Vali vali

Koska pitkäperjantain on alkujaan tarkoitus olla synkkä ja surullinen päivä, lienee tänään aivan paikallaan miettiä perinpohjaisesti, mikä elämässäni ja vähän muussakin on hullusti ja pyrstöllään. Moiseen minua kannusti MaaMaa, jonka omat valitukset voi lukea täältä. Tässä siis valitusmeemi eli mikä Fifiä ketuttaa:

Nimessäni? Ei oikeastaan mikään; olen sangen tyytyväinen helppoihin ja kansainvälisiin etunimiini eikä sukunimessänikään ole valittamista. Nuorempana minua kylläkin harmitti nimeni yleisyys, koska luokallani oli yleensä vähintään yksi samanniminen. Nykyään taas käy silloin tällöin niin, että etenkin ranskalaiset kehittävät etu- ja sukunimestäni yhdysmuodon ja kutsuvat minua sitten nimellä Laura.     

Kasvoissani? Pyöreät posket, sukurasitteena kulkeva kaksoisleuka sekä helposti punoittava ja hikoileva herkkä iho.

Vartalossani? Noin kolmekymmentä ylimääräistä kiloa, paksut reidet, ongelmainen iho käsivarsissa ja selässä... Olisi helpompaa ja lyhyempää mainita ne harvat kohdat, joissa ei ole (kovin paljon) valittamista! 

Luonteessani? Osaan olla saamaton ja itsepäinen, kun sille päälle satun. Olen hiljainen ja melko introvertti, mikä ei sosiaalisten ja kovaäänisten ranskalaisten keskellä aina ole paras mahdollinen luonteenpiirre. Kunnianhimoa ja periksiantamattomuuttakin ottaisin mielelläni annoksen tai pari lisää.

Vaatekaapissani? Konkreettisesti sen pienuus ja se, että joudun jakamaan kaapin E:n kanssa. Jos taas tarkoitetaan vaatevarastoani, minulla on liikaa vaatteita. Välillä niitä löytyy kaapista täysin yllättäen: "Ai, minulla oli tällaisetkin housut!" 

Työssäni? Tästähän riittää valitettavaa. Se, ettei minulla ole työtä ja työn saamisen vaikeus. 

Ystävissäni? Todellisten ystävien harvalukuisuus ja vähäinen yhteydenpito. Opiskeluaikoina meillä oli pieni mutta tiivis porukka, joka on nyt hajonnut Suomen ja Euroopankin eri puolille. Monet ystävistäni ovat jo naimisissa ja äitejä, enkä tiedä, olisiko meillä mahdollisen tapaamisen yhteydessä enää yhtä paljon yhteistä keskusteltavaa kuin ennen. Yhteydenpito rajoittuu kovin helposti toisten FB-statuksista tykkäämiseen.

Perheessäni? Se, että perheeni asuu Suomessa ja minä Ranskassa. Onneksi parhaillaan saan asua kolme kuukautta perheeni kanssa.

Harrastuksissani? Liikunnallisten harrastusten olemattomuus. Lukeminen on rakkain harrastukseni, mutta se aiheuttaa hallitsematonta kirjojen kertymistä muutenkin liian ahtaaseen asuntoon, ja lisäksi E. valittaa usein, että olen liikaa muissa maailmoissa kuono kirjassa enkä vietä aikaa hänen kanssaan (missä kieltämättä piilee totuuden siemen).

Kumppanissani? E:n työ on jatkuvan henkisen kiusaamisen takia niin raskasta ja stressaavaa, että hän purkaa kaikki työasiansa minulle enkä millään aina jaksaisi kommentoida ja kannustaa. Viikonloppuisin E. haluaa ja jaksaa lähinnä nukkua ja siivota, vaikka minusta olisi mukava käydä useammin lyhyillä yön tai kahden viikonloppumatkoilla nyt, kun asun keskellä Eurooppaa enkä enää pohjoisperiferiassa.      

Lemmikissäni? Mopsit asuvat liian kaukana luotani! Lisäksi he keksivät kaikenlaista jäynää: Meeri pissasi eilen keskelle sänkyäni päiväpeiton, täkin ja lakanoiden läpi patjaan saakka ja kaikki vuodevaatteet piti vaihtaa. Koiruudet myös kantavat kenkiäni pitkin huushollia ja herättävät liiankin tehokkaasti vaeltelemalla edestakaisin sängyssäni.  

Musiikkimaussani? Mitäpä valittamista siinä muka olisi? Korkeintaan se, että kun kysyttäessä kerron, millaista ja kenen musiikkia mieluiten kuuntelen, ei kysyjä usein ole koskaan kuullutkaan Mireillestä. Lisäksi E. väittää musiikkimakuani vanhuksen mauksi, koska pidän oopperasta ja Jacques Brelin, Barbaran ja Juliette Grécon kaltaisista dinosauruksista.  

Kotikaupungissani? Aixin ilmanlaatu on yksi Ranskan huonoimmista eivätkä kesähelteet ainakaan auta asiaa. Kaupungin hintataso on kovin kallis ja julkinen liikenne loppuu klo 21 maissa. Osaksi Marseillen läheisyydestä johtuen kaupungin laitamille on syntynyt lähinnä Välimeren vastarannalta kotoisin olevien asuttamia lähiöitä ei-toivottuine lieveilmiöineen.

Ruokavaliossani? En syö juuri ollenkaan kasviksia ja hyvin vähän hedelmiä. Sen sijaan voisin helposti elää pelkällä pastalla.  

Kielenkäytössäni? Toistan vähän liian usein tota-sanaa. Ranskaksi en aina jaksa muistella etenkin harvinaisempien sanojen sukua, vaan varsinkin väsyneenä puhun mitä sattuu. Pääasia, että viesti menee perille.   

Lapsissani? Niitä ei ole eikä tule, paitsi toivottavasti kissa- ja mopsilapsi. 

Naapureissani? Tunnen henkilökohtaisesti vain yhden naapurin yhdeksän asunnon talostamme. Jotkut naapurit jättävät roskapussinsa ja isommat jätteensä, kuten pölynimurit ja vaatteet, lojumaan pihalle sen sijaan, että veisivät ne taloyhtiön lukolliseen roskasäiliötilaan tai yleisiin roskiksiin kauempana kadun varrella. Roska-auto ei vie mukanaan pihalle ja kadulle jätettyjä roskia, joten muiden naapureiden on lopulta vietävä romut pois. Kerran pihallamme oli vanha pölynimuri useamman viikon, kunnes joku vihdoin heitti sen menemään.   

Nykyisessä elämäntilanteessani? Se, ettei minulla iästäni ja koulutuksestani huolimatta ole vieläkään työpaikkaa eikä itse ansaittua elantoa.  

Tulevaisuudessani? Sen epävarmuus: saanko töitä, mitä töitä, mistä? Kuinka monta vuotta vielä kestää, ennen kuin pääsemme muuttamaan isompaan taloon?