Tapasimme tänään Duussin kanssa jo toistamiseen. Tällä kertaa lounastimme taannoin mainostamassani Yasukon keittiössä kolmestaan äidin kanssa. Juttua riitti ja ruoka oli hyvää, eli tapaaminen oli kaikin puolin onnistunut. Olin tyytyväinen, että ehdin vielä tavata Duussin ennen lähtöäni Ranskaan. Kovin usein juttu jää "nähdään"- ja "soitellaan"-asteelle, eikä varsinaista tapaamista ikinä saa aikaiseksi; näin minulle on käynyt kuluvan vuoden aikana jo vähintään kolmen eri ihmisen kanssa. Tulee niin sosiaalinen olo, kun näkee muitakin kuin vanhemmat ja mummon...!
Päivät hupenevat ja tekemistä on vielä paljon. Huomisaamuna menen kampaajalle, mutta aikainen herätys ei tuottane ongelmia elävän herätyskelloni ansiosta. Kultalutu-Aatu kun on ottanut tavakseen pistäytyä aamuvarhain vuoteessani toteamassa, että olen paikalla ja nukun. Jos en herää siihen, että yksitoista kiloa mopsia istuu vatsani päällä tai tyynylläni, hän käy hätyyttelemässä puolen tunnin välein. Iloisin yllätys koettiin sunnuntaiaamuna puoli kuudelta, kun Aatu (joka nukkuu alakerrassa vanhempieni kanssa) kiipesi omin päin yläkertaan makuuhuoneeseeni vanhempieni vielä nukkuessa. Äiti oli herätessään ihmetellyt, miksi mopsi nukkuu niin hiljaa. Syy selvisi, kun Aatu tuli virkeänä vastaan portaiden yläpäässä. Minä olin huomattavasti vähemmän virkeä... mutta kultapugimme on niin hellyttävä, ettei hänelle voi suuttua.
2 kommenttia:
Hihii, kävin jo ihastelemassa teitä Duussilla ja kuten sanoi, kiva "nähdä" !
Olisi kiva nähdä sinutkin ihan livenä! Duussin kanssa jo puhuimme, että joskus pitäisi järjestää Ranska-blogimiitti meidän kolmen ja Pupucen kera. Juttua varmasti riittäisi useammaksi päiväksi! :)
Lähetä kommentti