torstai 29. marraskuuta 2007

Joulun kauneimmat paketit

Paketointitaitoni ovat parantuneet potenssiin kymmenen kuluneiden parin viikon aikana. Spesialiteettini on tuplarusetti kahdella värillä, kuten punainen-kulta, hopea-valkoinen tai punainen-valkoinen. Moni asiakas on jo kehunut pakettejani, ja tänään eräs mies totesi, että pakkaamani kaksi kirjaa ovat varmasti hänen kauneimmat joululahjansa. Se lämmitti kirjamyyjän mieltä enemmän kuin mikään muu kohteliaisuus aikoihin.

Muutenkin kaikki menee töissä edelleen loistavasti. Yhtään ns. hankalaa asiakaspalvelutilannetta en ole vielä kohdannut, ja toivonkin koko sydämestäni, etten koskaan saa aihetta kirjoittaa Aasiakas-blogiin. Vaikka ammattitaitoni on valovuosien päässä "oikeiden" myyjien osaamisesta, olen huomannut, että vähemmälläkin tiedolla pärjää, kunhan on itsevarmuutta ja palvelumieltä. Muutama päivä sitten esimerkiksi suosittelin ja myin eräälle asiakkaalle ruotsinkielisen nuorten fantasiaromaanin, vaikka en lue enkä tunne nuortenkirjallisuutta, fantasiakirjallisuutta enkä ainakaan ruotsinkielistä nuorten fantasiaa.

Kävin töiden jälkeen shoppailemassa sukkahousuja. Työasuuni kuuluu housujen ohella polvipituinen hame, jonka kanssa on kiva käyttää pirteitä sukkia. Kokoelmaani kuuluvat mustien perus-Wolfordien lisäksi mm. musta pitsiversio, joulunpunaiset kiiltävät sukkahousut sekä mustat ohuet sukat, joiden sääriä koristaa kynsivä kissa. Tänään löysin joukon jatkoksi viininpunaiset ruudulliset sukkahousut. Iloisista ja erikoisista sukistani on tullut kollegoilta runsaasti positiivista huomiota, joten käytän niitä jatkossakin.

Turku oli työpäivän aikana verhoutunut valkoiseen lumipeitteeseen. Odottelin bussia puoli yhdeksän aikaan ja saatoin tuskin uskoa todeksi keskustassa vallitsevan joulutunnelman. Autoja ja ihmisiä oli liikkeellä vain vähän, ja lumi heikensi kaikki äänet. Yliopistonkadun jouluvalot erottuivat torin laidalle saakka, ja kevyttä pakkaslunta leijaili hiljalleen torin ylle. Kotimatkalla bussi seisahtui liikennevaloihin Tuomiokirkkosillalle, ja ennätin kerrankin katsella ympärilleni. Tuomiokirkon edessä sirkustaiteilija harjoitteli tulijonglöörausta kieppuvalla tangolla, ja toisella puolella avautui upea näkymä valaistujen puiden reunustamalle Aurajoelle. Kunhan kaupungin mahtavaan joulukuuseen saadaan valot, lähden jonain hämyisenä ja lumisena iltana kävelylle ja otan valokuvia virallisesta joulukaupungistamme. Tällä hetkellä en todellakaan haluaisi asua missään muualla.

maanantai 26. marraskuuta 2007

Vuotuinen MM-konferenssi

Varsinais-Suomen ja Uudenmaan kolmehenkinen Mimi-seura on jälleen kokoontunut valtaisalla menestyksellä. Tämänkertaisen kokouksen ohjelma koostui lähinnä seuran diplomaattijäsenen lukuisista DVD-tallenteista, mutta myös harvinaisilla, ei CD:llä julkaistuilla kappaleilla ja viimeaikaisilla saksalaisilla lehtiartikkeleilla oli sijansa ilonpidossa. Konferenssin kruunasi kaikkien MM-fiilistelijöiden jumalnektari, Lanson Black Label, jota seuran espoolaisjäsen oli hankkinut erityisesti tilaisuutta varten. Allekirjoittanut varsinaissuomalaisjäsen palasi eilisiltana bussilla kotiinsa kiitettävän mirkkukyllästettynä (vaan ei -kyllästyneenä!) ja silti jo seuraavaa tapaamista suunnitellen.

