Intiaanikesä

Totesimme tänään aamiaispöydässä, että kesälomalle lähdöstä on tänään kuukausi. Ei millään uskoisi, etenkin siksi, että kesä vain jatkuu ja jatkuu. Viikonloppuna on jo lokakuu, mutta lämpötila on lomalta paluumme jälkeen laskenut vain kerran alle +25 asteen eikä loppua toistaiseksi ole luvassa. Terminen shokki taitaa siis taas uhata, kun kahden ja puolen viikon kuluttua tulen Suomivisiitille. Siellä tuskin enää kuljetaan sandaaleissa ja kesämekoissa. Jos tämän olisi tiennyt, en olisi hätyyttänyt äitiä lähettämään minulle isoa laatikollista syysvaatteita, takkeja ja säänkestäviä kävelykenkiä. Nyt saan kuljettaa niistä suurimman osan matkalaukussa edestakaisin. 

(kuva)

Toisaalta kaipaan kirpeänviileitä syysaamuja, jolloin saa pukeutua pitkiin housuihin ja neuleeseen ja korvata hehkeät ja keveät kesämeikit syvemmillä, mattapintaisilla syysväreillä. Eipä silti, syysvaatteita näkyy Aixin katukuvassa jo nyt. Täällä monet tuntuvat pukeutuvan kalenterin eikä sään mukaan: olen jo nähnyt ensimmäiset karvareunushupulliset takit, kaulaliinat ja paksut sukkahousut, vaikka päivisin suomalainen helleraja ohitetaan leikiten. Viime viikon paras yhdistelmä oli parikymppisen tytön lyhyt ja ohut hellemekko yhdistettynä karvaisiin talvisaappaisiin. Ainakaan ei jalkoja palellut ilmastoidussa bussissa. 

Intiaanikesän virallinen tunnusbiisi on tietenkin Joe Dassinin iki-iki-iki-ihana L'été indien:

Tämän rinnalla suomalainen versio Kuusamo kuulostaa enemmän kuin laimealta, etenkin, kun alkuperäisessä kappaleessa on kyse vuosi, vuosisata, ikuisuus sitten kuolleesta rakkaudesta. Kuusamo tosin sai mainetta ja kunniaa eilen televisiossa: ranskalais-saksalaiselta Arte-kanavalta tuli suomalaisen Lauri Kettusen luontodokumentti Une année sous la lumière arctique, Vuosi arktisen taivaan alla, jossa kamera seurasi vuoden ajan eläimiä ja kasveja Kuusamon metsissä ja järvissä (linkki ei ehkä toimi ulkomailla, kokeilkaa ja kertokaa). Jopa E. innostui katsomaan, ihasteli maisemia ja etenkin eläimiä lapinpöllöstä karhuihin, luuli pihlajanmarjoja puolukoiksi ja oppi sanomaan kurki ja jyrsijä. Ruskaa ei sen sijaan ohjelmassa erityisemmin esitelty; toivottavasti sitä saa parin viikon päästä ihailla livenä Varsinais-Suomessakin. Täkäläiset helteessä kellastuneet plataanit kun eivät aivan vastaa käsitystäni syksyisestä lehtiloistosta.