sunnuntai 6. toukokuuta 2007

Kansa on puhunut

En voi sanoa olevani yllättynyt Ranskan presidentinvaalien tuloksesta, sen sijaan olen hieman pettynyt ja erityisesti huolissani tulevista muutoksista ja niiden laajuudesta. Toki Sarkozylla on eräitä hyviä ideoita, joista olen hänen kanssaan täysin yhtä mieltä, mutta lähinnä minua mietityttävät työelämää koskevat uudistukset. 35 tunnin työviikko ei tietenkään ole täydellinen, mutta se on suonut eräälle läheiselle henkilölle 47 lomapäivää vuodessa, ja tärkein huolenaiheemme tällä hetkellä on se, ettei niiden määrä vähene. Vaalilupaukset ovat kertoneet kauniisti mahdollisuudesta tehdä verottomia ja työnantajamaksuttomia ylitöitä, mutta säilyykö valinta varmasti vapaana? Kaikkia kun ei kiinnosta tehdä enemmän töitä, vaikka niistä saisikin enemmän palkkaa. Joidenkin työilmapiiri on niin tulehtunut ja tukahduttava, että palkkaa tärkeämpää on päästä mahdollisimman usein kauas kollegoista ja työpaikasta. Toistaiseksi kaikki on vain arvailua, ja saattaa hyvinkin olla, että negatiiviset ennakkoluuloni osoittautuvat virheellisiksi. Toivon niin koko sydämestäni; muuten elämästämme uhkaa tulla hankalaa seuraavien viiden vuoden aikana.

Olen toisaalta iloinen, että vaalit ovat nyt ohi. Viime viikkoina olen kärsinyt todellisesta vaaliähkystä, joka on vieroittanut minut päivä päivältä tehokkaammin ranskalaisista medioista. En jaksanut edes seurata Royalin ja Sarkozyn suurta vaalidebattia, saati katsoa päivittäin France 2:n uutisia. Sanomalehtiä olisi pitänyt lukea joka päivä useita, jotta olisi saanut mahdollisimman monipuolisen käsityksen kampanjan etenemisestä ja ehdokkaiden tekemisistä. Energiani ei tähän riittänyt, niinpä annoin olla ja tyydyin lueskelemaan lehtiä silloin tällöin ja seuraamaan Helsingin Sanomien mainiota Pariisin kevät -blogia. Seuraavaksi ovat edessä parlamenttivaalit noin kuukauden kuluttua. Nähtäväksi jää, saako Sarkozy oikeistoenemmistön vai syntyykö jälleen poliittista päätöksentekoa hankaloittava cohabitation-tilanne, jossa presidentti edustaa eri puoluetta kuin hallitus ja parlamentin enemmistö.

Nyt palaan seuraamaan vaalivalvojaisia televisiosta ja odottamaan, näytetäänkö TV5:llä Mireillen todennäköinen Marseljeesi-tulkinta UMP:n vaalijuhlassa Place de la Concordella.

2 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Päätinpä vihdoin tuoda julki itseni, sillä olen lukenut blogiasi jo pain kuukauden ajan. Olen siis entinen opiskelukaverisi, joka muutti Ouluun parin vuoden opiskelujen jälkeen. On ollut kiva lukea kuulumisiasi näin blogin välityksellä.

Fifi kirjoitti...

Moikka Jaana! Toki muistan sut, hienoa kuulla sinusta! Olen yrittänyt Ainolta ja Veronikalta kysellä kuulumisiasi, mutta nyt en ole pitkään aikaan jutellut kummankaan kanssa. Toivottavasti nähdään vielä joskus!