Vettä ja vuoria

Blogi on palannut myöhäiskesälomaltaan! Näin huomenna alkavan uuden opiskelijaelämäni kynnyksellä jaan vielä viimeiset lomatunnelmat kanssanne; seuraavassa postauksessa minulla todennäköisesti onkin vallan muuta kerrottavaa.

En ehtinyt enkä viitsinyt blogata lomallani, vaikka hotellissa tietokone onkin. Se nimittäin sijaitsee viileän ja hämärän baarin nurkkauksessa, enkä halunnut kuluttaa vähäisiä lomapäiviäni sisällä istumiseen ulkona auringonpaisteessa oleskelun sijasta. Merci de votre compréhension, kiitos ymmärryksestänne, kuten Ranskassa tavataan sanoa. 

Yliopiston takia meillä oli tällä kertaa aikaa olla Alpeilla vain viikko, ja siitäkin kului kaksi viimeistä päivää osaksi hukkaan, koska ensin minä ja sitten E. vilustuimme emmekä voineet mennä yskäisinä ja nuhaisina uimaan. Vietimmekin totuttuun tapaamme suurimman osan ajasta hotellissa, luimme pihalla, nautimme hiljaisuudesta, raikkaudesta ja maisemista, pistäydyimme silloin tällöin lähikylissä lounaalla ja uiskentelimme iltapäivisin ennen katalaa flunssanpoikastamme. 

Tällä kertaa teimme ennen kokemattoman veneretken Lac du Sautet'n tekojärvelle aivan Isèren ja Hautes-Alpesin departementtien rajalla. Aurinkovoimalla kulkeva pikkuvene, jonka kuvan näette täällä, kierrätti meitä tunnin ajan turkoosinvihreällä auringossa kimmeltelevällä järvellä. Otin tietysti maisemakuvia minkä ehdin, seuraavassa niistä pieni osa:

 Risteilyn aikana pääsimme ihmettelemään erikoisen muotoisia kallioita:

Linssilude tunki myös kameran eteen, harvinaisen meikkaamattomana ja kampaamattomana:

Tässä kuvassa on mielestäni erityisen synkkä, loppukesän ja sesongin lopun tunnelma. Turistit ovat lähteneet laittamaan lapsiaan kouluun, vain me olemme jäljellä:

Veneretkeilyn ohella testasin uusia kävelysauvojani, jotka ennättivät Suomesta tänne juuri ajoissa ennen vuorille lähtöä. Ehdin tosin tehdä vain yhden, parin kilometrin lenkin ennen vilustumistani, joten sauvalenkkeilyä täytynee syksymmällä jatkaa paremmalla menestyksellä Aixissa:

Tälläkin kertaa loma päättyi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Kotimatkalla sattui vielä hauska välikohtaus: istuin autossa koivet kojelaudan päällä tähän tapaan...

... kun ohitimme moottoritiellä italialaisen rekan. Rekkakuski alkoi tööttäillä ja vilkutella valojaan ja E. ehti jo pelästyä, että autossamme oli jokin vialla, kunnes tajusimme, että italiaano lienee innostunut säärieni näkemisestä. Kuten oikeasta alakulmasta näkyy, kesämekkoni helma oli kuitenkin siveästi polvieni tasalla. Naureskelimme tapausta useamman kilometrin ajan ja minä kaduin, etten ollut avannut ikkunaa ja vilkuttanut kuskille iloisesti. Kaikkea sitä sattuu!