Puoliväli jo häämöttää

Keskiviikkona tulee täyteen neljä ja puoli viikkoa töissä, eli täsmälleen sopimukseni puoliväli! Eikä yhtään harmita, alan nimittäin jo nähdä Diablineista unta useammin kuin olisi normaalia ja suotavaa. Eräänä yönä uneksin murskanneeni koko auton kyljen, ja toisena taas seikkailin Aixin vanhan keskustan kujilla. Aixin keskusta jakautuu nimittäin Cours Mirabeaun kohdalla kahtia: toisella puolella on "uusi" keskusta, Quartier Mazarin, joka on peräisin 1600-luvulta ja noudattaa ruutuasemakaavaa; toisella puolella taas on vanha, keskiaikainen keskusta, jossa on vaikka kuinka paljon hämäriä, kiemurtelevia ja kapeita kujia, joille ei autolla kannata yrittääkään.

Vaikka olenkin vasta viiden viikon päässä lomasta, olen jo aivan lomatunnelmissa, sillä sain vihdoin eilen soitettua Pupucelle ja varattua muutaman päivän ja yön heidän ihkuhotellissaan! E. on yhtä kärsimätön kuin minä, vaikka toisaalta syyskuu ei saisi kuitenkaan ihan vielä tulla (sillä kuten blogin alalaidan laskurista käy ilmi, syyskuussa odottaa jälleen myös ero ja paluu Suomeen). No, onhan tässä vielä aikaa jäljellä vaikka kuinka. Ehdin mainiosti kiertää vanhaa keskustaa noin kaksituhatta kertaa ja kehittää itselleni ties mitä pikkukremppaa. Parhaillaan kärsin hiirikäden ja tenniskyynärpään välimuodosta, ajokädestä: koska useimmista autoista puuttuu direction assistée (mikähän sekin on suomeksi, ohjaustehostus tjsp.?), rattia saa vääntää kaksin käsin kadunkulmissa, ja koko oikea käteni ja käsivarteni kyynärpäähän saakka on arka ja epänormaali. Heti palkan saatuani pistäydyn jälleen osteopaatin juttusilla, muuten olen aivan palasina elokuun viimeisen päivän iltaan mennessä...!

Mitä pomooni tulee, hän käyttäytyy aivan kuin ei koskaan olisi ollut mitään sanomista mistään. En enää tiedä, miten asiaan tulisi suhtautua. Kuulin sentään tämän omasta suusta, että hän tosiaan on elokuussa kolme viikkoa lomalla, joten työpaikan ilmapiiri muuttunee rennommaksi edes joksikin aikaa. Tant mieux.