tiistai 30. kesäkuuta 2009

Kevyt työ, kevyet huvit

Selvisin pienestä ennakkopaniikista huolimatta kunnialla eilisestä ensimmäisestä työpäivästäni. Sähköauton ajaminen oli täsmälleen samanlaista kuin neljänä edellisenäkin vuonna, eivätkä reititkään ole vuoden aikana muuttuneet. Tylsistyin heti ensimmäisen aamupäivän aikana, mutta ei auta valittaa! Sentään olen töissä. Tosin heinäkuun ajan töitä on vain 15 tuntia viikossa eli käytännössä maanantaisin ja lauantaisin sekä satunnaisesti keskiviikkoisin, ja vasta elokuussa alkavat kokonaiset työviikot. Tänä vuonna minua ei onnistanut: olen yhtä viikkoa lukuun ottamatta kaikki lauantait työssä, ja koska E. on viikolla töissä melko myöhään, näemme käytännössä toisiamme kunnolla vain sunnuntaisin.

Heinäkuussa minun kannattaa siis hyödyntää vapaapäiväni ja tehdä kaikkea sellaista, mihin ei normaalilla työviikolla ole aikaa. Tänään olen kuljeskellut ympäri Aixia ottamassa valokuvia erikoisista ja vähemmän tunnetuista paikoista, joita esittelevän kirjan Aix insolite et secrète ostin ennen lomaa Granet-museon myymälästä, ja huomenna suunnittelin meneväni matkailutoimiston järjestämälle opastetulle kierrokselle Aixin lukuisiin aatelisten kaupunkipalatseihin, joihin ei normaalisti pääse käymään. Pistäydyin tänä iltapäivänä myös komean kaupungintalon uumenissa Provencen säätysalissa (Salle des Etats de Provence), jossa on esillä upea kokoelma muotokuvia historiallisista aixilaista merkkihenkilöistä. Hiiviskelin yksikseni valtavassa, prameassa salissa ja mietin, olenko ehkä mahdollisesti ensimmäinen suomalainen, joka on kyseisen hankalahkosti löydettävän paikan keksinyt. Itse en ollut siitä kuullutkaan ennen em. kirjan lukemista.

Jos ennätän huomenna hôtels particuliers -kierrokselle ja saan kunnollisia kuvia, julkaisen kaikki yhtä aikaa blogissa myöhemmin tällä viikolla. Tämän postauksen lopetan muutamaan otokseen Alpeilta:

Minä mielipuuhassani lukemassa hotellin takapihalla:



Maisemia ja lampaita piknikretkellämme Molines en Champsaurissa:









Alpeilla käydessämme lounastamme aina Corpsin kylässä Isèren departementin puolella Hôtel de la Postessa, joka muistuttaa sisältä 1900-luvun alun majataloa ja on ulkoa ärsyttävän pastellisävyinen:



Corpsista jatkamme 1800 m korkeuteen vuorelle, missä Neitsyt Maria ilmestyi kahdelle lapselle syyskuussa 1846. Paikalla on kirkko, kappeleita, tapahtumasta kertovia patsaita sekä lähde, joka aukesi tyhjästä Marian ilmestymispaikalle eikä ole koskaan sen jälkeen ehtynyt. Me viemme aina lähteen vettä mukanamme Aixiin, ja se maistuu aina yhtä raikkaalta oltuaan jopa kaksi vuotta pullossa huoneenlämmössä:



Marian patsas oli kukitettu runsaalti:



Valkoiset täplät vastapäisen vuoren seinämällä ovat lampaita, jotka tuona päivänä olivat meidän laillamme "pilvessä":



Evästauolla La Saulcen tietullin parkkipaikalla ennen moottoritielle ajamista ja kotimatkaa:



Vähän ennen Aixia sijaitsee Mirabeaun kylä, jonka lähellä on vanhan, Durance-joen yli johtavan sillan jäänteet. Silta on rakennettu uudelleen lukuisia kertoja ja nykyisin modernisoitu, mutta entisestä sillasta on yhä jäljellä päädyt:





Sillan vieressä on liikenneympyrä, jossa yhtyvät neljä departementtia: Bouches-du-Rhône, Var, Vaucluse ja Alpes de Haute Provence (ent. Basses-Alpes). Liikenneympyrän keskellä olevat patsaat katsovat kukin oman departementtinsa suuntaan:






keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Näkemiin vuoristo

Ikävä kyllä kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämänkertainen alppilomamme. Huomenna suuntaamme takaisin Aixiin ja maanantaina töihin. Tällä kertaa saimme osaksemme melko syksyisen sään, muutamana päivänä lämpötilat jäivät jopa alle 15 asteen, ja minä ikävöin Suomeen jääneitä neuleitani ja villasukkiani. Aixissa on silti kaikesta huolimatta edelleen vähintään 25 lämpöastetta.
Loma vuorilla oli jälleen yhtä rentouttava ja rauhallinen kuin aikaisempinakin vuosina; kävimme retkellä metsässä ja perinteisellä pyhiinvaelluksella Isèren departementin puolella La Saletten kylässä. Muuten vietimme aikaa visusti hotellilla lukien, polskien ja pelaten Unoa ja pöytäjalkapalloa.
Palannen netin ja blogin pariin jälleen ensi viikon alussa, kun työaikatauluni ovat selvillä ja pyykit ja ruokaostokset jälleen hoidettu. Silloin saan myös muutamat täällä ottamani kuvat verkkoon.

torstai 18. kesäkuuta 2009

Lomatunnelmissa

Blogitauko venähti käytännön syistä yli viikon mittaiseksi: loppuviikolla en ennättänyt kahvilaan nettiin, ja koska E:n loma alkoi perjantaina, en käynyt maanantaina ja tiistaina ollenkaan kaupungissa.
Parhaillaan bloggaan tutussa hotellissa Alpeilla. Tulimme tänne eilen keskiviikkona iltapäivällä ja viivymme ensi torstaihin saakka. Edessä on siis vielä kokonainen viikko lokoisaa dolce far nienteä, maisemien ihailua, pulikointia ja todennäköisesti myös jonkinlainen kävelyretki jonnekin lähistön korkealle paikalle. Vaelluksiksi en promenaadejamme tohdi kutsua, sillä hotelli on täynnä oikeita vaeltajia, jotka lähtevät heti aamusta rinkkoineen ja vaelluskenkineen matkaan ja palaavat vasta illallisaikaan.
Kaikki on täällä edelleen samanlaista kuin viime kesänä ja syksynä, aina yhtä rauhallista ja kaunista. Tätä paikkaa voisi tosiaan kutsua paikalliseksi kesämökiksemme lukuun ottamatta sitä, että täällä oleilusta täytyy maksaa. Omalla mökillä on itse siivottava ja laitettava ruoat, täällä riittää, että istuutuu ruokapöytään ja odottaa, että lautasia kannetaan eteen. Mökillä tosin saa olla omassa rauhassa, mikä täällä ei aina onnistu: hotellissa majailee parhaillaan belgialainen äijä, joka oli täällä jo viime kesäkuussa ja joka onnistuu aina jollakin tavalla kettuilemaan meille. Yleensä kyse on Internetin käytöstä; joka kerta ohi kulkiessaan ukko huomauttaa minulle jotain nettiin liittyvää kuten "katsos, internetfanaatikko se siinä" tai "taasko te olette Internetissä?", vaikka ukolla itsellään ei olisi aikomustakaan käyttää aulan nettikonetta. Yleensä en viitsi reagoida, vaan hymyilen kettumaisesti takaisin, mutta kohtapuoleen alan takuulla kettuilla ukolle tasavertaisesti. Hotellin netti on tarkoitettu hotellivieraille, siis myös minulle, enkä tosiaankaan vietä päivittäin tuntikausia netissä estäen kaikkien muiden pääsyn koneelle. Jos äijää riepoo tuntemattoman ihmisen sähköpostien lukeminen, Facebookin statuksen päivittäminen tai Helsingin Sanomien otsikoiden silmäily, on ongelma ihan muualla kuin minun netinkäytössäni. En muuten ole kuullut ukon kettuilevan muille asukkaille, jotka etsivät netistä tietoa vaellusreiteistä tai seuraavan päivän säästä... Blogia päivitän joka tapauksessa vain silloin, kun ukko on kiipeilemässä vuorilla.
Olin lomainnostuksessani kokonaan unohtanut, että Suomessa vietetään juhannusta. Toivotan siis oikein rauhallista ja kaunista juhannusta kaikille!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Päivä elämääni

Saavuin eilen väsyttävän mutta palkitsevan matkustamisen jälkeen kimpsuineni ja kampsuineni kunnialla Aixiin ja olen tänään haahuillut pitkin kaupunkia katselemassa, olisiko jokin oleellisesti muuttunut sitten viime kerran. (Ei ole, tai ainakaan en huomannut.) Leikin myös turistia kulkemalla koko päivän kamera kädessä ja napsien vähän väliä kuvia paikoista ja tekemisistäni. Nyt seuraa tämän blogin ihka ensimmäinen "päivä bloggaajan kanssa" -postaus:



Radio Nostalgie ja Jane Birkin herättivät meidät klo 5.55. Aurinko oli jo nousemassa Aixin suunnalla:



E:n hoidettua aamutoimensa minäkin heitin viimekesäisen mekon päälleni, ja suuntasimme kylän parhaaseen leipomoon:



Ensimmäinen ranskalainen aamuni ei olisi voinut alkaa paremmin:



Aamiaisen jälkeen E. lähti töihin ja minä jäin purkamaan matkalaukkuani, joka oli saanut eilisen matkan aikana Amsterdamista jääneen Priority-lapun seuraksi Heavy-lapun...! Painoa kyllä oli vain 23,7 kg, pahempaakin on minun kohdallani nähty.



Saatuani tavarat paikoilleen laittauduin ja suuntasin bussipysäkille. Pysäkin lasiseinissä on kuvattuna Aixin tunnettuja rakennuksia: Vasarely-museo, Sainte-Victoire -vuori, Pavillon Vendôme...





Kaupunkiin päästyäni kävelin hiljalleen hakemaan E:tä lounaalle. E:n byroohon johtava katu on toisesta päästään kapea ja varsin vehreä kuja:





Ylemmän kuvan mies ei ole suinkaan E., vaan satunnainen ohikulkija, joka osui vahingossa kuvaan. E. puolestaan kuvasi minut byroon edessä:



Söimme tänäänkin tavallisessa lounaspaikassamme, pienessä vietnamilaisessa Zazaï-ravintolassa. Minä otin ankka-vihanneskreppejä ja riisiä. Punainen juoma mukissa on eilinen boolinjämä, jonka E:n hyvin tunteva ravintoloitsija lahjoitti meille:





Lounaan jälkeen E. palasi töihin ja minä kipitin kaupungille. Sephora oli Suomessa ollessani muistanut minua kultaisella kanta-asiakaskortilla tavallisen mustan sijaan:



Kultaisen kortin etuihin kuuluvat mm. henkilökohtainen myyjän palvelu koko asiointini ajan, ilmaiset meikkaus ja kynsien lakkaus sekä 10%:n alennus joka viidennellä ostoskerralla. Pistäydyin myös L'Occitanen myymälässä hakemassa iki-ihanaa laventelikäsivoidetta, jota unohdin ostaa lentokentältä:



Kiersin vielä Lushin kautta hankkiakseni saippuaa ja pina colada -suihkuhyytelöä:



Poikkesin blogissa jo moneen kertaan nähdylle kaupungintalolle hakemaan ilmaisia Billet Scoop -kuponkeja, joilla pääsee viikon ajan elokuviin 3,50 euron puoli-ilmaiseen hintaan. Vastoin alkuperäistä päätöstäni haluan sittenkin nähdä kohutun Picasso-Cézanne -näyttelyn ja sain lipun huomisiltapäiväksi:







Kaiken tämän jälkeen pysähdyin lopulta Place Richelmelle kahvilaan, jossa kustansin itselleni tavanomaisen hedelmämehun sijaan hulppean alkoholittoman kookos-eksoottinenhedelmä-grenadiinicocktailin, jonka nautin pariisilaistuneen suomalaisen Kira Poutasen oivallisen Kotiinpaluu-romaanin kyytipojaksi. Suosittelen muuten ehdottomasti kirjaa kaikille ranskansuomalaisille!



