Lepoa silmille

Kuluneena viikonloppuna en taaskaan voinut jäädä liskoilemaan sänkyyn puoleenpäivään asti, vaan oli laittauduttava ja lähdettävä kaupungille. Siitä saakka, kun aloin käydä töissä, olen käynyt keskustassa enää aniharvoin ja sinne mennessäni yritän kerätä mahdollisimman monta asiaa hoidettavaksi samana päivänä. Niin nytkin. Alunperin olin menossa vain silmälääkärille ja paperikauppaan, mutta yllättäen sainkin toimitettavakseni aivan odottamattoman askareen.

Jouduin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni silmälasiostoksille.

Toisin kuin ilmeisesti Suomessa, Ranskassa silmälääkäri tarkistaa näön ja määrää lasit ja optikko vain myy ja tilaa ne. En ollut käynyt silmälääkärillä sitten opiskeluvuosieni, eli en ainakaan kolmeen vuoteen, joten nyt päätin mennä. En siksi, että olisin havainnut näköni mitenkään heikentyneen, mutta istun kuitenkin tiiviisti tietokoneruutuni edessä viitenä päivänä viikossa aamuyhdeksästä puoli seitsemään illalla ja ajattelin siksi tarkistaa, onko se jotenkin vaikuttanut silmiini. Välillä työpäivän jälkeen ne ovat nimittäin epämiellyttävän valonarat ja minulla on joko lievää päänsärkyä tai kummallinen painon tunne ohimoilla ja/tai otsalla silmien yläpuolella. Joskus pääni ja silmäni tuntuvat iltaisin niin väsyneiltä, etten viitsi edes lukea, vaikka tavallisesti se on lempipuuhaani. 

Silmälääkäri totesi, että näköni on aivan normaali, mutta tietokoneella työskentely selvästi rasittaa silmiäni ja siksi hän suositteli minulle kevyiden silmälasien hankkimista. Lääkäri kutsui niitä "lepolaseiksi", lunettes de repos, ja minun on tarkoitus käyttää niitä vain töissä. Optikko selitti, että silmieni väsyessä lasit jotenkin hoitavat silmien tehtävät niiden puolesta ja antavat siten silmieni levätä. En tiedä, millä yksiköllä silmälasien voimakkuutta mitataan, mutta minun lasini ovat 0,5 molemmissa silmissä. 

Menin siis silmälääkäriltä suoraan E:n käyttämälle optikolle ja harmittelin, ettei minulla ollut mukanani makutuomaria. Silmälasien valitseminen on hurjan vaikeaa! Minulle on muutenkin useimmiten vaikeaa valita yli kolmesta vaihtoehdosta, oli kyse sitten huulipunista tai jäätelömauista, saati sitten optikkoliikkeen kymmenistä silmälaseista. Onneksi asioin tutuhkon ja asiantuntevan optikon kanssa, ja onneksi kasvojeni muoto rajasi pois edes osan mahdollisuuksista.

Lopullisen valinnan tein näiden kolmen vaihtoehdon välillä:

   

Arvaatteko, mitkä lopulta valitsin?

Alimman kuvan lasit.

Optikko kehui, kuinka kapeahkot linssit tasapainottavat possunposkieni pyöreyttä. Ehkä sitten. Ylimmät kehykset olivat liian kapeat ja keskimmäiset taas vähän liian hengettömät. Otan parempia kuvia, kunhan lasit aikanaan saapuvat. 

Olen perheestäni viimeinen, jolla ei ole silmälaseja, ja niitä ostaessani tunsin itseni yhtäkkiä jollain tapaa vanhaksi, vaikka silmälaseilla ei olekaan mitään tekemistä iän kanssa. Lohdutin itseäni sillä, etten sentään tarvinnut laseja huonon näön vuoksi vaan silmiä rasittavan tietokoneen. Toisaalta epäilen, että saatan hyvinkin kiintyä laseihini niin, etten malta käyttää niitä pelkästään töissä ollessani vaan haluan ne päähäni jatkuvasti! Ostin jo eBaysta niille asiaankuuluvan säilytyskotelon:

(kuva)

Silmälasioperaation onnistuneen lopputuloksen juhlistamiseksi nautin kevään ensimmäisen ulkojäätelön Cours Mirabeaun yläpäässä:

Philippe Faurin jäätelöt ovat suunnilleen parhaita, jotka tiedän: makuja on varmasti lähemmäs 30 ja ennen kaikkea ne on valmistettu 100% luonnollisista raaka-aineista. Minä valitsin kuppiini hasselpähkinää, maapähkinää ja suosikkimakuani maitoa. Faurilla on tosiaan tuoreen, raikkaan maidon makuista jäätelöä, jonka La Provencen toimittajakin valitsi parhaaksi jäätelömauksi viime kesänä tehdessään empiiristä tutkimusta Aixin jäätelöbaareista.

