Surffailin taas eilen ajankulukseni netissä ja päädyin tekemään Jungin typologiateorioihin perustuvan Myers-Briggs -persoonallisuustestin. Sen mukaan olen tyypiltäni ISFJ eli Introvert, Sensing, Feeling, Judging. Tulosten tulkinta kertoo, että minun tyyppiseni ihminen haluaa ennen kaikkea auttaa muita ja tuntea itsensä tarpeelliseksi. ISFJ-ihmisiä pidetään usein itsestäänselvyytenä ja heitä aliarvioidaan. He ovat järjestelmällisiä ja tarkkoja työssään ja esimerkillisiä työntekijöitä. Perhe on keskeisellä sijalla heidän elämässään. Heillä on vain harvoja hyviä ystäviä, mutta näille he ovat ehdottoman lojaaleja. Ammateista ISFJ-tyypille sopivat parhaiten opettaja, sosiaalityöntekijä, yleislääkäri tai jokin uskonnollinen ammatti.
Jotkut piirteet näistä toki sopivat minuun, mutta en silti täysin tunnistanut itseäni tyyppikuvauksesta. En ikinä haluaisi olla sosiaalityöntekijä enkä lääkäri, en koe olevani aliarvioitu enkä myöskään tunne elämääni tyhjäksi, jos en ole jatkuvasti auttamassa lähimmäisiä. Introverttiyden kyllä myönnän, samoin sen, että pyrin tekemään työni mahdollisimman hyvin. Perhettänikin arvostan, tosin ymmärrän perheen suppeassa merkityksessä enkä laske siihen kaikkia tätejä, enoja, serkkuja ja mummon sisarusten lapsia. Joiltain osin testi siis kertoo minusta todenmukaisesti, mutta osa sen luonnetulkinnasta on täyttä kukkua ainakin minun kohdallani. Tosin ilmaiselta nettitestiltä ei kannata odottaakaan täydellistä kuvausta omasta persoonallisuudesta.
Sitten vaihteeksi gradu-uutisia: vein ykkösteoriani aamupäivällä lokeroon professorin työhuoneen ulkopuolelle! Nyt se on siis palautettu, enkä voi tehdä sen hyväksi mitään ennen ensi tiistaita, jolloin olemme sopineet tapaamisen. Tekstini on todennäköisesti vielä raakile, siitä puuttuu etenkin ranskalaisille niin rakasta metatekstiä (esim. "tässä luvussa käsittelemme näitä ja näitä asioita" tai "tässä luvussa olemme puhuneet tästä ja siitä, ja nyt siirrymme tutkimaan sitä ja tätä", eli kerrotaan mitä juuri on tehty ja mitä seuraavaksi tehdään), mutta ainakin ensimmäinen versio on nyt tehty, ja se oli alkuperäinen tavoitteenikin. Nyt voin siis vapaasti mietiskellä kaikkea muuta tiistaihin saakka.
Kävin myös palauttamassa Lindexiin viimeviikkoisen virheostokseni (eläköön kymmenen päivän mielenmuuttamisoikeus!) ja hankkimassa Andiamosta seuraavanlaiset ihanuudet aiempien hankintojeni kaveriksi:
Kotiin kävellessäni muistin, ettei minulla ole enää monta päivää aikaa käyttää hyväkseni Changen 25 %:n alennus, jonka olen ansainnut ahkeralla asioinnilla Turun ja Salon liikkeissä. Koska akuutti lingerietarpeeni on toistaiseksi tyydytetty, päädyin hankkimaan mustavalkoiset bikinit, jotka jostain kumman syystä sopivat jopa minun ei-todellakaan-rantakuntoiselle vartalolleni. Toisaalta en rannalla edes käy, vaan uimapukuni tulevat vain ja ainoastaan uimakäyttöön. Testasin bikineitä saman tien vesijumpassa, ja hyvin ne tuntuivat uimiseen ja hyppimiseen soveltuvan. Ne näyttävät tältä:
(Tietysti oma peilikuvani on hitusen erinäköinen, mutta bikinien malli on kumminkin sama...)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti