perjantai 23. tammikuuta 2009

Opetusbisneksen pimeä puoli

Putosin eilen illalla korkealta. Uutisten ja sään jälkeen jätin E:n iltatoimien ajaksi sattumalta auki France 2:n ajankohtaisohjelman Envoyé spécial , jota minulla ei ole yleensä tapana katsoa. Tällä kertaa jäin kuitenkin seuraamaan ohjelmaa puoliksi järkyttyneenä ja puoliksi epäuskoisena.

Ensimmäisen raportin aiheena oli soutien scolaire eli yksityisten firmojen kouluajan ulkopuolella tarjoama tuki- ja yksityisopetus. Viisi Ranskan johtavaa tukiopetusyritystä mainostavat kaikki valitsevansa opettajansa äärimmäisen tarkasti ja hyväksyvänsä vain pedagogiikan ammattilaisia. Eilisessä dokumentissa toimittaja väsäsi kuvitteellisen CV:n ja haki sen avulla töitä mainituista tukiopetusyrityksistä. Hän pääsi useimmissa tapauksissa haastatteluun saman tien ja kuvasi työhaastattelunsa piilokameralla. Yritysten vakuutteluista huolimatta haastatteluissa ei kysytty minkäänlaisia todistuksia, ei edes rikosrekisteriotetta, joka on pakollinen lasten ja nuorten parissa työskenteleville. Toimittaja väitti valmistuneensa kandidaatiksi historiasta, mistä huolimatta hänelle annettiin opetettavaksi mm. ranskaa ja englantia. Toimittaja meni tapaamaan hänelle osoitetun oppilaan vanhempia ja selvitti heille firman käytäntöjä, kuten sen, että yrityksestä oli suoraan kehoitettu valehtelemaan vanhemmille, että yksityisope oli oikea, virassa oleva opettaja. Vanhemmat olivat järkyttyneitä ja kertoivat olleensa vähällä maksaa firmalle yli tuhat euroa lapsensa yksityistunneista.

Ohjelmassa oli myös kuvattu erään toisen tukiopettajaksi pyrkivän tytön työhaastattelu. Haastattelussa tälle annettiin tehtäväksi opettaa rekrytoijalle yksi ranskan kielen yksinkertaisimpia perusasioita, suora ja epäsuora objekti eli COD ja COI. Lyhyesti selvitettynä objekti on suora, jos se liittyy verbiin ilman mitään prepositiota kuten lauseessa je caresse mon chien "silitän koiraani", ja epäsuora, jos objektia edeltää prepositio, esim. je parle à mon chien "puhun koiralleni". Haastateltava sekoitti käsitteet täysin ja selitti asian aivan päinvastoin; siitä huolimatta hänet rekrytoitiin saman tien kehujen kera. Toimittaja kysyi lopuksi haastattelijalta, missä tämä oli aikaisemmin ollut töissä. Vastaukseksi hän sai hyvin hämillisen "kaupassa". Kilpailevassa firmassa rekrytoinnista vastasivat parikymppiset työharjoittelijat.

Toisessa tapauksessa taas oppilaan äiti seurasi nettikameran kautta lapsensa englannintuntia ja totesi osaavansa itse englantia paremmin kuin opettamaan tullut nuorimies. Grenoblen lähellä keskellä maaseutua asuva perhe oli puolestaan maksanut etukäteen yli 400 euroa yksityistunneista, mutta luvattu opettaja ei koskaan tullut paikalle ja perhe sai rahansa takaisin vasta loputtoman väännön jälkeen.

Dokumentti tuntui aivan käsittämättömältä. Olen itsekin tutkinut monien yksityisten opetusfirmojen sivuja ja lähetellyt niihin työhakemuksia; vain yhdestä paikasta pyydettiin täyttämään lisätietolomake, johon ei enää sen jälkeen reagoitu. Kuvittelin siis, että rekrytointiprosessi tosiaan on niin hurjan tiukka kuin sivuilla luvattiin. Eilisen ohjelman nähtyäni en enää tiedä, mitä ajatella. Opettamaan pääsee tuosta vain tekaistulla CV:llä ilman mitään todistuksia, kun taas minä kahdeksan vuoden kieliopintojeni, pedagogisen pätevyyteni ja yksityisopetuskokemukseni avullakaan en saa edes vastausta hakemuksiini. Syy voisi olla siinä, etten ole käynyt koulua Ranskassa, mutta ainakin PISA-tulosten varjolla suomalaisen peruskoulun ja lukion käymisestä luulisi olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Joka tapauksessa totuuden nyt paljastuttua en enää välttämättä haluaisikaan kyseisten firmojen palkkalistoille.

