En ihan voi olla Myrskyluodon Fifi, koska meri on 30 km:n päässä... mutta siis asiaan: Eilen ukkosti ja satoi! Täällä ei ole satanut ainakaan kahteen kuukauteen (kolmen minuutin likaista, Saharan hiekkaa mukanaan kuljettavaa sadekuuroa ei lasketa, niitä on ollut kaksi kappaletta) ja metsät kiljuvat vettä. Jokin aika sitten valtava metsäpalo oli vähällä polttaa koko Marseillen, ja pienempiä metsäpaloja on ollut siellä täällä.
Lauantai-iltana töistä tullessani ihmettelin, miksi E. oli ripustanut pyykit sisälle eikä parvekkeen kaiteeseen kiinnitettyyn kuivaustelineeseen. Kuulemma säätiedotuksen mukaan sunnuntaina olisimme ukkoskuurovyöhykkeessä, eikä pyykkejä kaiken varalta uskaltanut jättää koko yöksi ulos. Unohdin koko asian, kunnes sunnuntaiaamuna puoli kahdeksalta heräsin valtavaan jyrähdykseen. Se kuulosti suunnilleen siltä kuin kaksi rekkaa olisi ajanut moottoritiellä nokkakolarin. Nousin ylös ja avasin ikkunaluukut: ympärillä oli aivan mustanharmaata, muutaman päivän vanhan mustelman väristä. Salamat vain leiskuivat ja jyrinä oli suunnaton. Viereisissä taloissa ihmiset sulkivat kiireesti ikkunoitaan ja ikkunaluukkujaan, minä ainoana nojasin kaiteeseen ja ihailin myrskyä.
Sade alkoi elokuvien myrskyjen tapaan aivan yhtäkkiä, ikään kuin joku olisi avannut vesihanan tai kasteluletkun. Maisema peittyi liioittelematta viidessä sekunnissa harmaaseen verhoon. Sade oli niin rankka, että se tunkeutui ikkunaluukkujen raoista sisälle ja kasteli makuuhuoneen kokolattiamaton ikkunan edestä. Raotin ikkunaluukkuja kymmenisen senttiä ja sain pienessä hetkessä sekä otsatukkani että yöpaitani likomäriksi. Ei auttanut muu kuin sulkea sekä ikkunat että luukut ja maata pimeässä kuuntelemassa ukkosta. Myrsky kesti ainakin puolitoista tuntia, sitten nukahdin ja kun heräsin puoli yhdeltätoista, aurinko paistoi jo ja linnut lauloivat. Kuvittelin ja toivoin ukkosen raikastaneen lämpötiloja, mutta eilen illalla pohjoisen puolella mittari näytti tavanomaiset 32 astetta. Uutisten mukaan Marseillessa oli satanut tunnissa saman verran kuin normaalisti kuukaudessa, ja Aixissa tilanne oli todennäköisesti samanlainen. Tänäänkin on aivan harmaata ja cigalet ovat vaiti; jospa saisimme iltapäiväksikin sadetta...! Töissä ainakin olisi mukavaa, kun ihmiset pysyttelevät sisällä ja kaduilla ei tarvitse väistellä jalankulkijoita.
Lopuksi pikku-uutinen viime viikolta: olen tilannut meille kotiin sanomalehden. Täällä lehti yleensä ostetaan kioskista, ja minä luen sen useimmiten kahvilassa niinä päivinä, kun emme syö aamiaista kotona. Alkuviikosta minut yhytti kadulta La Provencen myyjä, joka kaupitteli tilausta 19,50 euron kuukausihintaan. Lehti tulisi suoraan postilaatikkoomme maanantaista perjantaihin ennen aamuseitsemää kuuden kuukauden ajan. Minä päädyin tilaamaan, koska olen tottunut siihen, että kotiin tulee sanomalehti; Suomessa en osaisi kuvitella aamua ilman Helsingin Sanomia, ja vaikka meidän aamiaispöydässämme ei mahdukaan lukemaan lehteä, voin aina lukea sen töissä tai aamupäivällä kotona. Kaksikymppisen kuukaudessa voisi varmasti käyttää turhempaankin kuin sanomalehteen. Kuten tavallista, myös lehden tilaukseen liittyy ylimääräistä säätämistä: lehdenjakaja tulee ensin ilman lehteä tarkistamaan postilaatikkomme sijainnin ja jättää meille laatikkoon paperin, jossa ilmoitetaan, että laatikkoomme on tutustuttu ja se on todettu sopivaksi lehdenjakoa varten, minkä johdosta lehteä aletaan muutaman päivän kuluttua jakaa meille. Ei ilmeisesti riittänyt, että vakuutin lehtimyyjälle, että laatikko sijaitsee talon ulko- eikä sisäpuolella ja että siihen pääsee jakamaan lehden täysin ongelmitta.
