Paremman tekemisen puutteessa vietän tänään turistipäivää. Kävelen pitkin kaupunkia helletopissa ja mukavissa sandaaleissa kamera ja vesipullo kädessä ja otan valokuvia Aixin nähtävyyksistä ja erilaisista huomaamistani mielenkiintoisista yksityiskohdista. (Laitan kuvia blogiin heti syyskuussa Suomeen palattuani, sillä täällä en voi enkä osaa ladata kuvia nettikahvilan koneelle.) Aivan aidolta turistilta en silti ilmeisesti onnistunut näyttämään, sillä minulta kysyttiin kolmesti tietä.
Turisteja vaeltelee jo siellä täällä, mutta tänä kesänä heitä toivottavasti tulee hiukan vähemmän kuin viime vuonna, jolloin taiteilija Paul Cézannen kuoleman satavuotisjuhla ja suurnäyttely houkuttelivat Aixiin yli 300 000 turistia. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että kaupungin asukasluku on noin 140 000. Cézanne-turisteja pyöri joka puolella, Granet-museon lippujonot muistuttivat lähinnä neuvostoliittolaisia leipäjonoja ja lopulta museota oli pidettävä auki öisinkin, jotta kaikki halukkaat pääsivät tutustumaan ainutkertaiseen näyttelyyn. Kävin siellä toki itsekin, mutta en kokenut mitään yliluonnollista elämystä. Cézanne maalasi enimmäkseen Sainte-Victoire -vuorta eri kulmista, joten kahden tai kolmen taulun jälkeen näyttely alkoi toistaa itseään. (Huomasin muuten vasta äsken, että tämä nettikahvila sijaitsee sen talon naapurissa, jossa Cézanne syntyi vuonna 1839.) Vuosi 2006 oli joka tapauksessa ikimuistoinen Aixin turismille, ja varmasti tänä vuonnakin saamme töissä iloita suurista japanilais- ja amerikkalaislaumoista, jotka hehkuttavat Provencen ihanuutta. Viime vuonna joku lohkaisi, että meistä varmaan tuntuu siltä kuin olisimme aina lomalla, koska saamme asua täällä. Minä oikaisin hyvin suorasukaisesti moisen harhaluulon. Työssäkäynti ja muu arkinen elämä on täällä tasan yhtä tylsää kuin missä tahansa muuallakin, paitsi että heinä-elokuussa helle yleensä tekee olemisesta ja elämisestä vielä tuskaisempaa kuin vaikkapa Suomessa.
Taas on maanantai ja enää kolme viikkoa ennen töihin menoa! Viikonloppu sujui hyvin hiljaisesti kotioloissa, E. ei viitsinyt käydä edes äänestämässä parlamenttivaaleissa, ja me lähinnä lojuimme sängyssä ikkunaluukut kiinni ja pelasimme kivi-paperi-sakset -peliä ja Scrabblea. Huomenna menen osteopaatille hoidattamaan alkavaa iskiasta ja jumissa olevaa niskaani. Olen myös ahminut kirjoja, niistä lisää seuraavassa postituksessa, ja lisäksi äidiltä on tulossa paketissa pari suomenkielistä romaania. Suomessa luen mieluiten ranskaksi ja Ranskassa suomeksi, ristiriitaista...?
Turisteja vaeltelee jo siellä täällä, mutta tänä kesänä heitä toivottavasti tulee hiukan vähemmän kuin viime vuonna, jolloin taiteilija Paul Cézannen kuoleman satavuotisjuhla ja suurnäyttely houkuttelivat Aixiin yli 300 000 turistia. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että kaupungin asukasluku on noin 140 000. Cézanne-turisteja pyöri joka puolella, Granet-museon lippujonot muistuttivat lähinnä neuvostoliittolaisia leipäjonoja ja lopulta museota oli pidettävä auki öisinkin, jotta kaikki halukkaat pääsivät tutustumaan ainutkertaiseen näyttelyyn. Kävin siellä toki itsekin, mutta en kokenut mitään yliluonnollista elämystä. Cézanne maalasi enimmäkseen Sainte-Victoire -vuorta eri kulmista, joten kahden tai kolmen taulun jälkeen näyttely alkoi toistaa itseään. (Huomasin muuten vasta äsken, että tämä nettikahvila sijaitsee sen talon naapurissa, jossa Cézanne syntyi vuonna 1839.) Vuosi 2006 oli joka tapauksessa ikimuistoinen Aixin turismille, ja varmasti tänä vuonnakin saamme töissä iloita suurista japanilais- ja amerikkalaislaumoista, jotka hehkuttavat Provencen ihanuutta. Viime vuonna joku lohkaisi, että meistä varmaan tuntuu siltä kuin olisimme aina lomalla, koska saamme asua täällä. Minä oikaisin hyvin suorasukaisesti moisen harhaluulon. Työssäkäynti ja muu arkinen elämä on täällä tasan yhtä tylsää kuin missä tahansa muuallakin, paitsi että heinä-elokuussa helle yleensä tekee olemisesta ja elämisestä vielä tuskaisempaa kuin vaikkapa Suomessa.
Taas on maanantai ja enää kolme viikkoa ennen töihin menoa! Viikonloppu sujui hyvin hiljaisesti kotioloissa, E. ei viitsinyt käydä edes äänestämässä parlamenttivaaleissa, ja me lähinnä lojuimme sängyssä ikkunaluukut kiinni ja pelasimme kivi-paperi-sakset -peliä ja Scrabblea. Huomenna menen osteopaatille hoidattamaan alkavaa iskiasta ja jumissa olevaa niskaani. Olen myös ahminut kirjoja, niistä lisää seuraavassa postituksessa, ja lisäksi äidiltä on tulossa paketissa pari suomenkielistä romaania. Suomessa luen mieluiten ranskaksi ja Ranskassa suomeksi, ristiriitaista...?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti