Ajoittain pitkäksi venähtävästä nettihiljaisuudesta huolimatta sekä blogi että sen kirjoittaja ovat edelleen hengissä. Minulla ei ole erityisemmin tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta sen lupaan, että blogi pysyy edelleen olemassa, kirjoitinpa siihen kerran päivässä tai kerran kuussa.
Luin tänä aamuna tasan vuoden takaista postaustani, jossa päivittelin vuoden 2015 negatiivisuutta ja toivoin, että tästä vuodesta tulisi rauhallisempi ja onnellisempi. Eihän se niin mennyt, ainakaan jos asiaa tarkastelee maan- ja maailmanlaajuisesti.
Ranskassa jatkuu edelleen hätätila. Tänne saapuessa ja täältä lähtiessä on mentävä rajatarkastuksen kautta. Kaikki muistavat Nizzan karmeat tapahtumat, eikä järkyttävyydessä jäänyt paljon jälkeen kesän toinen terrori-isku Saint-Etienne-du-Rouvrayssa, kun iäkkäältä papilta leikattiin kurkku auki alttarilla kesken messun. Sitten tapahtui Berliini, Syyriasta nyt puhumattakaan. Ensi vuonna vakuutusmaksut nousevat terrorismin uhreille maksettavien korvausten vuoksi.
Outoa on myös tänä vuonna kuolleiden tunnettujen henkilöiden suuri määrä. Henkilökohtaisesti minua ei erityisesti koskettanut muiden kuin Mireillen äidin kuolema, mutta täytyy myöntää, että etenkin näin loppuvuodesta avasin joka aamu Facebookin ajatuksella "kukahan tällä kertaa on kuollut?"
Itselleni sen sijaan tämä vuosi on ollut parissa suhteessa varsin merkittävä. Aivan vuoden alussa laitoin vireille hakemuksen Ranskan kansalaisuudesta ja valmistauduin pitkään ja monimutkaiseen prosessiin, mutta Ranska yllätti vaihteeksi iloisesti ja otti minut omiensa joukkoon ennätyksellisen nopeasti. Tasan 9 kuukautta hakemuksen jättämisestä minulle myönnettiin kansalaisuus, ja siitä kuukauden päästä sain käteeni Ranskan passin.
Passia hakiessani en ollut ihan vielä sisäistänyt upouutta ranskalaisuuttani. Virkailija kehotti minua tarkistamaan tietokoneensa näytöltä henkilötietoni virheiden varalta ja olin vähällä sanoa, että muuten kaikki on OK, mutta tuossa lukee kansalaisuutena ranskalainen ja minä olen suomalainen. Tajusin onneksi ajoissa enkä sanonut.
Ymmärrettävästi olen todella ylpeä tästä, vaikka edelleen pysynkin totta kai myös suomalaisena. Sain passin kaksi päivää ennen lähtöäni Suomeen ja kun Schipholin lentokentän tax freen kassalla kysyttiin kansalaisuuttani, vastasin enemmän kuin innokkaasti "French". Esittelin passiani töissäkin kaikille (allaolevasta kuvasta olen leikellyt henkilötietojani):
On se vaan hieno! Täkäläisessä passissa mainitaan muuten myös pituus, silmien väri ja osoite. Toistaiseksi ainoa konkreettinen hyöty on ollut se, että Marseillen lentokentän maahantulotarkastuksessa en joudu jonottamaan muiden EU-maalaisten ja ulkomaalaisten joukossa, vaan pääsen supernopeaan passintarkastusautomaattiin, joka skannaa passini, päästää minut suljettuun lasikoppiin, tarkistaa sormenjälkeni ja päästää minut kopista ulos alle minuutissa.
Aivan viime viikkoina olen myös saanut elämääni uusia kiinnostavia ihmisiä. Ystäväpiirini ja sosiaalinen elämäni on täällä erittäin rajoittunutta, joten pieni lisä siihen ja uusiin ihmisiin tutustuminen on varsin tervetullutta.
Kaikesta tästä lisää ensi vuonna. Nyt toivotan teille kaikille iloista, onnellista ja ennen kaikkea parempaa ja positiivisempaa vuotta 2017!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti