Urahaaveeni eivät ota selkiytyäkseen. Alan artikkeleissa korostetaan aina, että omien tavoitteiden tulee olla kirkkaina mielessä siinä vaiheessa, kun ryhdytään kirjoittamaan hakemuksia, mutta näköjään ei olekaan lainkaan yksinkertaista tietää, mihin sitä mieluiten elämässään ryhtyisi.
Työnhakuoppaiden esimerkeissä hakijat esittelevät opintojaan ja niiden hyödyntämistä työelämässä. Tajusin oikeastaan vasta vähän aikaa sitten, ettei minulla opinnoistani huolimatta ole mitään sellaista konkreettista erikoisalaa, josta olisi etua työelämässä. Opintojeni ansiosta osaan puhua sujuvasti ranskaa, mikä tietenkin täällä on normaalia ja itsestään selvää. Minulla ei ole varsinaista ammattia, jolla voisin markkinoida itseäni; työkokemukseni osoittaa ainoastaan, että olen ollut opintojeni ohella töissä, mutta en voi kehua omaavani kokemusta sellaisista "oikeista" töistä, joita voisin kuvitella hakevani. Tästä johtuen olen taas vaihteeksi lievästi panikoitunut ja ryhdyin jo miettimään, millaista lisäkoulutusta voisin nopeasti hankkia.
Minulle tarjottiin pari päivää sitten jatkuvaa työsopimusta sähköautoissa, koska jälleen yksi kollega on lähdössä pois. Vastasin, että saattaisin periaatteessa olla kiinnostunut, mutta oikeasti en kyllä ole. Listasin työn plussia ja miinuksia, ja miinuspuolen lista oli odotetusti pidempi. Minä en halua olla joukkoliikennekuski koko elämääni, en, vaikka kuinka olisi jatkuva sopimus ja säännöllinen palkka. Jokin aika sitten vastasin yliopiston lähettämään, työelämään sijoittumista koskevaan kyselyyn ja jouduin katkerana vastaamaan, ettei työni vastaa millään tavalla opintojani, on huonosti palkattua eikä vaadi minkäänlaista koulutusta.
Mitä minä sitten voisin tehdä? Avoimet hakemukset eivät ole tuottaneet tulosta, joten varmempaa olisi vastata työpaikkailmoituksiin – jos sopivia vain löytyisi. Toistaiseksi olen etsinyt muutamilta sivustoilta ilmoituksia miltä tahansa humanistille sopivalta alalta (toimistot, kustantamot, käännöstyöt, asiakaspalvelu, jne...) mutta tarjolla on lähinnä kaupallisen alan työtä, johon vaaditaan poikkeuksetta muutaman vuoden kokemus. Haku siis jatkuu.
Tänään pistäydyin kysymässä neuvoa kaupungin rekrytointitoimistosta, joka vastaa kaupungintalon, kirjastojen sun muiden kunnan palveluiden rekrytoinnista. Sain täytettäväkseni lomakkeen, joka tulee liittää hakemuskirjeeseeni ja toimittaa takaisin heille. Kirjasto olisi unelmatyöpaikka! Hiljaista ja rauhallista, säännölliset ja kohtuulliset työajat ja kirjoja joka puolella. Kirjoitan hakemuksen heti sunnuntaina ja kiikutan sen maanantaina perille. E:n mielestä kirjasto olisi ehdottomasti minulle parhaiten sopiva työpaikka kirjakauppojen ohella, joihin myös olen tuloksetta tarjoutunut. Voisin yrittää korostaa hakemuksessa ulkomaalaisuuteni hyviä puolia ja ehdottaa voivani edistää skandinaavisen kirjallisuuden hankkimista kirjastoon. Arto Paasilinna ja Stieg Larsson ovat hyvässä huudossa myös täällä.
8 kommenttia:
Fifi, kirjoituksestasi päättelin, ettei sinulla ole opettajan koulutusta, mutta vahva kielitaito. Aiemmista kirjoituksistasi olen myös saanut sen kuvan, että pidit gradun kirjoittamisesta ja tutkimisesta. Oletko harkinnut koskaan tutkijan uraa? Sekin onrauhallista ja itsenäistä työtä, jossa saa itse määrittää aika paljon työaikansa ja -paikkansa. :)
Nimim. Jo pidempään kirjoituksiasi lukenut
Kuulostaisi kuitenkin hienolta jos sinulla olisi mahdollisuus jäädä miehesi luokse talveksi, tienaisit itsekin ja samalla etsisit mielekkäämpää työtä. Saisiko määräaikaisessa työsuhteessa oleva esim. pidempiä lomia välillä?
Tsemppiä ja onnea työnhakuun!
Anne
Voi, kunpa voisinkin auttaa sinua jollain tavalla. :-( Minusta tuntuu, että olet yrittänyt todella paljon, ja sinulla on vain huono tuuri. Tai ehkä Ranskassa ollaan tosi ronkeleita ulkomaalaisen palkkaamisessa?
Olen itsekin täysin eri alalla töissä kuin mihin alun alkuaan kouluttauduin, Hollantiin muuttaessani tajusin, etten voi olla omalla alallani (kirjallisuustieteilijänä), jos en halua olla tutkija. Olen ollut bisneksen puolella ja tehnyt vaikka mitä erikoista. Kun jalan saa oven väliin jollain tavalla, pääsee sitä kautta yleensä niihin kiinnostavampiin hommiin. Mutta sepä se onkin, että miten sen jalan saa oven väliin. Vaikeaa.
P.S. Arvontavoitto tuli perille viime viikolla, laventelit ovat ihania! :-)
t. Bisquits, joka ei pysty nyt kirjautumaan bloggeriin
niin tutun tuntuista luettavaa meille humanisteille! aikoinani ensin luin kieliä ja sitten huomasin, etten halua opeksi, en kääntäjäksi eli mitä siis tekisin turhilla tutkinnoillani? mutta siihen aikaan ammattiin ohjaus olikin ihan roskaa.
jos kirjallisuus on, niin kuin olen ymmärtänyt, lähellä sydäntäsi, niin siihen suuntaan sitten vaan kaikin voimin. en tiedä, olisiko jotain jatkokoulutusta, joka voisi auttaa parantamaan mahdollisuuksiasi, mutta edelleen tökkäisin sinua sinne apecin suuntaan, jos niillä vaikka olisi hajua.
voithan ottaa välivuoden, ajaa sähköautoa vuoden ja etsiä samalla vastauksia noihin kysymyksiisi. kyllä ammatinvalinta on sen verran iso asia, että sitä kannattaa miettiä rauhassa ja hankkia mahdollisimman paljon tietoa.
en osaa sanoa mitään työn saannin vaikeuksista, moni suomlaisneito näkyy saavan työtä, mutta mikä lie sitten heidän alansa ja koulutuksensa, ehkä jotain käytännönläheisempää kuin kieliopinnot? miten muuten ranskan opettaminen ulkomaalaisille kolahtaa, siihen on olemassa tutkinto yliopistolla?
tsemppiä ja ripaus onnea oikeiden ihmisten ja tietojen löytymiseksi!
Hienoa Fifi! Nyt sulla on joku suunta ja tavoite mielessäsi. Helpompaa on hakea kun tietää mitä tahtoo. Tsemppiä!
Ystävä-rakas, miusta siun kannattaisi ensiksi tehdä päätös kummassa maassa aiot asua. Jos seilaat koko ajan kahden maan väliä se vaikuttaa kuitenkin jollain tavalla alitajuntaan eikä siulla ole tavallaan samanlaista tarvetta asettua ja pakkoa löytää jotain pysyvää ratkaisua. Miusta siun kannattais nyt ottaa ja muuttaa pysyvästi Ranskaan ja katsoa mitä elämä tuo tulleessaan. Ethän sie kuitenkaan kadulla oo etkä varsinkaan yksin! Ja ota vaan se sähköautopaikka vastaan aluksi ja katsot sitten, mitä vastaan tulee. Kuten Bisquits sanoi, niin se jalka on saatava jotenkin oven väliin ja siulla bnyt kuitenkin on jalka aika hyvin jo oven välissä. Rohkeasti vaan. :)
Hei "Fifi". Täällä kirjoittelee yksi entisistä kurssitovereistasi (luin ranskaa sivuaineena). Tosi tutulta kuulostaa tuo sun tilanne. Itse olen saanut englannin ja ranskan kääntäjän pätevyyden, enkä ole tehnyt päivääkään alan töitä, vaikka valmistuin jo 5 vuotta sitten. Olen ollut toimistotyössä koko tämän ajan, ja juuri kun opin pitämään työstäni, koko henkilökunta irtisanottiin... Nyt olen työtön ja harkitsen toiminimen perustamista ja freelance-kääntäjäksi ryhtymistä. Oletko itse miettinyt toiminimen perustamista? Voisithan hakea Suomesta freelance-sopimuksia ja kääntää ja asua Ranskassa. Mutta kuten olen freelance-ystäviltäni kuullut, tyvestä puuhun noustaan. Voi mennä todella pitkään ennen kuin pelkkä kääntäminen elättää. Siinä sivussa voisi ajaa vaikka sähköautoa :).
Anonyymi: Minulla itse asiassa on opettajan koulutus, mutta opettaminen ei kuitenkaan kiehdo minua niin, että vâlttämättä haluaisin tehdä sitä ammatikseni. Joka tapauksessa en ulkomaalaisena voi opettaa ranskaa Ranskassa - kaikki täkäläiset kielikoulut yms. palkkaavat vain natiiviopettajia. Tutkijan ura on kyllä käynyt mielessäni, mutta pitâisi tietää, mitä tutkia ja ennen kaikkea mistä saada rahoitus...!
Anonyymi-Anne: Hienoa se kyllä olisi, mutta en millään jaksaisi enää tehdä tätä työtä... Suomeen minun on joka tapauksessa tultava jouluksi, joten täytyy vain toivoa, että jotain muuta työtä löytyy sen jälkeen. Palkallista lomaa kertyy 2,5 pv/kk, eli aika kauan täytyy olla töissä, ennen kuin voi saada lomaa. Kiitos toivotuksistasi! :)
Bisquits: Kiitos kommentista ja kauniista sanoistasi! Olen tosiaan yrittänyt vaikka mitä, mutta missään ei târppâä. Olet oikeassa siinâ, että jalka pitäisi saada oven väliin, mutta ovet tuntuvat toistaiseksi pysyvän visusti kiinni... Hienoa, että voittosi tuli perille!
Airelle: Apecin puoleen aion kääntyä vielä ennen Suomeen paluutani, jos vaikka sitä kautta jotenkin asiat alkaisivat järjestyâ. Sähköautoja yritän kumminkin välttää viimeiseen asti...!
Susu: Kiitos! :)
Pupuce: Olet varmaan ihan oikeassa... En enää jaksaisi tâtä edestakaisin matkustamista, mutta tuntuu vain niin mahdottomalta muuttaa tänne kokonaan niin kauan kuin vakituista työtä ei ole. Tietysti voi kâydä niinkin, että työ löytyy heti, kun olen asettunut aloilleni.
Anonyymi: Freelanceriuskin on käynyt mielessäni, mutta se vaikuttaa niin hirmuisen epävarmalta tulevaisuudelta. Parasta olisi ehkä saada tâältä jokin osa-aikatyö ja tehdä loppuaika käännöksiä.
Lähetä kommentti