Akun oikuttelusta ja sinisestä jogurtista

Tänään olimme aivan erityisen iloisia siitä, että satuimme olemaan lomalla. Kaksi vuotta vanhan Opelimme akku nimittäin oli aamusella sitä mieltä, että kiitos tämä riittää, ja irtisanoutui palveluksestamme. Rekisterinumeronsa kirjainten BBR mukaan Vauvaketuksi, bébé renard, kutsumamme auto ei edes avannut oviaan, käynnistymisestä puhumattakaan. E:n ja hotellinomistajan saatua yhteisvoimin Ooppelin käyntiin huristelimme alas kylään autokorjaamolle, jossa moottoria penkoi ystävällinen mustakätinen mekaanikko. Vauvakettu lähti puolta tuntia myöhemmin korjaamolta upouusi akku sisuksissaan. Ihmeellisen sattuman kautta myös viikkokausia sitten mykistynyt autoradiomme innostui saman tien toimimaan.

Kun auto saatiin kuntoon, ajoimme puolisen tuntia (vuoristossa välimatkat ilmoitetaan usein minuutteina eikä kilometreinä!) paikalliseen juustolaan ostamaan herkullisia täkäläisiä jogurtteja, jotka valmistetaan luonnollisista aineksista ja hyvin ruokittujen alppilehmien maidosta. Sinistä Yaourt des Hautes-Alpes -luonnonjogurttia tarjoillaan hotellissamme aamiaisella ja ostimme sitä kotiin Aixiin vietäväksi jo kesäkuussa. Tällä kertaa meillä oli varusteena oikein kylmälaukku jogurtteja varten. Danonen ja kumppaneiden teollista globalisaatiojogurttia saa niin Suomesta kuin Aixin supermarketeistakin, kun taas Hautes-Alpes -jogurttia löytää vain näiltä kulmilta.

Juustolasta lähdimme kiireellä takaisin, kunnes E. alkoi puolimatkassa miettiä, oliko paikallisten teiden ainoa nopeusvalvontakamera juustolasta lähtevän alamäen alla vaiko kauempana. Asiasta meinasi kehkeytyä väittely, ja lopulta E. käänsi auton ympäri ja ajoi samaa reittiä takaisin juustolaan tarkistamaan, oliko alamäessä tutka. Eipä ollut, juuri kuten olin alunperin sanonutkin... No, ainakaan meitä ei odota kotona sakkolappu.