E:llä oli työpäivän jälkeen tapaaminen, joten minä pääsin rauhassa kahvilaan bloggaamaan ilmaisen wifin ansiosta:



Lasissani ei ole varsinaisesti olutta, vaan panaché claire eli hyvin vähän olutta ja paljon sitruunalimonadia. Erinomainen hellejuoma, joka ei tosin jostain syystä maistu Suomessa lainkaan yhtä hyvältä.

Nyt E. palasi tapaamisestaan ja odottaa kärsimättömänä kotiinlähtöä, joten lopetan valokuvareportaasini tällä kertaa tähän. Bonne soirée !


maanantai 8. kesäkuuta 2009

Se on menoa nyt

Jokavuotinen pakkaus- ja lähtöitkurumba on taas suurimmaksi osaksi takana, ja huomenna puolenpäivän aikoihin lennän jälleen Pariisin kautta Marseilleen. Tällä kertaa eniten murhetta aiheuttavat mopsit, joista eroaminen tuntuu tällä hetkellä sietämättömän raskaalta. Äitiä, isää ja mummoa tulee tietenkin ikävä, mutta puhelut ja sähköpostit kulkevat, kun taas koiriin en saa moneen kuukauteen mitään kontaktia. Mirkku-paran selkä ja pää olivat jo nyt illalla kyynelistäni märkiä, miten ihmeessä minä huomisaamuna pääsen kuivin silmin talosta ulos?

Eiköhän kaikki kuitenkin lopulta mene hyvin... Otan Ranskaan mukaani myös miniläppärin, joten pääsen todennäköisesti vähän entistä useammin nettiin kesän aikana ja ennen kaikkea saan kuviani helpommin julkaistua blogissa. Omaa nettiä meillä ei edelleenkään ole, mutta aion hyödyntää kahviloiden ilmaisia wifi-yhteyksiä parhaani mukaan.

Bloggaan siis seuraavan kerran kaukaa etelästä. Keskiviikoksi olen muuten suunnitellut "päiväni Aixissa" -tyyppistä kuvapostausta! à très bientôt !

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Tunnelmakuvia meren ääreltä

Keskiviikoksi aiottu mökkireportaasini viivästyi pahan kerran, koska ennakkosuunnitelmista poiketen jäinkin mummon kanssa mökille keskiviikkoiltapäivään asti ja olin lisäksi jättänyt Saloon piuhan, jolla valokuvat siirretään kamerasta tietokoneelle. Pääsin näin ollen kuvansiirtopuuhiin vasta tänään.

Ennen mökkiaihetta julkistan kuitenkin tämän hetken suurimman ilonaiheeni, joka tuskin on yllätys ainakaan Facebook-statukseeni tutustuneille.



Ruokaostoksilla ollessani oli kotiin kiikutettu neljä kirjekuorta Saksanmaalta saakka. Arvatkaapa, mitä ne sisälsivät!?



Neljä konserttilippua ensi vuoden huhtikuussa käynnistyvälle Mireillen Saksan ja Itävallan kiertueelle! Kiertuepäivämäärät ja -paikkakunnat julkistettiin juuri ennen mökille lähtöäni, ja faneille suunnattu ennakkolipunmyynti alkoi tiistaiaamuna ollessani vielä saaressa kaukana netin ulottumattomissa. Kaksi viimeistä mökkeilypäivää olivat tästä syystä melkoista tuskaa ja kärsimättömyyttä, ja heti keskiviikkoiltana Turkuun päästyäni hyökkäsin koneelle varmana siitä, että jäljellä olisi enää rupuisia piippuhyllypaikkoja. Kuten kuvasta näkyy, sain kuitenkin melko erinomaiset paikat kaikkiin haluamiini konsertteihin. Kiinnostavaa ja poikkeuksellista on myös se, että tällä kertaa tiedossa on tuttujen Berliinin ja Hampurin sijasta tuiki tuntemattomia itäsaksalaiskaupunkeja. Harmi, että 10 kuukautta on niin pitkä aika...!

Sitten muutama sana ja useampi kuva pitkäksi venähtäneestä mökkiviikonlopustani.
Mökkeilykauden avaus ei mennyt aivan putkeen, sillä olimme tuskin päässeet perille, kun isä putosi tikapuilta terävän kiven päälle ja sai mahtavan kaamean mustelman lonkkaansa. Samoihin aikoihin aloimme kummastella Mirkkua, joka siristeli oudosti toista silmäänsä. Kun siristely ja silmän rähmiminen vain pahenivat illan aikana, aloimme selvittää lähimmän eläinlääkärin yhteystietoja.

