Aivan alkuun toivotan kaikille erinomaista alkanutta vuotta, terveyttä, rakkautta, onnea ja kaikkea muuta, mitä toivoa saattaa!
Vuoden ensimmäiset yliopistokurssit ovat alkaneet ja opiskeluinto antaa edelleen odottaa itseään. Heti alkuun tehtiin selväksi, etteivät kiireet ja tekeminen ainakaan vähene viime syksyyn verrattuna: kahdeksan eri kurssin lisäksi tehtävänä on parikymmensivuinen proseminaarityötä vastaava markkinatutkimus, jonka on oltava valmiina maaliskuun lopussa ennen englanninkielistä suullista käsittelyä, ja samaan aikaan on löydettävä kolme kuukautta kestävä työharjoittelu, josta on niinikään kirjoitettava laaja raportti. Hyväksytty työharjoittelu on edellytyksenä tutkinnon suorittamiselle, joten paikka on pakko löytää.
Monet kurssikaverini tähtäävät harjoitteluun ulkomaille, mutta minä en ole mobiili vaan haluan asua (ilmaiseksi) omassa kodissani omien ihmisteni kanssa myös työharjoittelun ajan. Niinpä aion etsiä harjoitteluyritystä sekä Salo-Turku-akselilta että Aixin ympäristöstä. Harjoittelu Suomessa olisi ihanaa: saisin olla taas kolme kuukautta kotona mopsien kanssa! Toivottavasti jokin paikka järjestyy jostain, jotta en joudu työharjoitteluun teurastamolle, kuten aiempina vuosina on muutamille käynyt.
Luentokurssitkaan eivät saa kiinnostavuudellaan päätäni pyörälle. Kansainvälisiä valuuttamekanismeja ja maksuvälineitä, tilastotiedettä, tullisäädöksiä... Onneksi myös saksaa ja englantia. Vielä emme ole saaneet syksyn tenttien tuloksia, paitsi saksan: sain siitä 17,5/20 ja olin varsin tyytyväinen, sillä noin hyvällä arvosanalla voi jo kompensoida ainakin yhden mahdollisesti pieleen menneen tentin. Täyttä 20/20-arvosanaa ei periaatteessa edes voi saada, vaan se on lähinnä teoreettinen.
Rauhallinen ja leppoisa joululomani tuntuu enää kaukaiselta muistolta. Tein Air Francelle netitse korvauspyynnön käyttämättä jääneestä puolikkaasta lentolipusta, mutta epäilen, että korvauksen saamiseen vierähtää kohtuullisen pitkä aika. Viime huhtikuun tuhkapilviepisodin jälkeen sain Lufthansalta korvauksen elokuussa! Pääasia tosin olisi, että korvaus ylipäätään myönnettäisiin, sillä jäin matkustusfarssissa tappiolle melkein nelinumeroisen summan. Kunpa helmikuussa ei tapahtuisi mitään luonnon- tai muutakaan katastrofia...! Kuuden viikon kuluttua olen varmaankin jo pakannut laukkuni lentääkseni heti ensimmäisenä talvilomapäivänä Amsterdamin kautta Helsinkiin. Siihen mennessä meillä on jo ollut yksi tentti ja tutkimuksenkin olisi parasta olla loppusilausta vailla; ainakaan en pääse pitkästymään seuraavien kolmen kuukauden aikana! Toisaalta olen valmis melkein mihin vain, jos uurastuksen jälkeen palkintona on työpaikka.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti