Eilinen oli taas vaihteeksi kivan tapahtumarikas päivä sekä hyvässä että pahassa. Ensin sade sotki suunnitelmani: olin ajatellut mennä uimaan, mutta hallille ja sieltä pois kävely vesisateessa ei kiehtonut, joten löysinkin itseni sateensuojasta elokuvateatterista. Näin aiemmin eroottisiin elokuviin keskittyneen Catherine Breillat'n uutuuden Une vieille maîtresse, joka ei ollut aivan niin hyvä kuin odotin. Elokuvassa nuori aatelistyttö menee naimisiin miehen kanssa, joka ei voi eikä halua luopua hurjasta ja huonomaineisesta rakastajattarestaan, jonka kanssa tällä on ollut suhde jo kymmenen vuotta. Yleensä pidän tämäntyyppisistä historiallisista draamoista – leffa sijoittuu vuoteen 1835 – mutta tämä oli jostain syystä pitkäveteinen. Lisäksi rakastajatarta esittävä italialainen Asia Argento puhuu ranskaa niin vahvalla aksentilla, etten välillä saanut kunnolla selvää hänen repliikeistään.
Elokuvan jälkeen odottelin E:n töistä pääsyä autossa byroon ulkopuolella. E. lähti hiukan etuajassa ja oli juuri laittamassa tavaroita takaluukkuun, kun ohikulkenut poika huomautti auton vasemman etupyörän olevan puhjennut. Kumpikaan meistä ei osaa vaihtaa autoon rengasta, joten palasimme byroohon kertomaan ongelmasta E:n kahdelle paikalla olleelle kollegalle. Tyypit vain totesivat, että "se rengas täytyy sitten vaihtaa, ei ole meidän ongelma", joten soitimme vakuutusyhtiön huoltopalveluun. Sieltä taas käskettiin soittaa Opelille, koska auto on aivan uusi ja vielä takuun piirissä. Opelilta luvattiin lähettää tunnin kuluessa joku paikallinen huoltohenkilö apuun. Jouduimme lopulta odottelemaan vain parikymmentä minuuttia, kunnes paikalle saapui hinausautolla ystävällinen nuorimies, joka vaihtoi renkaan muutamassa minuutissa. Veimme rikkinäisen renkaan läheiselle autokorjaamolle, jossa se paikattiin ja vaihdettiin takaisin paikalleen. Koko hommaan upposi lopulta 20 euroa ja puolitoista tuntia.
Menimme minun ehdotuksestani syömään läheisen Carrefour-hypermarketin kahvilaan mustekalarenkaita ja pastaa ja sitten nopeasti kotiin, suihkuun ja nukkumaan. Ensimmäistä kertaa vuosiin olin sängyssä puoli kymmeneltä illalla! Sain jopa unta varsin nopeasti ulkona riehuneesta ukonilmasta huolimatta. Kunnon sadetta täällä kaivataankin, sillä Durance ja muut seudun joet ovat hälyttävän kuivia jo näin aikaisin kesällä.
Lukuvinkki: luen parhaillaan Alexander McCall Smithin Botswanaan sijoittuvia Mma Ramotswe -dekkareita. Ensimmäisen luin kahdessa päivässä ja toinen, tänä aamuna aloitettu, on jo melkein puolivälissä. En ole aiemmin juurikaan tutustunut afrikkalaisaiheiseen kirjallisuuteen, mutta Ramotsweja en malta laskea käsistäni. Niissä elämä on leppoisaa ja huoletonta, ihmiset ystävällisiä ja ongelmat ratkeavat kuin itsestään. Suosittelen kevyeksi kesälukemiseksi!
Elokuvan jälkeen odottelin E:n töistä pääsyä autossa byroon ulkopuolella. E. lähti hiukan etuajassa ja oli juuri laittamassa tavaroita takaluukkuun, kun ohikulkenut poika huomautti auton vasemman etupyörän olevan puhjennut. Kumpikaan meistä ei osaa vaihtaa autoon rengasta, joten palasimme byroohon kertomaan ongelmasta E:n kahdelle paikalla olleelle kollegalle. Tyypit vain totesivat, että "se rengas täytyy sitten vaihtaa, ei ole meidän ongelma", joten soitimme vakuutusyhtiön huoltopalveluun. Sieltä taas käskettiin soittaa Opelille, koska auto on aivan uusi ja vielä takuun piirissä. Opelilta luvattiin lähettää tunnin kuluessa joku paikallinen huoltohenkilö apuun. Jouduimme lopulta odottelemaan vain parikymmentä minuuttia, kunnes paikalle saapui hinausautolla ystävällinen nuorimies, joka vaihtoi renkaan muutamassa minuutissa. Veimme rikkinäisen renkaan läheiselle autokorjaamolle, jossa se paikattiin ja vaihdettiin takaisin paikalleen. Koko hommaan upposi lopulta 20 euroa ja puolitoista tuntia.
Menimme minun ehdotuksestani syömään läheisen Carrefour-hypermarketin kahvilaan mustekalarenkaita ja pastaa ja sitten nopeasti kotiin, suihkuun ja nukkumaan. Ensimmäistä kertaa vuosiin olin sängyssä puoli kymmeneltä illalla! Sain jopa unta varsin nopeasti ulkona riehuneesta ukonilmasta huolimatta. Kunnon sadetta täällä kaivataankin, sillä Durance ja muut seudun joet ovat hälyttävän kuivia jo näin aikaisin kesällä.
Lukuvinkki: luen parhaillaan Alexander McCall Smithin Botswanaan sijoittuvia Mma Ramotswe -dekkareita. Ensimmäisen luin kahdessa päivässä ja toinen, tänä aamuna aloitettu, on jo melkein puolivälissä. En ole aiemmin juurikaan tutustunut afrikkalaisaiheiseen kirjallisuuteen, mutta Ramotsweja en malta laskea käsistäni. Niissä elämä on leppoisaa ja huoletonta, ihmiset ystävällisiä ja ongelmat ratkeavat kuin itsestään. Suosittelen kevyeksi kesälukemiseksi!
1 kommenttia:
Kuka sanoi mitä Mama Ramotswesta!Mikä sen parempi,kuin sadeilta,Mama R.ja rooibosjuomaa!Autoista on harmia,onneksi ei tarvitse pelata ko.mobiilien kanssa.-Nimim.kävellen olisit jo perillä :)
Lähetä kommentti