Oma netti!

Huikeaa! Ensimmäistä kertaa sitten Aixiin tuloni kuusi vuotta sitten istun kotona keittiön pöydän ääressä ja surffaan netissä! Ei enää mielivaltaisesti auki olevia yleisiä nettikahviloita eikä tavallisten kahviloiden wifi-yhteyden hyväksikäyttöä tuntikaupalla yhden kahvin tai Orangina-lasillisen hinnalla. Nyt miniläppärini kyljessä komeilee uunituore Orangen mokkula, joka tunnetaan myös nimellä Clé 3G+ Internet Everywhere.

Periaatteessa liittymä toimii samoin kuin prepaid-tyyppinen kännykkäliittymäkin: en maksa kiinteää kuukausimaksua, vaan lataan Orangen sivujen kautta jopa 6h nettiaikaa aina tarpeeni mukaan ja maksan latauksen luottokortilla. Orange tarjoaa uusille käyttäjille 2h ilmaista käyttöaikaa, joiden kulumista seuraan parhaillaan reaaliajassa Orangen sivulla. Tietysti käytön mukaan nettiajan lataaminen tulee kalliimmaksi kuin rajattoman kk-maksullisen liittymän käyttö, mutta en halua maksaa kuukausimaksua netistä niiltä kuukausilta, jolloin en ole Aixissa. E. ei käytä tietokonetta vapaa-ajallaan, joten tämä oli ainoa järkevä ratkaisu. Pelkäsin etukäteen, ettei mokkula toimi täällä esikaupunkiperiferiassa yhtä hyvin kuin Aixissa, mutta ainakin toistaiseksi netti näyttää pelittävän vallan mainiosti. Minä kun en ymmärrä mitään erilaisista 3G, 3G+, GPRS ja Edge -verkoista.

Mokkulan hankinta ei tietenkään täkäläiseen tapaan ollut lainkaan niin yksinkertaista kuin suomalainen voisi etukäteen luulla. Kävin eilen tiedustelemassa alunperin Fnacilla näkemäni mokkulan toimintaperiaatteita France Télécomin myymälässä, jossa minua palveli hyvin ystävällinen vanhempi rouva. Olisin ostanut mokkulani saman tien, mutta kuinka ollakaan, se ei käynyt päinsä. Olin nimittäin jättänyt shekkivihkoni kotiin samoin kuin RIB:ini, joka on eräänlainen pankkihenkilötodistus - käytännössä pankin painama lappunen, jossa on nimeni, pankkikonttorini nimi ja osoite ja täydellinen tilinumeroni. Pankki siis vahvistaa, että minulla todellakin on heillä tili. Shekkivihosta piti mitätöidä yksi shekki ja antaa se France Télécomille ilmeisesti todistaakseni, että minulla on käytössäni myös muu maksutapa kuin käteinen. Ilman näitä dokumentteja jouduin siis lähtemään tyhjin käsin pois ja palaamaan tänä aamuna asianmukaisesti varustautuneena.

Onneksi olin varannut tunnin asiointiin France Télécomilla...! Toisin kuin eilen, myymälä oli mustanaan väkeä. Sen sijaan, että käytössä olisi ollut fyysinen jonomuodostelma tai jonotusnumerot, asiakkaiden keskellä kierteli työntekijä, joka kysyi asiakkailta nimeä ja asioinnin syytä ja kirjoitti nämä tiedot paperilapuille. Varsinaiset myyjät tulivat sitten vuorotellen hakemaan järjestyksessä seuraavan paperilapun ja huusivat asiakasta nimeltä kuin lääkärissä ikään. Minä osuin onnekseni eilisen rouvan palveltavaksi, ja hän selitti hyvin selkeästi ja ystävällisesti, miten mokkulatarjous toimii. Mokkula maksoi 69 euroa, mutta Orangella sattuu parhaillaan olemaan menossa kesätarjous, jolla saa hinnasta 40 euroa takaisin. Sitä varten pitää lähettää pääkallopaikalle Pariisiin valokopio liittymäsopimuksesta ja kassakuitista, mokkulan myyntikotelon alkuperäinen viivakoodi, RIB sekä tikkukirjaimin mieluiten mustalla kynällä täytetty kuponki, johon kirjoitetaan nimi ja osoite. Itse kaupanteko sujui lopulta helposti ja nopeahkosti, kunhan rouva oli ensin käynyt takahuoneessa kopioimassa henkilöllisyystodistukseni liitteeksi liittymäsopimukseen. Tällä kertaa ei sentään kysytty justificatif de domicilea, osoitetodistusta, joka on yleensä täällä jokaisen mahdollisen toimenpiteen olennainen osa. Käytännössä sillä tarkoitetaan puhelin- tai sähkölaskua, jolla todistetaan, että henkilö todellakin asuu ilmoittamassaan osoitteessa. Minulla ei ole tarjota pankin tiliotetta virallisempaa justificatifia, koska asunto ei ole minun eikä mikään sähkö-, puhelin- tai vakuutussopimus tietenkään ole minun nimelläni. Jopa France Télécomin nimenkerääjävirkailija oli hermostua kuullessaan, ettei minulla ole France Télécomin puhelinlinjaa omalla nimelläni. Vastasin tyynesti, että asun täällä tilapäisesti ystävieni luona enkä ole edes ranskalainen...

Mokkulan asentaminen koneelle oli helpompaa kuin odotin, se oikeastaan asentui itsestään sillä aikaa, kun minä kyyhötin tuolin reunalla sormet ja kädet ristissä toivoen, ettei vierasmaalainen systeemi panisi Vivienne-parkaani aivan hyrskyn myrskyn. Ennätin jo soittaa Orangen asiakaspalveluunkin, kun heti asennuksen jälkeen mikään sivu ei toiminut, mutta katkaisin puhelun ajoissa, kun yhteyden katkaisu ja uudelleen yhdistäminen toivat pulmaan toivotun ratkaisun.

Nyt surffaamaan ja lukemaan rästiin jääneitä blogeja!