oli oltava jo kahdeksalta töissä ja tulimme samaa matkaa, olin omalla työpaikallani puoli tuntia etuajassa. Ennen jokaista ajoon lähtöä, siis aamulla ja iltapäivällä, meidän tulee siivota automme, pyyhkiä ikkunat ja penkit, puhdistaa kuraroiskeet ja tarkistaa, ettei edellisen työntekijän jäljiltä ole naarmuja tai kolhuja. Koska olin ajoissa paikalla, ennätin tehdä kaiken tämän reilusti ennen työvuoroni alkua. Odottelin rauhassa lähtövuoroani, kun pomo tuli huomauttamaan hyvin asiattomaan sävyyn, ettei hän halunnut nähdä minun seisoskelevan mitään tekemättä työvuoroni aikana. Sanoin siivonneeni auton jo, mihin hän totesi, ettei se kuulu hänelle. Minun pitäisi pyyhkiä vaikka pölyt ratista tai mitä tahansa, mutta joutilaana ei saa olla hetkeäkään. Rupesin siis pesemään ennestään puhdasta autoa rätillä ja saippuavedellä joka puolelta. Vähän ennen lähtöäni E. sattui soittamaan, ja koska en vielä ollut ajossa, vastasin puhelimeen. Tähän pomo puuttui heti ja komensi minut lähtemään saman tien, huusi vielä perään, että minun pitäisi edes joskus yrittää olla ajoissa. Olin siis tullut töihin puoli tuntia etuajassa... Viime viikolla tuli puhe samasta asiasta: pomo oli erehtynyt lähtöajastani ja moitti minua myöhästymisestä, vaikka lähdin lopulta ajoreitilleni yli viisi minuuttia sovittua aiemmin.

Olen ehkä liian herkkänahkainen, mutta minua inhottaa tulla moitituksi syyttä ja epäreilusti. Samaan aikaan, kun minä "seisoskelin mitään tekemättä", eräs kollegani istui auringossa autovarikkomme edessä juomassa kahvia, enkä huomannut, että hänelle olisi asiasta mainittu sanallakaan. Tämän episodin tuloksena olin vihainen ja surullinen koko aamun ja toivoin vain, että kyytiin tulisi mahdollisimman vähän ihmisiä. Vieläkin ketuttaa. Tulen joka päivä hyvissä ajoin töihin, en kolhi autoja enkä aiheuta onnettomuuksia, noudatan liikennesääntöjä, olen kohtelias asiakkaille, en kuljeta kavereita ilmaiseksi (mistä rangaistuksena viikon irtisanominen) ja saan kaikesta tästä palkaksi ei-ansaitut haukut. Jo kolme kollegaa on irtisanoutunut kuluvan vuoden aikana, ja minä olen päättänyt, etten enää ensi kesänä mene kyseiseen firmaan töihin. Ennemmin vaikka siivoan Aixin yleistä vessaa. Onneksi sentään asiakkaat ovat pääsääntöisesti mukavia ja kollegoiden kesken vallitsee erinomainen porukkahenki ja solidaarisuus, sillä muuten saattaisin hyvinkin irtisanoutua vaikka tänä iltapäivänä. Hemmetin McJob! Valivalivalivalivali...! Onneksi on blogi, johon purkaa turhautumista. Nyt tarvittaisiin kipeästi kakkutaikinaa! Äiti tuu Ranskaan ! <3 :)

3 kommenttia:

äitikarhu kirjoitti...

Voihan vee,eikun kee!!!Uskomatonta!Vähemmällä ja halvemmalla pääset vatkaamalla 3 munaa,1,5 dl sokeria ja saman verran jauhoja.Nautitaan välittömästi.Tulisinkin,jos ei olisi Aa-luttukuonoa.Ain laulain työtäs tee,tai kiroillen.

Jenna kirjoitti...

TErvetuloa nokialle linjahommiin, niin siin vaihees tuntuu noikin haukut varmaan kehuilta :)

Duussi kirjoitti...

No voi pergele, mitä meininkiä! Kyllähän tuollaisesta turhasta haukkumisesta kovanahkaisempikin hermostuu. Ehkä pomolla on käynnissä jotain isoja ihan henk.koht. ongelmia, jotka purkautuvat noin pahalla tavalla alaisiin..? Vaikkei niin tietenkään saisi käydä. Ihan törkeetä tollanen.

Jaksuja, onneksi sulla on kivoja työkavereita ja asiakkaita joista saada voimia! Ja ensi vuonna jotain ihan muita hommia sitten. :)