Linnoja ja lampaita

Kesälomatauko on ohi ja blogi heräilee vähitellen pitkäksi venähtäneestä hiljaiselostaan. Vieläköhän täällä on jäljellä muutama kappale sitkeitä ja kärsivällisiä lukijoita? Blogia ei ole missään tapauksessa lopetettu, mutta bloggaajan äärimmäisen hiljainen ja yksitoikkoinen elämä vaikuttaa väistämättä postausten laatuun ja määrään. Joko on jutun juurta tai ei ole, ja loppukesästä sitä oli tavallistakin vähemmän. Piristystä ja vaihtelua yritetään saada aikaan, ja otan aina enemmän kuin mielelläni vastaan postausehdotuksia ja -toiveita.

Laskujemme mukaan lomailimme jo kymmenettä kertaa samassa pikkukylässä ja samassa hotellissa Alpeilla. Tällä kertaa loma sen sijaan alkoi totutusta poikkeavasti, sillä vietimme ensimmäisen lomayön komeassa linnassa Valensolessa, keskellä laventelipeltoja:

  

Punasisusteinen huoneemme oli nimetty Napoleon III:n puolison, keisarinna Eugénien mukaan:

Ennen kynttiläillallista istuskelimme linnan pihalla lämpimässä kesäillassa:

Vasta seuraavana päivänä suuntasimme varsinaiselle lomaseudullemme. Tällä kertaa saimme aikaiseksi käydä muutamassa sellaisessa paikassa, joihin emme aiempina vuosina olleet vielä tutustuneet. Yksi niistä on Gioberney aivan Valgaudemarin laakson toisessa päässä. Sinne päättyy laakson läpi kulkeva tie eikä eteenpäin ole pääsyä, ellei sitten omaa huomattavia vuorikiipeilytaitoja. Gioberneyssa on pieni hotelli, sieltä lähtee lukuisia patikkareittejä ja ennen kaikkea sieltä avautuu paljon vaikuttavampia vuoristomaisemia kuin 700 m alempana laaksossa sijaitsevalta hotelliltamme:

Gioberneyssä on myös komea vesiputous nimeltä Voile de la mariée eli "morsiushuntu". Olen vuosia halunnut saada siitä valokuvan, ja nyt kun viimein pääsimme paikalle, näky oli kaikkea muuta kuin mykistävän upea:

Normaalisti vesiputous kattaa koko kuvassa tummana näkyvän alueen ja on siis paljon leveämpi ja vuolaampi kuin nyt. Paikallisetkin valittivat, että putous on parhaillaan vain surkea liru ja kalpea varjo entisestään. Tulipa kuitenkin nähtyä edes tämä väsynyt loppukesän versio.

Lähdimme myös eväsretkelle pitkin laaksossa virtaavan Séveraisse-joen rantoja. 

Vajaan viiden kilometrin kävelyreitin varrelle osui ihanan paljon eläimiä: kanoja ja kukko, lehmiä, lampaita ja ennen kaikkea kissanpentu!

Ensimmäisen kerran ohi kulkiessamme kissanpentu kurkisteli meitä katolta. Takaisin palatessamme se oli kiivennyt alas ja tuli innokkaasti tekemään tuttavuutta mustan kaverinsa kanssa. 

Lampaita tapasimme myös tienposkessa matkalla Ancellen ja Saint-Léger-les-Mélèzesin laskettelukeskuksiin, jotka kesäsesonkina ovat pelkkiä uinuvia pikkukyliä:

 Ikivanha kylän yhteinen leivinuuni Ancellessa.

 Ihana karitsa! Tämän takia en kykene syömään lammasta...

Kuvia olisi vielä vaikka kuinka paljon, mutta tässä tiivistelmä kaksiviikkoisemme oleellisimmasta sisällöstä: maisemia, eläimiä, aurinkoa ja raitista vuoristoilmaa. Juuri niin mahtava, rauhallinen ja rentouttava kesäloma kuin toivoa saattaa.