Tänne asetuttuani olen saanut monen monituista kertaa todistaa samaa reaktiota: kun kerron sukulaiselle/tuttavalle/naapurille/random keskustelukumppanille asuvani Provencessa, vastaus on aina ihastunut huokaus ja kommentti tyyliin vau miten upeaa, olen kade, siellä on varmaan ihana asua, aina paistaa aurinko ja on lämmintä.
Onhan täällä kaikin puolin mukava asua. Aixin paikallislehdestä bongasin jokin aika sitten allaolevan promootiomainoksen:
Jos Suomi on tuhansien järvien maa, on Aix puolestaan tuhannen suihkulähteen kaupunki. Niitä on täällä oikeasti joka puolella, suuri osa tosin asuintalojen sisäpihoilla ja puutarhoissa katseiden ulottumattomissa. Suihkulähteiden lisäksi meillä on 155 virallisesti luokiteltua historiallista monumenttia, toiseksi eniten Pariisin jälkeen. Kestävän kehityksen kriteereillä mitattuna olemme Ranskan neljänneksi kestävin kaupunki. Meillä on yli 300 aurinkoista päivää vuodessa, matkailutoimistossa käy miljoona turistia vuodessa ja meillä on takanamme 22 vuosisataa historiaa, aina roomalaisten ajoista asti. Sijainti on kaikilla kriteereillä loistava, aivan Provencen sydämessä: 35 km Välimereltä, 3 tuntia Pariisista TGV:lla ja alle 2 tunnin matkan päässä Alppien hiihtokeskuksista.
Totuus on kuitenkin, että Provencessa on melko lailla samanlaista asua kuin missä tahansa muualla Keski-Euroopassa. Kesäisin on totta kai lämmintä, mutta harvoin sellaisia helteitä kuin vaikka Kreikassa tai Espanjassa; asumme toki Välimerellä, mutta sen pohjoisimmalla rannalla. Yleisesti ilmasto on seudulla ihan jees, mutta osaa se olla kettumainenkin: kun jääkylmä mistraali puhaltaa talvella pohjoisesta 9 päivää peräkkäin 110 km/h nopeudella, tai kun kolmen kuukauden sademäärä sataa yhdessä iltapäivässä, tai kun sateeseen sekoittuu tuulen Saharasta meren yli puhaltamaa hiekkaa niin, että sade on veden sijasta kuraa ja auto näyttää siltä kuin sillä olisi ajettu kolme viikkoa rallia autiomaassa.
Kuten olen usein aiemminkin todennut, ei Etelä-Ranskassa tai ylipäätään ulkomailla asuminen ole juuri sen kummempaa kuin Suomessakaan. Töissä pitää käydä, ruokaa laittaa, koti siivota, pyykit pestä ja laskut maksaa, asui sitten Keravalla tai Nizzassa. Täällä tietysti sataa räntää huomattavasti harvemmin, mutta toisaalta monet asiat hoituvat äärettömän paljon helpommin Suomessa. Naistenlehtien ulkosuomalaisjutut käsittelevät aina erikoisissa ja/tai hienoissa ammateissa toimivia harvinaisuuksia, mutta tosiasiassa meissä ulkosuomalaisissa on huomattavasti enemmän tavallisia toimistotyöntekijöitä, kotiäitejä, myyjiä tai tarjoilijoita kuin muotisuunnittelijoita tai taiteilijoita. Itse rakastan asua täällä, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö joinakin erityisen haastavina hetkinä olisi valmis palaamaan takaisin Suomeen, missä hommat pelittävät, sovitusta pidetään kiinni, joka asiasta ei tarvitse tapella ja ruuhkaa on vain juhlapyhien aattona.
Virallisestikaan Provencessa ei olla erityisen onnellisia. Syyskuussa julkaistun OECD:n tutkimuksen mukaan Ranskan 12 hallinnollisesta maakunnasta Provence (tai oikeasti PACA eli Provence-Alpes-Côte d'Azur, mutta selkeyden vuoksi puhun Provencesta tarkoittaen koko aluetta) on vasta 9. sijalla, kun vertaillaan asukkaiden onnellisuutta. Tutkimuksen kriteereinä olivat mm. työllisyys, tulot, terveys, asuminen, ympäristö sekä onnellisuuden ja hyvinvoinnin tunne. Tarkat ja mielenkiintoiset tutkimustulokset löytyvät (englanniksi) täältä, La Provencen artikkeli aiheesta taas (ranskaksi) täältä.
Syy onnellisuustutkimuksen huonoihin tuloksiin on erityisesti siinä, että alueen sisäiset erot ovat huomattavat. Täällä on sekä superrikkaita rivieralaisia että Marseillen pohjoiskortteleiden syrjäytyneitä pitkäaikaistyöttömiä ja paperittomia maahanmuuttajia. Erot niin koulutuksen, työllisyystilanteen kuin tulojenkin suhteen ovat suuret. Aihetta lehdessä kommentoinut sosiologi totesi lisäksi, että Provence on eräs harvoista alueista, jonka asukkaat ovat suurimmaksi osaksi kotoisin muualta. Näin ollen heillä ei ole tukenaan suvun ja ystävien turvaverkkoa, joka on varsin tärkeä maassa, jossa suhteilla on edelleen mainittava rooli. Kuinka monta kertaa itse sainkaan vastata työnhakuni aikana kysymykseen siitä, eikö joku sukulainen tai ystävä voisi löytää minulle työtä...!
Asukasmäärältään Suomen kokoiseen maakuntaan mahtuu mitä erilaisimpia ihmisiä. 830 000 provencelaista elää köyhyysrajan alapuolella, ts. ansaitsee alle 989 euroa kuukaudessa. 5 miljoonasta asukkaasta 2,2 miljoonaa on työelämässä, ja työttömyysprosentti on 11,5%. Tästä johtuen alueemme on sekä työttömyystilastoissa että väestön köyhyydessä kolmannella sijalla.
Suomesta puhuttaessa mainitaan usein synkkyys, mutta eipä täällä Provencen auringon allakaan kaikkien elämä pelkkää iloa ja riemua ole. Itse omalla kohdallani yritän pitää mielessä, että kuulun ns. onnekkaampaan väestönosaan: tuloni ylittävät mediaanitulon, minulla on vakituinen työsuhde, hyvä koulutus ja asun omistusasunnossa. En tarvitse yhteiskunnalta avustuksia, voin ostaa riittävästi ruokaa ja pääsen tarvittaessa helposti sairaanhoidon pariin. Minulla on onnellinen parisuhde ja mielekästä tekemistä vapaa-ajallani. Kaikille nämä eivät ole lainkaan itsestäänselviä asioita. Kunpa muistaisin useammin olla kiitollinen siitä, mitä minulla jo on.
2 kommenttia:
Kiitos kuvauksesta. Nyt täältä Suomen kylmästä harmaudesta kaipaa etelän aurinkoon ja lämpöön, mutta kun siellä käydään vain lomalla, siitä osataan nautitaan osana lomaa, joka on mukavaa joka tapauksessa. Arki on todella kaikkialla samanlaista niinkuin kerroit. Tiedän kokemuksesta, että lunta ja pakkastakin tulee ikävä.
Kiitos kirjoituksesta. Linkit hyviä ja mielenkiintoisia.
Tarja
Lähetä kommentti