Kaikki muut asiat hoidettuani satuin kulkemaan Repetton liikkeen ohi. Repetto on tunnettu erityisesti balettitossuistaan ja tanssipuvuistaan, mutta myös ballerinakengistään etenkin Brigitte Bardot'n käytettyä niitä elokuvassa "Ja Jumala loi naisen". Balettiin olen mahdollisimman väärän mallinen, mutta onneksi elegantissa liikkeessä myydään myös tavalliselle pulliaiselle sopivia kenkiä. Minä iskin välittömästi silmäni näihin:

(kuva)

Olen kaivannut kunnon punaisia kenkiä siitä asti, kun kymmenisen vuotta vanhat Vagabondin punaiset kiiltonahkakorkokenkäni tulivat tiensä päähän pari vuotta sitten. Nyt minulla on vihdoin niille arvoisensa seuraajat, sillä en voinut jättää näitä kauppaan. Ne pääsevät todennäköisesti ensi kertaa ulkoilemaan huomenna, sillä aamulla on firman hallituksen kokous, jota varten minulla on tapana pukeutua hieman normaalia fiinimmin. (En tietenkään itse osallistu kokoukseen, mutta otan ihmiset vastaan ja hyppään sitten tarvittaessa vähän väliä kokoushuoneessa milloin mitäkin asiaa varten.)   

    

Aux urnes citoyens

Ranskassa on sunnuntaina kunnallisvaalit. Kaupungin tai kunnan johtajisto valitaan joka kuudes vuosi; Aixissa tosin uusittiin kunnallisvaalit viisi vuotta sitten, koska edellisten vaalien aikaan istuvan kaupunginjohtajan tukijoukkojen epäiltiin levittäneen tämän vastustajia halventavia lentolehtisiä. Uusien vaalien tulos pysyi silti samana.

Normaalisti en ole juurikaan kiinnostunut politiikasta, mutta tällä kertaa näillä vaaleilla on minulle aivan erityinen merkitys. Saan nimittäin ensimmäistä kertaa äänestää Ranskassa.

En ole koskaan viitsinyt toden teolla ruveta hankkimaan Ranskan kansalaisuutta, koska se vaatisi julmetun paperisodan ja ties minkä selvitysten hankkimisen Suomesta vanhempien vihkitodistusta myöten. Vähintään neljä vuotta ranskalaisen kanssa naimisissa ollut saisi kansalaisuuden suunnilleen ilmoitusluonteisesti, mutta E. ei kosinnoistani huolimatta suostu naimisiin enkä minäkään erityisemmin avioliittoon hingu. Ilmankin kansalaisuutta pärjää, EU-kansalainen kun ei tarvitse sitä muuhun kuin äänestämiseen. 

EU-ihmiset saavat Ranskassa äänestää kunnallis- ja eurovaaleissa, kunhan ilmoittautuvat kotikuntansa kaupungintalolla äänestysrekisteriin. Minä ilmoittauduin muistaakseni keväällä 2010, mutta vasta nyt on sellaisten vaalien aika, joihin saan osallistua. 

Eilen saimme E:n kanssa kumpikin ison virallisen vaalikirjekuoren postilaatikkoomme.

Se sisälsi ensinnäkin jokaisen ehdolla olevan puolueen vaaliohjelman, jota kutsutaan juhlavalla nimellä profession de foi. Siinä listataan puolueen vaalilupaukset, kehutaan omaa puoluetta ja – minkä koin jokseenkin hämmentävänä – haukutaan vastustajia kohteliain sanakääntein. Kuvassa vaaliohjelmat ovat satunnaisessa järjestyksessä ja päällimmäiseksi osui Aixin nykyisen kaupunginjohtajan Maryse Joissains Masinin paperi. Oikeistolaisen UMP-puolueen ohjelmassa pelotellaan sillä, mitä kaikkea kauheaa sosialistit tekisivät kaupungissamme, jos pääsisivät valtaan, ja vasemmiston vaaliohjelma puolestaan luettelee, kuinka kelvottomia päätöksiä kaupungin oikeistolainen johto on tehnyt vuodesta 2001.   

