Kuluneen viikon aikana en oikein ole jaksanut inspiroitua kirjoittamaan mitään. Joskus negatiivisia asioita tapahtuu liikaa liian lyhyessä ajassa, ja nyt niin kävi; olen ollut väsynyt, stressaantunut ja mitään viitsimätön ja ajatellut lähinnä harmaita ja tylsiä ajatuksia.
Nyt olen kuitenkin päättänyt skarpata, osaksi pakon edessä: viimeinen työviikkoni alkoi tänään enkä halua olla töissä synkkä ja melankolinen. Sen sijaan, että murehtisin liian nopeasti koittavaa perjantaita, yritän joka päivä miettiä, mitä kaikkea mukavaa ja mielekästä minulla onkaan odotettavissa lähitulevaisuudessa:
- Keskiviikkona on luvassa pitkästä aikaa samppanjaa ja erinomainen illallinen rakkaan kollegan seurassa Hans Välimäen Turkuun heinäkuun ajaksi avaamassa pop up -ravintolassa. Chez Dominiqueen tuskin tulisi mentyä, mutta Food Culture Clubin olen jo kerran aiemmin käynyt toteamassa loistopaikaksi.
- Ensi viikonlopuksi varasin risteilyn Tukholmaan itselleni ja serkuilleni. En ole ollut laivalla lähes kymmeneen vuoteen, ja näin kesällä on hienoa viettää päivä ihaillen saaristoa laajemmaltakin alueelta kuin mökkirannasta käsin.
- Kahden viikon kuluttua näen jälleen E:n yli kolmen kuukauden eron jälkeen, ja heinäkuun lopulla muistelemme 8 vuoden takaista ensitapaamistamme samppanjan, hanhenmaksan ja etanoiden kera.
- Äiti tulee samoihin aikoihin Aixiin ensimmäistä kertaa koskaan, ja minulla alkaa jo itse asiassa olla kiire suunnitella alustavaa lomaohjelmaa! Täytyy miettiä tarkkaan, miten saamme lyhyessä ajassa eniten irti kolmannesta kotikaupungistani.
- Syyskuun alussa puolestaan lomailemme E:n kanssa pari viikkoa kaivatuissa alppimaisemissamme. Odotan jo nyt täydellistä rentoutumista, lukemista ja liskoilua, luonnon ja maisemien ihailua, eläinten bongailua maanteiden varsilla ja herkullista lähiruokaa.
Kun oikein pysähdyn miettimään, löydän sittenkin tämänhetkisestä elämästäni enemmän hyvää kuin huonoa. Tämä pitäisi muistaa päivittäin.
Sain kollegaltani kallisarvoisen ja lukuisiin tilanteisiin sovellettavan elämänohjeen: Don't cry because it's over. Smile because it happened. Tätä aion toistella mielessäni niin usein, että muistan sen ja uskon siihen, kun perjantaina lähden töistä viimeisen kerran. Sitä odotellessa minulla on kuitenkin vielä neljä tehokasta työpäivää jäljellä; täytyykin lähteä miettimään, miten tällä viikolla pukeudun!
4 kommenttia:
Tuo on kyllä loistava elämänohje. Ja tärkeä muistutus juuri tähän hetkeen itsellenikin - kiitos siis. :)
Välimäen pop up -ravintola kiinnostaa kovasti, kerrohan sitten tunnelmia sieltä!
Ehditäänköhän me muuten enää nähdä ennen kuin lähdet takaisin Ranskaan? Mä olen tän loppuviikon reissussa, mutta ensi viikolla lomalla ja kotosalla. Jos siis satut olemaan tulossa Turkuun päin, ilmoittelehan! :)
Hyvä elämänohje !! Pitää laittaa muistiin. Paljon on kivoja juttuja sulla tulossa :-)
Tänään mutta tasan vuosi sitten isäni menehtyi vakavaan sairauteen. Muistotilaisuudessa puhuin juuri tuosta samasta elämänfilosofiasta: suremme sitä, että hän on poissa mutta enemmän iloitsemme siitä, että hän eli. Kaunista kesää itse kullekin!
vielä neljä työpäivää! meillä enää yksi :) neljästoista heinäkuuta edessä!
Lähetä kommentti