Korppoosta, Nauvosta tai Paraisiltakaan ei löytynyt lauantaina vastaanottavaa ell:ää, joten lauantaiaamuna yhdeksältä pakkasimme Mirkun autoon ja lähdimme äidin kanssa ajamaan reilun 80 km:n matkaa Turun pieneläinlääkäripäivystykseen. Onneksi silmässä oli vain lievä tulehdus eikä pelkäämäämme haavaa. 10 minuutin lääkärivisiitin jälkeen käänsin Audin keulan takaisin kohti Korppoota ja ajelin reippaahkoa ylinopeutta poliisittomilla saaristoteillä päästäksemme mahdollisimman nopeasti takaisin mökille. Matka sisältää kolme lauttayhteyttä, joista kaksi ensimmäistä liikennöi lähes nonstoppina mutta viimeinen, varsinaiselle mökkisaarellemme vievä vain reilun tunnin välein. Myöhästyimme seitsemän minuuttia tältä viimeiseltä lautalta ja saimme odotella tunnin ja vartin tappohelteessä Korppoon Galtbyn lauttarannassa. Takaisin mökille pääsimme lopulta kolmen jälkeen, ja minä kun olin suunnitellut viettäväni leppoisan kesäpäivän mökin terassilla sääret auringossa ja saksalainen historiallinen tiiliskiviromaani kädessä! Vaan tietysti koiruuden terveys menee kaiken muun edelle.

Siirtykäämme seuraavaksi kuva-antiin. Tällä reissulla sain tehdä yhteensä 14 ilmaista merimatkaa, kiitos Destian keltaisten lauttojen. Perjantaina upeassa säässä meren kimmeltäessä en millään malttanut istua autossa:







Guru oli mökille saavuttuamme heti kuin kotonaan:



Pieni koira suurella terassilla:



Epätavallisessa maastossa riitti kaupunkilaiskoirille tutkittavaa ja nuuhkittavaa:











Guru poseerasi kiltisti kivellä, mutta Mirkku-ryökäle ei pysynyt hetkeäkään aloillaan:



Koirat käyttäytyivät koko ajan uskomattoman kiltisti eivätkä lähteneet kertaakaan pois lauta-alueelta (= terassi, kuisti ja autolle johtava polku). Talutushihnoja tarvittiin ainoastaan lenkille lähdettäessä, muuten kippurahännät saivat kerrankin kulkea vapaina. Tietenkin joku meistä piti aina koiruuksia silmällä, ja jos me olimme sisällä mökissä, koiratkin käskettiin sisään.

Sää suosi meitä todella perjantaista maanantai-iltaan saakka: päivisin aurinko paistoi vähän liikaakin ja aamuisin ja iltaisin meri oli peilityyni. Eräänä iltana hiippailin koirien huomaamatta rantaan ottamaan maisemakuvia:









Ruotsinlaivojen reitti kulkee juuri mökkiä vastapäätä; todellisuudessa etäisyyttä laivaväylälle on useita kilometrejä, mutta koska vesi vääristää välimatkaa, näyttää siltä kuin laivat kulkisivat paljon lähempänä:



Mökkirannan välittömässä läheisyydessä uiskenteli monena iltana romanttinen joutsenpariskunta:





Haaveilen pääsystä mökille E:n kanssa. Viikonloppu suomalaisessa saaressa metsäisellä ja kallioisella tontilla, missä lähimmät naapurit ovat näkymättömissä ja kuulumattomissa metsän takana, missä voi halutessaan kulkea alasti koko päivän kenenkään häiritsemättä (ei sillä, että näin toimisimme, mutta se olisi mahdollista!), missä ei näe ainuttakaan toista ihmistä jos ei varta vasten lähde kauppaan tai ajelemaan muille mökeille ja missä ainoat äänet ovat lintujen laulu ja hyttysten ininä, olisi urbaanille eteläranskalaiselle vähintään yhtä eksoottinen kokemus kuin suomalaiselle sypressit, silmänkantamattomiin ulottuvat laventelipellot ja villinä kasvavat yrtit Provencen vuorenrinteillä.