Äänestäminen on täällä jokseenkin erilaista kuin Suomessa. Ranskassa ei äänestetä yksittäistä ehdokasta, vaan puoluetta. Jokainen puolue kokoaa ehdokkaistaan listan, jolta tietty osa tulee valituksi. Voittajapuolueen lista saa puolet kaupunginvaltuuston paikoista ja loput jaetaan kaikkien niiden listojen kesken, jotka ovat saaneet vähintään 5% äänistä. Listat lähetettiin samassa kuoressa vaaliohjelmien kanssa ja ne toimivat samalla äänestyslippuina:

Ranskalainen äänestyslippu on siis A4-kokoinen paperi, joka lähetetään kotiin muutama päivä ennen vaaleja. Jokaisella puolueella on omannäköinen äänestyslippunsa: oikeistolla sininen, vasemmistolla punainen...

... ja vihreillä tietenkin vihreä ja kierrätyspaperille painettu:

Samat listat ovat jaossa myös vaalipäivänä äänestyspaikalla, pinoissa äänestyskoppien vieressä. Ongelmana on, että kun äänestäjä ottaa pinosta haluamansa listan, muut paikalla olevat äänestäjät näkevät, mitä puoluetta hän äänestää. Niinpä ihmisillä on tapana ottaa yksi kappale jokaista listaa ja heittää pois ne, joita hän ei äänestä. Millaista turhaa tuhlausta! E. tuo aina äänestyspaikalle mukanaan kotiin lähetetyn listan ja ottaa äänestyspaikalla ainoastaan kirjekuoren, johon lista laitetaan äänestyskopissa. 

Kun lista on suljettu kuoreen, tullaan pois kopista ja mennään vaalivirkailijoiden luo. Mukana tulee olla henkilöllisyystodistus sekä pahvinen äänestäjäkortti, jossa lukee äänestyspaikan osoite sekä äänestäjän nimi ja osoite, syntymäaika ja -paikka sekä departementti. Minullakin on oma äänestäjäkortti:

Minun versioni tosin poikkeaa ulkonäöllisesti ranskalaisista, koska sen poikkiviiva kertoo kortin olevan EU-kansalaisen kortti. Alla vertailun vuoksi kuva E:n ja minun korteista:

    

Kun äänestäjän henkilöllisyys on tarkastettu, äänestyskirjekuori pudotetaan läpinäkyvään vaaliuurnaan ja uurnaa vahtiva virkailija toteaa ääneen: A voté ! eli "(X) on äänestänyt!" Sen jälkeen saa äänestäjäkortin takapuolelle leiman, josta käy ilmi vaalipäivä. Minun korttini on vielä blanko, mutta E:n kortista käy ilmi, että hän on äänestänyt vuoden 2012 presidentinvaaleissa ja joissain kolmansissa vaaleissa samana vuonna:

Presidentinvaalien tapaan Ranskassa ovat eduskunta- ja kunnallisvaalitkin kaksivaiheisia. Viikon kuluttua sunnuntaina on edessä toinen kierros, jolloin äänestetään niiden listojen välillä, jotka ovat saaneet yli 10% äänistä ensimmäisellä kierroksella. Ranskalaisten erikoisuus ovat protestiäänestykset: vaikka kyseessä ovat kunnallisvaalit, monilla on tapana äänestää ainakin 1. kierroksella protestiksi eri puoluetta kuin maan kulloinenkin hallitus osoittaakseen tyytymättömyytensä presidentin ja/tai hallituksen toimintaan. Itse en näe tässä mitään järkeä: miksei heti saman tien äänestä sitä listaa, jonka haluaa kotikaupunkinsa johtoon? 

Minä olen jo päätökseni tehnyt. Olen varsin tyytyväinen, että saan osaltani vaikuttaa kaupungin päättäjien valintaan, sillä onhan heillä presidenttiä tai eduskuntaa suurempi vaikutus jokapäiväiseen elämääni Aixissa. En ole seurannut sanomalehtien mielipidemittauksia, joten en osaa laisinkaan sanoa, kuka voisi olla vaalien ensimmäisen kierroksen todennäköisin voittaja. Sunnuntaina se selviää.

Taas evakossa

Viikonlopusta oli tarkoitus tulla hiljainen ja rauhallinen. Kävin lauantaina asioilla keskustassa ja sen jälkeen meidän piti syödä, katsoa hetki tv:tä, lukea ja mennä sen jälkeen ajoissa nukkumaan. Sunnuntaina olimme suunnitelleet laiskottelevamme kotona koko päivän.

Eihän se ihan niin sitten mennyt.

Lauantai-iltana E:n katsoessa tv:tä minä loikoilin makuuhuoneessa lukemassa Okalintuja, tai minun tapauksessani pikemminkin Les oiseaux se cachent pour mourir. 979-sivuisesta romaanista oli jäljellä alle 20 sivua ja halusin lukea sen loppuun ennen nukkumaanmenoa. Yhtäkkiä E. huusi hätääntyneenä, että minun pitäisi tulla heti paikalla keittiöön. Äänestä kuulin, ettei nyt ollut kyseessä mikään tavanomainen turhasta huolestuminen. 

Lämminvesisäiliö vuoti. E. oli sattumalta jääkaapilla käydessään halunnut tarkistaa, että kaasupullo on varmasti kiinni, ja avannut keittiön nurkassa olevan komeron, jossa sijaitsevat sekä lämminvesisäiliö että kaasupullo. Säiliö on ao. kuvan kaltainen pönttö noin puolentoista metrin korkeudella lattiasta:

  (kuva; sattuneesta syystä minulla ei tähän hätään ole kotona otettua kuvaa)

Säiliön alla, kaasupullon takana meillä oli iso kassillinen vanhoja, käytöstä poistettuja pyyhkeitä, joita E. säästi lattian moppaukseen yms. siivoustarkoituksiin. Ne olivat onneksi imeneet suurimman osan vedestä, joten se ei sentään lainehtinut komeron lattialla, mutta koko korkea pyyhekasa oli märkä kuin suoraan pesukoneesta tullut. Vettä ei myöskään suihkunnut täydellä paineella, vaan tiputteli tiiviiseen tahtiin, vähän kuin vuotava katto sateella.

Minä sain jälleen kerran olla tyytyväinen, että olen perinyt vanhemmiltani ja etenkin isältä rauhallisen ja järjestelmällisen tavan suhtautua ongelmatilanteisiin. E. hätääntyy ja hermostuu paljon minua helpommin. Nakkelin tyynesti kaikki rojut komerosta pois, käskin E:n soittaa naapurin apuun ja lykkäsin isoimman vuotokohdan alle kattilan, koska muutakaan astiaa en siinä hötäkässä löytänyt. Naapuri tulikin hätiin 15 litran sangon kanssa ja raahasi kaasupullon ulos komerosta keskelle keittiön lattiaa. Hän käski meidän täyttää vedellä kylpyamme, bidet, kylpyhyoneen pesuallas ja keittiön tiskiallas ja kun se oli tehty, E. ja naapuri kävivät rappukäytävän kaapissa katkaisemassa asunnostamme veden. Lämminvesisäiliö tiputtelikin enää aivan hiljaksiin, mutta kello oli puoli yksi yöllä, meillä oli jääkaapissa yhteensä litra juomavettä eikä kylpyammetta tai pesuallasta voinut käyttää, koska ne toimivat vesivarastona vessan vetämistä varten. Ensimmäistä kertaa sitten varhaislapsuuden menin nukkumaan pesemättä hampaita.

