Muutenkin kaikki menee töissä edelleen loistavasti. Yhtään ns. hankalaa asiakaspalvelutilannetta en ole vielä kohdannut, ja toivonkin koko sydämestäni, etten koskaan saa aihetta kirjoittaa Aasiakas-blogiin. Vaikka ammattitaitoni on valovuosien päässä "oikeiden" myyjien osaamisesta, olen huomannut, että vähemmälläkin tiedolla pärjää, kunhan on itsevarmuutta ja palvelumieltä. Muutama päivä sitten esimerkiksi suosittelin ja myin eräälle asiakkaalle ruotsinkielisen nuorten fantasiaromaanin, vaikka en lue enkä tunne nuortenkirjallisuutta, fantasiakirjallisuutta enkä ainakaan ruotsinkielistä nuorten fantasiaa.
Kävin töiden jälkeen shoppailemassa sukkahousuja. Työasuuni kuuluu housujen ohella polvipituinen hame, jonka kanssa on kiva käyttää pirteitä sukkia. Kokoelmaani kuuluvat mustien perus-Wolfordien lisäksi mm. musta pitsiversio, joulunpunaiset kiiltävät sukkahousut sekä mustat ohuet sukat, joiden sääriä koristaa kynsivä kissa. Tänään löysin joukon jatkoksi viininpunaiset ruudulliset sukkahousut. Iloisista ja erikoisista sukistani on tullut kollegoilta runsaasti positiivista huomiota, joten käytän niitä jatkossakin.
Turku oli työpäivän aikana verhoutunut valkoiseen lumipeitteeseen. Odottelin bussia puoli yhdeksän aikaan ja saatoin tuskin uskoa todeksi keskustassa vallitsevan joulutunnelman. Autoja ja ihmisiä oli liikkeellä vain vähän, ja lumi heikensi kaikki äänet. Yliopistonkadun jouluvalot erottuivat torin laidalle saakka, ja kevyttä pakkaslunta leijaili hiljalleen torin ylle. Kotimatkalla bussi seisahtui liikennevaloihin Tuomiokirkkosillalle, ja ennätin kerrankin katsella ympärilleni. Tuomiokirkon edessä sirkustaiteilija harjoitteli tulijonglöörausta kieppuvalla tangolla, ja toisella puolella avautui upea näkymä valaistujen puiden reunustamalle Aurajoelle. Kunhan kaupungin mahtavaan joulukuuseen saadaan valot, lähden jonain hämyisenä ja lumisena iltana kävelylle ja otan valokuvia virallisesta joulukaupungistamme. Tällä hetkellä en todellakaan haluaisi asua missään muualla.