Blogi täynnä asiaa

Riitta Amsterdamista myönsi minulle hienon tunnustuksen, kiitos Riitta!

Tunnustuksen mukana seurasi kehoitus kertoa kahdeksan ennen mainitsematonta asiaa itsestään. Ennenmainitsemattomuutta en uskalla taata, koska tuntuu, että olen kertonut vastaavanlaisissa tehtävissä jo niin hurjasti kaikkea, ettei yksitoikkoisesta taviselämästäni enää irtoa mitään hulppeita skuuppeja. Seuraavassa siis kahdeksan täysin randomia ja (epä-)olennaista Fifi-anekdoottia, s'il vous plaît :

1. Olen pitänyt sylissäni viikon vanhaa porsasta Saksassa asuvien sukulaisteni sikatilalla.

2. Minulla on useita keittokirjoja sekä suomeksi että ranskaksi, mutta yleensä en tule juuri koskaan konsultoineeksi niitä, vaan laitan muutamaa helppoa lempiruokaani ja inspiraation/sopivien ainesten puuttuessa spagettia.

3. Kiinnitän yleensä paljon enemmän huomiota eläimiin kuin ihmisiin. Jos minulle näytetään valokuvaa, jossa on kissa ja lapsi, ihastelen vilpittömästi ja koko sydämestäni kissaa ja totean sitten, että oho, onhan tuossa näköjään lapsikin.

4. Kirjoitan välillä tietokoneen näppäimistöllä aivan miten sattuu. Tämän postauksen alussa esimerkiksi huomasin kirjoittaneeni vahingossa "munille" eikä "minulle", vaikka minulla ei todellakaan ole lukihäiriötä tai mitään vastaavaa. Se saattaa johtua siitä, etten hallitse kymmensormijärjestelmää vaan yritän näpytellä 2-3 sormella mahdollisimman nopeasti. 

5. Edelliseen viitaten, haluaisin kovasti oppia kymmensormijärjestelmän! Hyviä metodeja, anyone? E. kirjoittaa parhaimmillaan 40 sanaa minuutissa, mutta ei osaa opettaa minua, ei ainakaan skandinäppäimistöllä.

6. Minua riepoo päivä päivältä enemmän se, ettei minulla ole autoa, sillä se rajoittaa elämääni täällä paljon enemmän kuin Suomessa. Olisin esim. halunnut osallistua uuden kuntokeskuksen vesipyöräilytunneille, mutta en voi, koska keskus sijaitsee muutaman kilometrin päässä Luynesin vankilan lähellä enkä todellakaan uskalla enkä halua lähteä sinne pimeinä syys- ja talvi-iltoina kahdella bussilla.

7. Inhoan sitä, että juomissa on seassa jotakin. En ikinä osta hedelmälihallista mehua ja siivilöin jopa sangrian siltä varalta, että hedelmistä olisi jäänyt sen joukkoon jonkinlaisia riekaleita. Orangina on ainoa poikkeus, ja siitäkin jätän yleensä tölkin tai pullon pohjatilkan juomatta, jotta mahdollisimman suuri osa hedelmälihasta jää sinne eikä eksy lasiini.

8. Minusta olisi joskus hauska heittää jossain tietyssä tilanteessa täysin pokkana jokin asiaan mitenkään liittymätön kommentti, kuten esim. todeta Stockmannin kosmetiikkaosaston myyjälle "minä en muuten ole koskaan ollut telttaretkellä" ja häipyä saman tien paikalta. Tuskin tulen koskaan toteuttamaan aikomustani, olenhan fiksu ja järkevä aikuinen sun muuta, mutta leikin silti silloin tällöin moisella ajatuksella. 

Lähetän haasteen tällä kertaa eteenpäin Susulle, Stazzylle, Ella Bellalle ja MaaMaalle.