Kuparipää

Juuri kun kaikki tottuivat uuteen platinablondilookiini, menin ja vaihdoin jälleen. Olin jo jonkin aikaa katsellut kyllästyneenä kihartuvia ja sinne tänne hapsottavia oljenvärisiä kutrejani, jotka näyttivät valokuvissa melkein valkoisilta ja olivat kaukana siitä luonnollisesta skandinaavinvaaleasta, jollainen alkuperäinen tavoitteeni oli ollut. Täkäläisille "vaalea" tuntuu tarkoittavan yksinomaan liioitellun valkaistua päätä, sillä kampaajani hehkutti joka kerta värjättäväksi mennessäni "nyt tehdäänkin teistä oikeasti vaalea!", vaikka minä kaipasin vain vähän lisäväriä maantienvärisille juurilleni. Nimenomaan juurikasvun takia kyllästyin blondina oloon: kun hiukseni olivat mustat, juurikasvu tunki esiin kahdessa viikossa ja näytti mustan rinnalla harmaalta, ja nyt vaaleana juureni olivatkin tummemmat ja näyttivät yksinomaan epäsiisteiltä. 

Tavanomainen kampaajani oli lomalla, joten selitin ongelmani hänen miespuoliselle kollegalleen. Mies epäili, että pelkän vaaleanruskean pohjavärin kanssa tukastani tulisi kovin tylsä ja eloton, joten päädyimme lisäämään siihen un reflet, jonkinlaisen heijastus- tai korostusvärin (en tunne lainkaan virallisia kampaamotermejä!). Tulos oli joka tapauksessa tällainen:

Sävy ei tahdo millään näkyä valokuvissa oikein: se on jossain valossa hyvinkin kullanhohtoinen kuten ylimmässä kuvassa, toisinaan taas kuparinsävyinen punaruskea, vähän pronssisen Kalevala-korun värinen. Huomattavasti parempi kuitenkin kuin entinen pääni, ja jatkossa siihen voi kuulemma ottaa vaaleampaa tai tummempaa sävyä värihuuhtelulla (?). Olen siihen varsin tyytyväinen, etenkin kun sävy on nyt oikeasti lähellä alkuperäistä omaa tukanväriäni. 

Hiusoperaatiota edeltävänä päivänä käväisimme opiskelukaverini Loun kanssa Avignonissa. Minä tunnen kaupungin varsin hyvin, Lou ei lainkaan, joten iltapäivä kului leppoisasti katsellen ja kävellen, toki alennusmyyntejä unohtamatta.

(Päivämäärällä varustetut kuvat ovat Loun ottamia.)

 Oliko muka nätti tukka tässä, mitä?! Onneksi hankkiuduin moisesta eroon.

 Lou

Paavien palatsin eteen oli sitten viime vierailuni ilmestynyt kärsällään seisova elefantti, jota minä tietysti halusin mennä silittämään:

 Lou oli pettynyt Avignonin siltaan, jonka oli kuvitellut isoksi ja komeaksi, Pont du Gardin tyyppiseksi. "Eihän tuo ylety edes Rhônen vastarannalle!" 

Nyt kipaisen ulko-ovelle postilaatikolle katsomaan, olisiko äidin lähettämä paketti vihdoin tullut. Paketti lähti Salosta 11.1. ja äsken se vihdoin näkyi Postin seurantasivulla: "21.01.2011, klo 16:08 Saapunut kohdemaahan 01000 Ulkomaa/Foreign country". Olisipa paketti jo odottamassa postilaatikossamme! Haluan saada harmaan villatakkini ja mopsien puoliksi syömät Aino-tossuni ennen kevättä, ja ruisleipää mieluiten heti paikalla!