Jäsenet palasivat kukin tahoillaan arkeen tänä aamuna, ja vaikka viikonloppumme ei sisältänytkään uuvuttavaa alkoholintäyteistä biletystä, olin sen verran väsynyt, että nukahdin töiden jälkeen kosmetologin tuoliin kesken jalkahoidon. Graduilu ja vesijumppa saivat jälleen kerran jäädä, mutta piristyin lopulta sen verran, että lähdin kolmen graduilijatoverin kanssa tuulettumaan Bremeriin viinilasin äärelle. Huomenna menen töihin vasta kolmeksi, joten gradulla on suuri todennäköisyys kasvattaa pituutta aamupäivän aikana. Päivälleen kuukauden kuluttua lähden Ranskaan, ja olen toden totta vakaasti päättänyt, että analyysia on tuolloin valmiina mahdollisimman paljon. Itsestään teksti ei valitettavasti synny, joten graduilija tietää vallan hyvin, mitä on tehtävä. Huomiseen siis.

torstai 22. marraskuuta 2007

Yhteinen projekti

Koiralla ja minulla on yhteinen ongelma ja yhteinen projekti sen ratkaisemiseksi. Pyrimme molemmat pudottamaan ylimääräisiä kiloja, tosin emme aivan samoin menetelmin. Mopsi on lihonut viime aikoina huomattavasti, mihin syykin vihdoin selvisi: hänelle on vahingossa annettu erityisen energiapitoista ruokaa tavallisen sijasta. Lisäksi hän on aina yksin kotiin jäädessään saanut syötäväksi kinkunmakuisen herkkutikun, ja kaiken huipuksi Fifi-siskolla on ollut paha tapa hemmotella lutukultaansa ylimääräisillä kekseillä ja kurkunsiivuilla pienimmästäkin (teko-)syystä. Nyt tulee moisesta loppu, ja herkut ovat vastaisuudessa tarkasti säännösteltyjä niin minun kuin mopsinkin kohdalla.

Kuten aina ennenkin, oma liikuntaharrastukseni on kärsinyt työssäkäynnistäni. Kahdeksan tunnin seisomatyöpäivän jälkeen en millään jaksa lähteä lenkille tai jumppaan, ja vapaapäivinä yritän graduilla henkeni edestä. Tällä viikolla graduilu on tosin ollut minimissään, sillä vietin kaksi vapaapäivää Salossa ja tänään kolmannen kaupungilla. Iltapäivällä sain tosin aikaiseksi aloittaa toisen analyysikappaleeni, johon kertyi vajaat kolme sivua tekstiä. Siitä suurin osa koostuu kylläkin taulukosta ja romaanikatkelmista, mutta samapa tuo, jotain tuli kuitenkin tehtyä. Ensi viikolla olen töissä kokonaiset viisi päivää, joten gradu saanee rauhassa levätä, mutta
ennen joulua aion kyllä jossain välissä rytkäistä loput analyysit kokoon. Sitten voin nauttia Aixissa olostani (aixistence) hyvällä omallatunnolla. Enää kuukausi!

sunnuntai 18. marraskuuta 2007

Kiireen jälkeen mutavyöry

Joulukausi avattiin Turussa virallisesti eilen, ja Akateemisen asiakasvirrasta päätellen noin puolet kaupungin asukkaista osallistuivat tapahtumaan. Väkeä oli niin paljon, että jouduimme ottamaan käyttöön vuoronumerot. Sain kääriä erinäisiä joulupaketteja, mutta jätin suosiolla monimutkaiset kaksoisrusetit tekemättä ja taiteilin paketin päälle narusta aids-ruusukkeen näköisen kiekuran, jonka kiinnitin Stockmannin logotarralla. Olisin todennäköisesti vieläkin töissä, jos olisin näpertänyt narujen ja solmujen kanssa tarkalleen ohjeistuksen mukaan. Samanlaisia narukiemuroita on ollut aiempina vuosina omienkin lahjapakettieni päällä, joten tyydyn vastakin tähän koristelutapaan.

Äiti ja isä käväisivät tapaamassa minua kaupassa yhdessä kaverini A:n kanssa, ja menimme töiden jälkeen porukalla klassikkopizzalle Dennikseen. Minulla oli pitkän työpäivän jälkeen melko puolikuollut olo, mutta jaksoin siitä huolimatta lähteä vielä illalla A:n kanssa ensin Kouluun nauttimaan viidellä eurolla samppanjaa (Mumm on kakkossuosikkini heti Lansonin jälkeen) ja sieltä Vegasiin, jossa maistoin ensimmäistä kertaa uusinta lempidrinkkiäni Mudslidea. Vegasin versio sisältää Baileysin ja kahviliköörin lisäksi hyvin pehmeää jäätelöä. Olisin mieluusti heittäytynyt useammankin mutavyöryn vietäväksi, jos niiden hinta ei olisi lähennellyt seitsemää euroa.

Lopuksi talvitunnelmia josatin aivan muualta kuin Turusta. Provencessa satoi kunnolla lunta loppuviikolla, ja E. oli totta kai kauhuissaan. Rauhoittelin ja vakuutin, ettei lumi jää pitkäksi aikaa maahan, jos lämpöasteita on noin viisi. Olen lisäksi varustanut automme kunnon suomalaisella lumiharjalla ja metallisella jääraaputtimella, joka on aivan eri luokkaa kuin surkeat eteläranskalaiset muoviversiot. Naapurit ovat kateudesta vihreinä, kun E. saa aamuisin autonikkunat puhtaiksi noin minuutissa.

La Provence keräsi lukijakuvia lumisateesta. Tässä niistä pari, jotka kopioin täältä ja täältä.



Kuva Luynesin kylästä muutaman kilometrin päässä Aixista. (photo Bernard Gauthier)



Tämä taas on Venelles'stä, noin 10 km Aixista. Kuvaajaksi mainitaan lehden anonyymiksi jäänyt nettilukija.

perjantai 16. marraskuuta 2007

Syvällä analyysin syövereissä

Näin voisi tiivistää ajankäyttöni kuluneen viikon osalta. Töissä olin maanantain lisäksi ainoastaan eilisiltana, joten välipäiviä graduilua varten on riittänyt. Kumma kyllä, olen myös onnistunut käyttämään ne graduiluun. Sain uudelleen muokatun ykköskappaleeni valmiiksi, samoin pohjatyöt toista kappaletta varten. Näin voinkin ryhtyä kirjoittamaan lisää analyysia, kunhan ensin maltan lähteä koneen äärestä lounaalle. Nyt tuntuu ihan oikeasti siltä, että tästä ehkä sittenkin saattaa tulla ajoissa valmista, vaikka paljon kirjoitettavaa toki vielä onkin. Osa-aikatyö helpottaa myös tilannetta: jos olisin joka päivä töissä, en takuulla jaksaisi kirjoittaa riviäkään.

Selvisin siis eilen kunnialla ensimmäisestä varsinaisesta työvuorostani. Nyt osaan käyttää sekä kassakonetta että kirjojen etsimiseen tarkoitettua tietokoneohjelmaa, vaikka joissain toiminnoissa totta kai edelleen haparoin. Kaksi joulupakettiakin väänsin: toisesta tuli jokseenkin Stockmannin standardien mukainen, toisesta ei... mutta asiakkaalle pakettini kelpasi, mikä kai on pääasia. Lisäksi leikkisä sattuma toi minulle lähes yksinomaan ruotsinkielisiä asiakkaita. Parin ensimmäisen kohdalla kommunikaatio jäi minimiin, koska en äkkiseltään millään kyennyt sanomaan 27,85 euroa sujuvasti ruotsiksi, mutta kehitystä tapahtui lopulta tälläkin saralla. Kenties minussa sittenkin on ainesta kirjamyyjäksi. Toistaiseksi ainakin viihdyn erinomaisesti.

Sosiaaliseen elämäänikin on luvassa parannusta: huomenna saan vieraakseni taloustieteilijäkaverini Satakunnasta, ja ensi viikonloppuna on jälleen tiedossa ankaraa mirkutusta Helsingissä. Lisäksi huomenna tapaan niin ikään Stockalla ihka elävänä suuren idolini Nasun! Kamera mukaan, vaaleanpunaista ylle ja valokuvaan!

maanantai 12. marraskuuta 2007

Jälleen töissä!

