Tämä uusi kotimaani osaa kieltämättä olla yhtä aikaa sekä rakas että raivostuttava! Koko kansalaisuudenhakuprosessini sujui niin sutjakkaasti, että vain odotin, koska eteen tulee ensimmäinen hankaluus. Sitä sai odottaa hamaan loppuun saakka, mutta ilmestyihän se kuitenkin. Ja itse asiassa koskien Suomea!
Minun tulee nimittäin ilmoittaa kaksoiskansalaisuuteni Suomen viranomaisille. Tiedustelin menettelyä Pariisin suurlähetystön konsuliosastolta, joka ohjasi minut Pietarsaaren maistraattiin, joka enemmittä selityksittä lähetti paluumeilissä linkin "Ohjeita ulkosuomalaisille" kehotuksella "lue täältä lisää". Maistraatin linkistä selviää, että Pietarsaareen pitää toimittaa oikeaksi todistettu ja laillistettu kopio kansalaisuuspäätöksestäni, joka tulee sen lisäksi käännättää suomeksi auktorisoidulla kääntäjällä. Itse todistuksessa on noin 5 riviä tekstiä ja kääntäisin sen itse parissa minuutissa, mutta itse tekemäni käännös ei tietenkään ole virallinen eikä siten kelvollinen.
Menin tänä aamuna ennen töihin lähtöä oman asuinalueeni kaupungintalon sivukonttoriin hakemaan oikeaksi todistettua kopiota. Sain sen saman tien ja ajattelin, että sehän meni hienosti. Tästä rohkaistuneena päätin mennä ruokatunnilla Aixiin pyytämään kopioni laillistamista hovioikeudesta. Kyseinen byroo aukeaa klo 13.30 ja laskin, että ehtisin hyvissä ajoin saada leimat paperiin ja ajaa takaisin töihin ennen ruokatunnin loppua.
Toiveajattelua! Hovioikeudessa sanottiin, ettei sivukaupungintalojen virkailijoilla ole oikeuksia todistaa kopioita oikeiksi, vaan sen saavat tehdä ainoastaan pääkaupungintalon virkailijat. Lähdin siis sinne. Koska minulla ei ollut toista kopiota dokumentista, poikkesin postiin ottamaan siitä kopion. Kopiokone otti mielellään 20 sentin kolikkoni, mutta ei antanutkaan vastineeksi kopiota. Menin reklamoimaan asiasta tylsistyneen oloiselle postin naiselle, joka hävisi jonnekin takahuoneeseen hakemaan paikalle kaksi muuta virkailijaa, jotka ihmettelivät ensin tovin ja keksivät sitten käynnistää kopiokoneen uudelleen. Se auttoi, sain uuden kopion samaan hintaan ja menin sitten aukion toiselle puolelle kaupungintalolle.
Koska täällä on edelleen hätätila päällä, piti niin kaupungintalolle kuin oikeuspalatsiinkin mennessä kulkea metallinpaljastimen läpi ja laittaa laukku läpivalaisuun. Minut havaittiin harmittomaksi ja sain jatkaa matkaani. Seuraavaksi ongelmaksi osoittautui, ettei kaupungintalon väestörekisteriosaston virkailija aluksi suostunut toteuttamaan pyyntöäni. Kun selitin tulleeni todistuttamaan kopioni oikeaksi, sain vastaukseksi "Mais certainement pas, Madame !" Eipä tosiaankaan! Ei meillä todisteta mitään kopioita oikeiksi! Siinä vaiheessa kello oli jo kaksi, olin myöhässä töistä ja kyllästynyt säätämään eri virastojen ja virkailijoiden kesken yhdestä helkutin leimasta. Täällä viettämieni vuosien tuomalla kokemuksella ilmoitin kohteliaasti mutta tiukasti, että kyllä vain te vertaatte kopiota alkuperäiseen, laitatte siihen leiman ja pyydätte allekirjoituksen vaikka itseltään kaupunginjohtajalta, jos tarvitsee. Hovioikeudessa sanottiin niin ja Pariisin hovioikeuden legalisointiosastolla myös, haluatteko nähdä heiltä saamani sähköpostin, jossa asia selitetään?
Virkailija yritti vielä inttää jotain, mutta huomattuaan etten antanut tuumaakaan periksi, hän alkoi naputella tietokonettaan jupisten itsekseen jotain "jos hovioikeudessa kerran sanottiin niin..." Jouduin vielä erikseen selittämään, että oikeaksi todistettu kopio on tarkoitettu yleisesti Suomen väestörekisteriin eikä minkään tietyn kaupungin. Ranskassa väestötiedot menevät kunnittain, mitään yleistä kansallista rekisteriä ei ole. "Mitä minä sitten laitan tähän kaupungin kohdalle?" No laittakaa Suomi, aivan sama! Vihdoin pääsin pois kaupungintalolta kallisarvoinen leima paperissani:
Sitten takaisin hovioikeuteen, jossa esittelin dokumenttiani. Nyt se kelpasi, mutta paperin laillistavaa apostillaa piti odotella jonkin aikaa, koska samassa byroossa istuva toinen virkailija teki samaan aikaan vastaavaa paperia toiselle asiakkaalle eikä siihen tarvittavaa ohjelmaa voi käyttää yhtäaikaisesti kahdella tietokoneella. Lopulta sain todistukseni kääntöpuolelle hienon apostillan:
Huh! Eihän tähän kaikkeen mennytkään kuin puolitoista tuntia!
Nyt minun pitää vielä löytää Suomessa auktorisoitu ranska-suomi-kääntäjä. Jos nimittäin kääntäjä on auktorisoitu Ranskassa, pitää myös käännös laillistaa apostillalla, ja toista kertaa en millään viitsisi hypätä samalla asialla. Tulipahan taas elettyä kunnon annos sitä surullisenkuuluisaa ranskalaista arkea.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti