Lämpötila on sitkeästi pysytellyt noin kolmessakymmenessä asteessa melkein saapumisestani lähtien. Pari päivää sitten säätiedotuksessa kerrottiin, että nyt on seitsemän astetta lämpimämpää kuin tämän vuodenajan normaali keskilämpötila. Kestääköhän tätä tasaisesti syyskuuhun asti? Lauantaina meidän on tarkoitus pistäytyä "matalilla Alpeilla" Sisteronin kaupungissa, joten silloin todennäköisesti sataa ja on viileää.
Työssä jaksamista minun ei näillä näkymin vielä tarvitse miettiä: tapasin tänään esimieheni, jolla ei toistaiseksi ole aavistustakaan, milloin minun sopisi tulla töihin. Kaikki vakituiset eivät vielä ole päättäneet kesälomiaan ja tulijoita on muitakin, joten on liian aikaista järjestellä työvuoroja. Työtä on luvassa, mutta nähtäväksi jää, milloin ja kuinka kauan. Olisinpa tiennyt tuon ennen kuin tulin tänne... mutta minulle sentään luvattiin työtä, ja pienikin palkka on parempi kuin ei mitään.
Kävin äsken katsomassa viimeksi mainostamani Catherine Deneuven filmin Après lui. Se oli juuri niin kaunis ja koskettava kuin odotinkin. Poikansa kolarissa menettänyt äiti takertuu lähes pakkomielteisesti pojan ystävään, joka aiheutti kolarin. Hän alkaa myös seurata nuoria opiskelijapoikia kadulla. Naisen käytös herättää hämmennystä ja ärtymystä paitsi tämän ex-miehessä, myös pojan vanhemmissa; lopulta nainen uhmaa oikeuden asettamaa lähestymiskieltoa ja seuraa salaa poikaa tämän lähtiessä lomalle Portugaliin. Loppukohtauksessa nainen istuu nukkuvan pojan vieressä katsellen tätä, ja katsojan pääteltäväksi jää, miten heidän suhteensa siitä eteenpäin kehittyy. Catherine Deneuve on upea näyttelijä, ja tämä on ehdottomasti hänen parhaita roolejaan: tämän elokuvan Camille on hyvin kaukana Cherbourgin sateenvarjojen nuoresta ja rakastuneesta Genevièvestä tai Päiväperhon osa-aikaprostituoidusta hienostorouvasta Séverinestä. Kaikki ovat omalla tavallaan huikeita suorituksia, vaikka niin erilaisia.
Työssä jaksamista minun ei näillä näkymin vielä tarvitse miettiä: tapasin tänään esimieheni, jolla ei toistaiseksi ole aavistustakaan, milloin minun sopisi tulla töihin. Kaikki vakituiset eivät vielä ole päättäneet kesälomiaan ja tulijoita on muitakin, joten on liian aikaista järjestellä työvuoroja. Työtä on luvassa, mutta nähtäväksi jää, milloin ja kuinka kauan. Olisinpa tiennyt tuon ennen kuin tulin tänne... mutta minulle sentään luvattiin työtä, ja pienikin palkka on parempi kuin ei mitään.
Kävin äsken katsomassa viimeksi mainostamani Catherine Deneuven filmin Après lui. Se oli juuri niin kaunis ja koskettava kuin odotinkin. Poikansa kolarissa menettänyt äiti takertuu lähes pakkomielteisesti pojan ystävään, joka aiheutti kolarin. Hän alkaa myös seurata nuoria opiskelijapoikia kadulla. Naisen käytös herättää hämmennystä ja ärtymystä paitsi tämän ex-miehessä, myös pojan vanhemmissa; lopulta nainen uhmaa oikeuden asettamaa lähestymiskieltoa ja seuraa salaa poikaa tämän lähtiessä lomalle Portugaliin. Loppukohtauksessa nainen istuu nukkuvan pojan vieressä katsellen tätä, ja katsojan pääteltäväksi jää, miten heidän suhteensa siitä eteenpäin kehittyy. Catherine Deneuve on upea näyttelijä, ja tämä on ehdottomasti hänen parhaita roolejaan: tämän elokuvan Camille on hyvin kaukana Cherbourgin sateenvarjojen nuoresta ja rakastuneesta Genevièvestä tai Päiväperhon osa-aikaprostituoidusta hienostorouvasta Séverinestä. Kaikki ovat omalla tavallaan huikeita suorituksia, vaikka niin erilaisia.
1 kommenttia:
Voi harmi, toivottavasti töitä järjestyy! Miten oot ajatellu tulla toimeen, jos et saakaan töitä?
Lämmin on meilläkin. Tuskaisan lämmin suorastaan.
Lähetä kommentti