Toinen varteenotettava työpaikka voisi olla La Provencen toimituksessa oikolukijana. Jokaisessa numerossa on yksi tai useampi huvittava kirjoitusvirhe, joiden bongaaminen on suunnattoman hauskaa. Tämänaamuinen helmi oli "luomiväri": phare à paupières...! Minä olen pikemminkin tottunut kirjoittamaan fard à paupières... Ranska on siitä kettumainen kieli, että samalla tavalla ääntyvä sana voidaan pahimmassa tapauksessa kirjoittaa kolmella tai neljällä eri tavalla, mutta luulisi edes kontekstin kertovan toimittajalle, mikä kirjoitusasu on kulloinkin paikallaan. Phare kun tarkoittaa mm. majakkaa ja auton valoja. Jokin aika sitten samassa aviisissa oli pikku-uutinen autokolarista, joka yhden ylimääräisen s-kirjaimen takia sai surkuhupaisia piirteitä. Artikkelin mukaan nimittäin onnettomuudessa osallisena olleet autot suutelivat toisiaan ja tappoivat toisen kuljettajista: les voitures s'embrassent et font un mort. Todellisuudessa autot leimahtivat tuleen ja tappoivat kuskin: les voitures s'embrasent et font un mort. S'embrasser kahdella s:llä merkitsee suutelemista tai syleilemistä, s'embraser taas tuleen syttymistä. Paras olla tarkkana!

Aixistenceni on taas tältä kerralta loppumetreillä, paluulento CDG:n kautta Helsinkiin (ei siis Helsinskiin, vaikka La Provence sitkeästi niin väittääkin) lähtee sunnuntaina iltapäivällä. Kuulumisiin ensi viikolla koto-Suomesta käsin!

4 kommenttia:

Susu kirjoitti...

Ei tuu muuta mieleen, kun et sun täytyy noiden opetusfirmojen mielestä olla liian pätevä...
Tervetuloa kotisuomeen!

Stazzy kirjoitti...

Yksi eläkkeelle jäävä työkaveri puhui, että pitää tukitunteja ihan yksityisenä.

Nykyään kun tarjolla on se chèque emploi vai miksikä sitä kutsutaan, perheille voi tulla halvemmaksi palkata opettaja ilman minkään firman välistävetoa.

Että kannattaa mainostaa itseään ihan suoraan, puskaradio on yllättävänkin tehokas...

Anonyymi kirjoitti...

Eiko sun miehes vois loytaa sulle taalta jotain tyopaikkaa? Tai miehen sukulaiset tai reseau?

se ohjelma taisi olla uusinta.
Aika monet rekrytoijat katsovat tosi tarkkaan myos kuvaa. Jos ilmoittaa olevansa suomalainen, mutta ei olekaan vaalea eloveena-tytto, niin saattaa joutua hyllytetyksi. Jos ei sattumoisin nayta kuvassa laihalle tai muodikkaalle, niin sama kohtalo.

Tuskinpa kuvailemasi rekrytoijat ovat koskaan edes kuulleet pisa-tutkimuksista, hyva jos edes itse osaavat kirjoittaa virheettomasti. Joten tutkimuksista tuskin on mitaan hyotya tassa.

Fifi kirjoitti...

Susu: Voi hyvinkin pitää paikkansa. Joka tapauksessa yksityisopetus ei mua mitenkään suunnattomasti kiehdo, ainakaan nyt enää.

Stazzy: Kaikenlaisia "opetusta tarjotaan" -ilmoituksia näkee joka puolella leipomoissa ja pikkukaupoissa. Minultakin kerran kysyttiin noin vain, pystyisinkö antamaan kysyjän lukiolaistyttärelle tunteja; minun olisi kuitenkin pitänyt opettaa matematiikkaa ja filosofiaa, joten kieltäydyin kohteliaasti.

Anonyymi: Usko pois, jos minulla olisi pienintäkään mahdollisuutta hyödyntää mitä tahansa suhteita, olisin tehnyt sen jo aikoja sitten!

E:llä ei ole koko Etelä-Ranskassa muita sukulaisia kuin 88-vuotias isä. E. itse taas on valtion virkamies, ja Ranskassa fonction publiquen rekrytointi hoituu yksinomaan concoursien kautta, niihin ei tasan kukaan pysty vaikuttamaan. Meillä on hyvin vähän tuttavia, jotka kaikki ovat joko itsekin valtion virassa tai sitten sellaisissa ammateissa tai asemassa, etteivät omaa minkäänlaista rekrytointivaltaa. En tosiaan tunne Aixista ainuttakaan ihmistä, joka edes teoreettisesti pystyisi työllistämään minut.