Sunnuntaiaamuna heti herättyäni keräsin parin päivän vaatteet ja muut tarvittavat tavarat kassiin ja E:n pakatessa omiaan varasin meille huoneen samasta hotellista, jossa tammikuussa asuimme kylpyhuoneremontin ajan. Emme mitenkään voineet jäädä asumaan vedettömään asuntoon, jossa vessa piti huuhdella kantamalla ämpärillä vettä kylpyammeesta vessaan, jossa niin hiusten kuin hampaidenkin peseminen oli mahdotonta ja jossa tuskin mahtui liikkumaan, kun kaikki kastuneen komeron roinat olivat pitkin olohuoneen lattiaa. Vaikka putkimies lupasikin tulla heti maanantaiaamuna, en olisi voinut tulla tänään töihin niin, että olisin peseytynyt viimeksi lauantaiaamuna...! Niinpä vietimme eilisen iltapäivän ja illan hotellissa. Tänä aamuna vein E:n kotiin ennen töihin lähtöä ja haen hänet työpäiväni jälkeen takaisin hotelliin. E. on nimittäin vielä kaiken huipuksi parhaillaan sairaslomalla, joten tämä episodi tuli huonoimpaan mahdolliseen aikaan.  

Onni onnettomuudessa oli, että E. keksi tarkistaa kaasupullon vielä lauantai-illalla. Olimme avanneet komeron oven viimeksi puolenpäivän aikaan aamiaista laittaessamme, eikä säiliö vuotanut vielä silloin. Jos olisimme menneet kaikessa rauhassa nukkumaan ja heränneet myöhään sunnuntaina, olisi vesi kukaties ehtinyt lorista alakerran naapurin katon läpi ja pahempaakin. Putkimies on parhaillaan paikalla ja saa ilmeisesti apurinsa kanssa uuden säiliön asennettua iltaan mennessä. Samalla hän vaihtaa keittiön vesihanan, sen, joka vaihdettiin viimeksi syksyllä, sillä naapuri avasi sen lauantaina hieman liian kovakouraisesti ja hana meni uudestaan rikki. 

Huh, mitähän seuraavaksi? 

Paras aika vuodesta on käsillä

Joka vuosi suunnilleen näihin aikoihin alan hehkuttaa kevään tuloa. Olen ehdottomasti kevätihminen ja tänä vuonna minulla on aivan erityisesti onni myötä, sillä kevät on nyt harvinaisen aikaisessa. 

Jo viikko sitten vaihdoin talvitakkini kevättakkiin ja näin ensimmäiset pienet kevätkukat E:n isän taloyhtiön pihalla:

Kuluneella viikolla oli poikkeuksellisen lämmintä ja etenkin viikonloppuna jopa kesäistä. Minä ja E. pysyimme viikonlopun kotona, mutta poikkesin lauantaiaamupäivällä parille asialle kylään ja jätin kotiin paitsi takin, myös sukat. Ihmiset olivat yleisesti liikkeellä t-paidoissa ja minäkin olisin kernaasti vaihtanut jo kokonaan pois talvivaatteista, mutta suurin osa kevät- ja kesävaatteistani on vielä toistaiseksi talvisäilössä. 

Lehtiä ei vielä puissa näy, mutta siitepölyallergiani ilmoittelee itsestään siihen malliin, ettei niiden ilmestymiseen kulu enää pitkää aikaa. Byroon ympäristökin vilisee jo kevään merkkejä. Perjantaina en viitsinyt lähteä tavanomaiselle metsälenkkipolulleni, mutta pyörin parkkipaikan lähistöllä ja tutkin, millaisia kukkia sinne oli viikon aikana ilmestynyt:

Minulle kevät on vuoden parasta aikaa, sitä, jolloin paksut mustat sukkahousut vaihtuvat ohuisiin vaaleisiin, avonaisista kengistä pyyhitään pölyt, kaulahuivit jäävät aamuisin kotiin ja byroon lämmitys vaihdetaan ilmastointiin. Aivan niin pitkällä ei sentään vielä olla. Pidin viime viikolla useampana päivänä työhuoneeni ikkunaa auki aikomuksenani avata se vain hetkeksi, mutta unohdinkin ikkunan auki koko iltapäiväksi. Ikkuna on selkäni takana noin puolen metrin päässä minusta enkä tuntenut pienintäkään vetoa tai viileää ilmaa niskassani. Ulko- ja sisälämpötilojen välillä ei siis ollut kovinkaan suurta eroa. Ihanaa, kohta saan jättää pitkät housut, pitkähihaiset paidat ja sukkahousut kokonaan pois! Ja jos vanhat merkit pitävät tänäkin vuonna paikkansa, ei ns. välikausi kestä täällä kovinkaan kauaa, vaan nahkatakista voi hyvinkin nopeasti siirtyä kesämekkoihin.