Kun saapuu syys

Provenceen on tullut syksy. Eilen ja tänään satoi kaatamalla: Marseillessa satoi vuorokaudessa kahden kuukauden normaalimäärän edestä vettä, eikä Aixissakaan pysytty kuivina. Météo France luokitteli kolme Välimeren departementtia (Bouches-du-Rhône, Var ja Alpes-Maritimes) neliportaisen varoitusasteikon kolmannelle eli oranssille tasolle. Autoilijoita varoitettiin surkeasta näkyvyydestä ja ylimääräistä liikkumista paikasta toiseen kehotettiin mahdollisuuksien mukaan välttämään. Niinpä minäkin jäin kokonaan kotiin, vaikka töistä olisi pitänyt hakea palkkashekki ja kirjoja palauttaa kirjastoon. E. söi yksin byroossaan ja minä purkkimaissia, muroja ja hapankorppuja kotona, koska en osaa enkä saa sytyttää yksin kaasuhellaa enkä siis saanut lämmintä ruokaa.

Ilmankin sadetta huomaa selvästi, että kesä on jäänyt taakse. Iltaisin kylässä on hiljaista ja pimeää, ikkunaluukut suljetaan aikaisin eikä enää kuule ja näe selvästi, mitä tv-ohjelmaa vastapäisessä talossa katsotaan. Puutarhoista ei enää kuulu astioiden kilinää, naurua ja puheensorinaa. Kukaan ei enää pelaa petankkia keskiyöllä bussipysäkin viereisellä aukiolla. Nuoret eivät pärisyttele mopojaan kaduilla myöhäiseen iltaan saakka, vastapäätä asuvan miehen valtava tuuletin ei enää hurise koko yötä avoimen ikkunan edessä emmekä me pidä öisin ikkunaluukkujen takana lasiovia auki tai edes raollaan. Kohta täytyy lisätä sänkyyn lakanan lisäksi peitto.

Syksy ei ole missään nimessä lempivuodenaikani. Se on mukava silloin, kun aamut viilenevät kirpeiksi ja iltapäivisin on vielä kuivaa ja lämmintä. On kivaa vetää päälle farkut ja pitkähihainen paita ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen, mutta siihenkin kyllästyy viikossa. Sitten tulevat helteisen kesän jälkeiset rankkasateet, huikaisevan sininen taivas muuttuu harmaaksi kuin Suomessa ikään, kostea kylmyys tunkeutuu vaatteiden läpi ja lopulta on aika palata takaisin Suomeen. Syksy merkitsee töiden loppua, eroa, ikävää, auringon katoamista kuukausiksi. Syksy on pakollinen paha, jonka läpi on pakko kahlata päästäkseen jouluun, uuteenvuoteen ja uuteen alkuun.

Ohessa ehdoton syysbiisini, haikeankaunis Quand vient l'automne, Kun syksy saapuu:



Quand vient l'automne
L'arbre s'étonne
De voir ses feuilles partir
Sans pouvoir les retenir
Quand vient l'automne
Mon coeur frissonne
De te voir un jour partir
Et ne pouvoir te retenir

Ni les pluies de septembre
Les jours gris de novembre
Ni l'orage les nuages ne pourront jamais
Effacer tout l'amour que j'ai pour toi que j'aime
Toi que j'aime tant

Quand vient l'automne
Tout s'abandonne
Les fleurs vont bientôt mourir
Sans laisser de souvenir
Au vent d'automne
Qui tourbillonne
Le jour où tu partiras
Laisse-moi venir avec toi

Dans les plis de la terre
Dans le lit des rivières
Sous l'orage les nuages je suivrai tes pas
Là où tu iras j'irai avec toi que j'aime
Toi que j'aime tant

Kun syksy saapuu
Puu on ihmeissään
Nähdessään lehtiensä putoavan
Voimatta pidätellä niitä
Kun syksy saapuu
Sydämeni vapisee
Koska jonain päivänä sinä lähdet
Enkä voi pidätellä sinua

Eivät syyskuun sateet
Marraskuun harmaat päivät
Eivätkä myrsky tai pilvet
Voi koskaan pyyhkiä pois rakkauttani sinua kohtaan
Sinua, jota rakastan niin

Kun syksy saapuu
Kaikki autioituu
Kukat kuolevat pian
Jättämättä muistoakaan syystuulen pyörteisiin
Sinä päivänä kun lähdet
Anna minun tulla mukaasi

Maan juonteisiin
Jokien uomiin
Myrskyyn ja pilviin seuraan askeleitasi
Minne menetkään, sinne minäkin menen
Sinun kanssasi, jota rakastan niin