Ranskalaisten pyhä ruokatunti

Olen taas vaihteeksi totisen kyllästynyt siihen, että mennessäni hoitamaan jotain tiettyä asiaa kaupungille törmäänkin suljettuun oveen. Täällä kun suuri osa liikkeistä suljetaan kahdentoista ja kahden välillä ruokatuntia varten, enkä vielä tähän mennessä ole oppinut katsomaan kellosta, mihin aikaan kannattaa lähteä asioille. Keskiviikkona olin menossa kirjakauppaan kaksikymmentä yli yksi: turha yritys, kauppa oli sulki ja aukesi jälleen puoli kolmelta! Pyörin sitten turhan takia reilun tunnin keskustassa. Äsken olisin mennyt suutariin, mutta sielläkin oli pelkkä rautaverho oven edessä eikä edes mainintaa aukioloajoista. Joko suutari on kokonaan lopettanut tai sitten olin jälleen paikalla liian aikaisin. En kuitenkaan jaksaisi kipittää monta kertaa päivässä arpomaan, onko suutari paikalla vai ei, joten taidan jättää maanantaihin. Paitsi että suutari pitää tietysti liikkeensä maanantaina kiinni, jos hän on töissä lauantaina. Sopisikohan suutarille, että asiakas tulee tiistaiaamuna, vai kuljenko rikkinäisissä sandaaleissa?

Suutarista puheen ollen, löysin hänet periranskalaiseen tapaan tuttavan suosituksen perusteella. Täällä ehdottomasti paras keino löytää hyvä kampaaja, osteopaatti, ompelija tai suutari on kysyä joltain tutulta. Tuttu suosittelee kaveriaan, ja hyvällä onnella saa palvelusta alennusta, kunhan muistaa mainita tulevansa monsieur tai madame X:n lähettämänä. Kaverini Christinekin lupasi suutariystävänsä antavan minulle alennuksen, jos sanon tulleeni hänen luokseen Christinen suosittelun perusteella. Ikävä kyllä myös työpaikkoja jaetaan samalla periaatteella. Kosmetologini kehui eilen opiskelijatyttärensä päässeen kesätöihin Monoprix-tavaratalon ruokaosaston kassalle erään hänen asiakkaansa suosituksen perusteella, koska kyseinen asiakas on itse Monoprix'ssä töissä. Ainoa vaatimus oli olla täysi-ikäinen ja rehellinen, mutta kuinka ollakaan, monesta hakijasta valittiin juuri tämä tyttö, jota suositeltiin työhön. Oma viimekesäinen kollegani kertoi taannoin vaihtaneensa työpaikkaa, koska pääsi ystävänsä suosittelemana kiinteistövälitystoimistoon. Välillä tuntuu, ettei töitä kannata edes hakea, jos ei ole sopivia suhteita. Minä pääsin aikanaan nykyiseen työhöni pelkän hakemuksen ja haastattelun perusteella, ja siksi olenkin palannut samaan työpaikkaan joka kesä, vaikka jotain muutakin voisin mielelläni tehdä. Minulla on suhteita vain julkiselle puolelle, eikä Ranskan valtionhallintoon noin vain pääse töihin kenenkään suosituksen perusteella. En tosin sinne haluaisikaan, ja lisäksi E. ei ole läheskään riittävän korkeassa asemassa voidakseen vaikuttaa byroossa yhtään mihinkään.

Olimme eilisiltana ensimmäistä kertaa ulkona saapumiseni jälkeen. E. kävi töiden jälkeen parturissa, ja koska oli lämmin ja aurinkoinen ilta ja aperitiiviaika, menimme kaupungin parhaaseen espanjalaisravintolaan Tapas Caféhen sangrialle. Joimme litran kannun sangriaa ilmaisnachojen ja guacamolen kera ja päätimme mennä ensi lauantaina sinne illalliselle E:n loman alkamisen kunniaksi. Meillä on kesäkuun kaksi viimeistä viikkoa lomaa, sitten heinä- ja elokuu täyttä työtä ja syyskuun kaksi ensimmäistä viikkoa jälleen lomaa ennen Suomeen paluutani.

Keskiviikkoiltapäivänä tapahtui muuten Aixin ydinkeskustassa jännittävää. Näimme yhden aikoihin gendarmien (mikä on gendarme suomeksi? santarmi, onko sellaista sanaa edes olemassa?) ajelevan edestakaisin sireenit ulvoen ja ajattelimme jonkun karanneen vankilasta. Vähän sen jälkeen lähdin uudestaan kaupungille ja näin, että puolet Cours Mirabeausta oli eristetty punavalkoisella muovinauhalla ja kadulle levitetty paksu kerros hiekkaa. Poliiseja liikkui siellä täällä. Eilisestä lehdestä selvisi, että herkästi syttyvää polttoainetta kuljettanut rekka oli ajanut ilman lupaa Coursilla ja törmännyt niihin betonisiin tolppiin, joista mainitsin aiemmassa postituksessani. Säiliö oli revennyt ja polttoaine vuotanut kadulle. Cours oli välittömästi eristetty ja hiekkaa levitetty imemään polttoaine maasta ja estämään sen syttyminen. Koko iltapäivän Aixin keskusta näytti aivan hiekka-aavikolta, kun tuuli kuljetti hienoa pölyävää hiekkaa joka paikkaan. Onneksi turmasta kuitenkin selvittiin säikähdyksellä.

Hyvää (vaali)viikonloppua ja maanantaihin!