Jouluisia dekoraatioita

Tänä iltana tuntuu taas reilun yhdeksän tunnin seisomatyöpäivä koivissa, tai ikenissä kuten ranskalainen sanoisi (J'ai neuf heures de boulot dans les gencives...), joten kaatunen piakkoin sänkyyn ruotsinkielisen Tudor-romaanini seurassa. Sitä ennen kuitenkin julkaisen luvattoman huonoja kännykkäkamerakuvia jouluvalmisteluistani.

Olin toissapäivänä ja eilen Salossa vapaapäiviä viettämässä ja mopseja paijaamassa ja pystytin samalla provencelaisen jouluseimeni:  

Seimi on ranskalaisille ja varsinkin provencelaisille yhtä yleinen joulukoriste kuin suomalaisille tontut. Perusseimi käsittää Jeesuksen, Marian, Joosefin, härän ja aasin, mutta sitä voi kukin laajentaa varojensa ja käytettävissään olevan tilan mukaan. Seimen hahmoja kutsutaan santoneiksi ja niitä on kymmeniä ellei satoja erilaisia. Minun seimeni santoneineen on kotoisin Aixin tunnetuimmasta santon-talosta Fouquelta, ja täydennän sitä vuosittain Aixissa järjestettävillä santon-markkinoilla. Halutessaan santoneista voi rakentaa kokonaisen provencelaiskylän taloineen, myllyineen, siltoineen, leipomoineen, kirkkoineen ja pétanque-kenttineen, mutta minä olen tyytynyt keräilemään erilaisia eläinhahmoja. Seimessäni asustavat sulassa sovussa mm. ketut, villisika, fasaani, kilpikonna, siili ja karhu. 

Tänä vuonna kuitenkin poikkesin eläinperiaatteestani ja hankin seimeeni Aixoisen, perinteiseen provencelaispukuun puetun aixilaisnaisen:

Aixoisella on kädessään paketti calissoneja, Aixin kaupungin erikoisherkkuja. Calissonit ovat hyvin makeita, hillotuista meloneista ja jauhetuista manteleista valmistettuja mantelinmuotoisia hyvyyksiä, joita on valmistettu yksinoikeudella Aixissa 1400-luvulta saakka. Nykyäänkin vain Aixin kaupungissa tehtyjä calissoneja saa kutsua calissons d'Aix-en-Provence -nimellä; muualla valmistetut calissonit ovat usein nimeltään pelkästään calissons de Provence, mutta ne eivät siis ole "oikeita" calissoneja. 

Itsenäisyyspäivän iltana kokoonnuimme viime vuoden tapaan kollegani luo joulupiparitalkoisiin. Minulla oli uutuutena Suomen muotoinen piparimuotti, johon tietysti heti merkitsin maan tärkeimmän kolkan:

Äidiltä lainasin mopsimuottia, tosin mopsipiparit eivät enää paistettuina muistuta mopsia kuin etäisesti. Siksi katsoin parhaaksi merkitä suoraan pipariin, mitä se esittää:

E:lle voisin säästää tuliaisiksi yhden komean Suomi-herkun:

Enää täytyy kirjoittaa (mopsi-)joulukortit, hankkia mahdollisesti muutama joululahja siinä tapauksessa, että löydän jotain kivaa jollekin lähipiirini ihmiselle, ja ennen kaikkea tehdä kiivaasti töitä jouluaattoon asti! Siispä petiin, huomenna on taas uusi työpäivä...