Ensimmäinen työpäivä kaupungin ykkösostosmestassa on nyt takana, ja olen klassisesti väsynyt ja onnellinen. Tiivistahtinen päivä sisälsi kaikenlaista koulutusta, opastusta, neuvontaa ja kierrosta ja välillä valehtelematta tuntui, että osa informaatiosta valui ylitäysistä aivoistani korvien kautta ulos, mutta oleellisin lienee toki tallessa. Ennätin kaiken muun ohella palvella neljää asiakasta ja ohjata useita muita kollegoiden huomaan, koska omat tietoni ovat vielä kovin hatarat. Mieluiten menisin jo huomenna takaisin, koska kaikki on vielä toistaiseksi tuoreessa muistissa, mutta seuraava työvuoroni on vasta torstaina. Gradun kimppuun siis välipäivinä.

Gradusta puheen ollen, sain muokattua noin puolet työn alla olevasta analyysikappaleesta surullisenkuuluisana viime keskiviikkona, kunnes viaton piipahdus Ylen uutissivuilla naulitsi minut joukkoviestimien ääreen loppupäiväksi. Lupaavasti alkanut graduilu lopahti siihen. Päätin kuitenkin olla kommentoimatta tapahtumia blogissani tämän laajemmin, sillä uskon, että niistä on jo lehdistön ja muun median kautta kuultu kaikki mahdollinen, eikä minulla sitä paitsi ole tarjota päivittelyä ja kauhistelua monipuolisempaa näkökulmaa tragediaan. Moista joukkoteurastusta tuskin kukaan osasi aavistaa tai odottaa tapahtuvaksi. Tärkeintä juuri nyt on päästä yli kollektiivisesta järkytyksestä ja epäuskoisuudesta, ainakin meille, joita tapahtumat eivät koskettaneet henkilökohtaisesti.

tiistai 6. marraskuuta 2007

Kampaajalle mars!

Pitkästä aikaa graduasiaa: kävin jälleen professorin puheilla ja sain mieluisaa ja rakentavaa palautetta analyysikappaleestani. Itse teksti on oikein kelvollista, ja ehdotetut muutokset ovat lähinnä rakenteellisia kuten tekstin jakamista alalukuihin, taulukoiden lisäämistä jne. Harkittavaksi jää, teenkö muutokset nyt ja siirryn vasta sitten eteenpäin vai jätänkö kaikki muokkaukset myöhempään ajankohtaan ja kehittelen ensin valmiiksi perustekstin loppuihin analyysikappaleisiin. Katsotaan, mikä tuntuu innostavimmalta sitten kun seuraavaksi ryhdyn graduilemaan (eli huomenna! ihan varmasti!).

Iltapäivällä vastaanoton jälkeen meillä oli kolmen opiskelijan ja professorin graduverstas, jossa päivitimme tilannettamme ja keskustelimme graduilutavoistamme ja muista pähkäilyä herättävistä kysymyksistä. Verstaan jälkeen menimme graduilijakollegani kanssa suunnitellun kahvittelun sijasta Trattoria Romanaan pizzalle, punaviinille, tiramisulle ja espressolle. Ei siis laisinkaan huono päätös gradupäivälle.

Maurelitalle kiitos päivän nauruista! Vietin kampaussimulaattorin parissa kuukauden hauskimmat hetket. Periaate on yksinkertainen: sivulle ladataan mahdollisimman selkeä kasvokuva itsestä ja tietokone sovittaa kuvan päähän 18 erilaista kampausta. Tässä simulaattorin satoa:






Tässä vielä alkuperäinen kuva viime maaliskuulta, jolloin hiukseni olivat huomattavasti nykyistä lyhyemmät:



Kaikista hienoista ehdotuksista huolimatta taidan sittenkin pysytellä tämänhetkisessä kampauksessani.

sunnuntai 4. marraskuuta 2007

Aivoille pähkinöitä

Tavallisesti äärimmäisen epämatemaattiset ja hämärän loogiset humanistiaivoni ovat yllättäneet minut perinpohjaisesti: olen innostunut ratkomaan sudokuja! Mopsiviikonloppuani piristämään poikennut taloustieteilijäystäväni neuvoi minulle niiden perusidean, ja muutaman harjoittelukerran jälkeen ratkoin tämän viikonlopun Iltalehden liitteestä aukeamallisen helppoja sudokuja. Kesällä töissä ihmettelin romaanieni ääressä, miten kollegat jaksoivat vaivata aivojaan ikävystyttävillä numeroilla ja loogisilla päätelmillä. Nyt olen itse langennut samaan ansaan.

Pistäydyin iltapäivällä viimesyksyisellä työmaallani kirjakaupassa nuuskimassa. Pois lähtiessäni mukaan oli tarttunut Provence-ruokakirja ja jälleen yksi Pariisi-opas. Nyt minulla on todennäköisesti jokainen viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaistu suomenkielinen Pariisi-kirja ja muutama ranskalainen ja englantilainen lisäksi. Silti olen huomannut, ettei juuri missään oppaassa ole eräitä minun suosikkipaikkojani. Joko ne eivät yleisesti kiinnosta ihmisiä, tai sitten suuret väkijoukot eivät vielä ole löytäneet niitä, mikä tosin Pariisissa on epätodennäköistä.

Tänäkään viikonloppuna en ole graduillut, vaikka taas kerran piti. Jostain syystä läppärin virittäminen huoneeseeni on niin ylivoimaista, etten nähtävästi millään saa sitä tehtyä kolmen päivän aikana. Pöytäkoneessamme ei ole Wordia, joten kirjoittaminen tyssää siihen. Toisaalta menen tiistaina kuulemaan palautetta ensimmäisestä analyysikappaleestani, jolloin on ehkä hyväkin, ettei työ etene ennen sitä. Jos työhön on tehtävä paljon muutoksia, hoidan sen mieluummin ensin valmiiksi ja siirryn vasta sitten eteenpäin.

perjantai 2. marraskuuta 2007

Tärppäsi!

Eilinen työhaastatteluni onnistui yli odotusten: sain työtä Akateemisesta kirjakaupasta aina jouluaattoon saakka! Olin todella yllättynyt haastattelun positiivisesta lopputuloksesta. Ystävällinen rekrytoija kyseli käsityksiäni asiakaspalvelusta, miten toimisin kuvitellussa ongelmatilanteessa, miksi hakeudun asiakaspalvelutehtäviin ja erityisesti Stockmannille. Tuntui huikealta, kun hän kehui minulla olevan runsaasti ja monipuolisesti kokemusta asiakaspalvelusta – itse olen pitänyt työkokemustani naurettavan vähäisenä moneen muuhun verrattuna.

Keskustelimme myös ruotsiksi ja englanniksi. Englantia toki puhun ranskan tavoin sujuvasti tuosta vain, mutta ruotsiksi sain muutaman kerran haeskella sanoja kertoessani perheestäni ja vapaa-ajastani. Aldrig ja alltid menivät välillä sekaisin, mutta sattuuhan noita, ja sain kuitenkin aikaan täysin ymmärrettävän kertomuksen siihen nähden, että olen viimeksi puhunut ruotsia syksyllä 2002. Pääsin myös käyttämään kommunikatiivista suosikkistrategiaani, kiertämistä: kun en juuri sillä hetkellä muistanut, mikä on muuttaa ruotsiksi, selitin "när vi började bo i Salo" ja jatkoin siitä muina naisina. Itsekseni kyllä päätin, että katselen tiiviisti FST:n ohjelmia ennen työsuhteeni alkua, jotta pääsen kunnolla tunnelmaan.

Pukeuduin lopulta haastatteluun näin:




Kaikilla työhaastatteluvalmennussivuilla kehotettiin pukeutumaan mahdollisimman asiallisesti, neutraalisti ja siististi. Valkoista paitapuseroa ja mustia housuja asiallisempaa vaatetusta on vaikea kuvitella. Vaihdoin jopa kirkkaanpunaisen huulipunan hillitympään roosabeigeen, vaikka en sitä varsinaisesti omakseni tunnekaan. Huulipunan väri tuskin ratkaisee rekrytointia, mutta päätin varmuuden vuoksi noudattaa henkilöstöpäällikkötätini neuvoja. Onneksi!

Hauska yhteensattuma on, että kaksi päivää ennen työhaastattelua nappasin kirjahyllystäni luettavaksi Zolan romaanin Au Bonheur des Dames, joka sijoittuu pariisilaiseen tavarataloon 1800-luvun puolivälissä. Kirja on uinunut hyllyni uumenissa vuosikausia, ja yhtäkkiä kirjoja penkoessani sain päähänpiston lukea sen nyt. Kenties olen siis hyvinkin intuitiivinen ihminen.