Enpä olisi tällaistakaan kokemusta osannut kohdalleni odottaa! Olen tosiaan vasta tänään ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoilla tiistaisen kirjoitukseni jälkeen: olemme nimittäin olleet kolme päivää jumissa kotikylässämme lumen takia...! (Me siis asumme pienessä kylässä noin kymmenen kilometrin päässä Aixin kaupungista; kylä kuuluu virallisesti Aixiin, mutta sillä on mm. oma postinumero, eli kyse ei ole aivan varsinaisesta esikaupunkialueesta.)
Kuten tiistaina kerroin, tänne oli odotettavissa lunta. Minä kuvittelin lunta tulevan noin kolme senttiä ja päivittelin jo etukäteen eteläranskalaisten herkkänahkaisuutta. Vielä tiistai-iltana lunta ei kuulunut ja keskiviikkoaamuna ennen ikkunaluukkujen avaamista löin E:n kanssa vetoa, että koko lumihysteria oli ollut turhaa. Kun sitten nousin sängystä ja avasin ikkunaluukut, ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen. Lunta tuprutti sakeammin kuin Turussa kertaakaan tänä talvena, ja sitä oli mitä ilmeisimmin tupruttanut jo muutaman tunnin, koska puiden oksilla, pihalle pysäköidyn auton päällä ja naapuritalon katolla oli reilut parikymmentä senttiä lunta. Napsin välittömästi valokuvia (joita saa ihailla blogissa tammikuun lopussa, kunhan ensin pääsen kotiin) ja olin vielä siinä vaiheessa ihan innoissani kauniin valkeasta maisemasta.
Tulevat ongelmat valkenivat minulle siinä vaiheessa, kun lähdimme ulos. Märkää raskasta lunta oli jalkakäytävillä ja ajoradalla kymmeniä senttejä, harvat liikkeelle uskaltautuneet autoilijat liukastelivat puolelta toiselle ja jalankulkijat kahlasivat loskaisessa lumessa pahimmillaan polvia myöten. Hetken jo ennätin ajatella, etteivät lumiaurat ole vielä ehtineet Aixista meille asti, kunnes tajusin, ettei täällä päin yksinkertaisesti ole lumiauroja. Tällainen lumimyräkkä osuu kohdalle noin kerran 20 vuodessa, joten lumentorjuntavälineistö on paikallisesta näkökulmasta turha investointi.
Kaivoin rakkaan suomalaisen lumiharjani avulla autoa lumikasan alta noin kolme varttia ja jupisin samalla E:lle, miten voi olla mahdollista, ettei kukaan osaa tehdä mitään vastaavassa tilanteessa. Turussa tiet olisi jo aurattu ja hiekoitettu moneen kertaan ja jalkakäytävätkin puhdistettu lumesta. Täällä kaupungintalon sivukonttorin edessä pari ukkoa lapioi lunta ja heitteli oven eteen suolaa, siinä kaikki toimenpiteet kaupungin puolesta. Bussiliikenne oli lopetettu täysin, Marignanen lentokenttä suljettu ja taksikuskitkin olivat lähteneet tai jääneet kotiin. Koska meillä ei ole autossa lumiketjuja ja kesärenkailla ei voinut kuvitellakaan lähtevänsä ajamaan, olimme motissa kylässä vailla mitään mahdollisuutta päästä Aixiin. Onneksi sähköt eivät meiltä katkenneet; iltauutisten mukaan yli 6000 taloutta Bouches-du-Rhônen departementissa oli ilman sähköä vielä lumisadetta seuranneena päivänä. Myös departementin moottoritiet suljettiin ja tuhansia ihmisiä jäi jumiin autoihinsa.
Torstaina lunta ei enää satanut, mutta seutu oli edelleen sekaisin. Bussit jäivät varikolle ja E. ei uskaltanut lähteä ajamaan, joten peruutimme kaikki sen päivän menot. Eilen bussit kulkivat jo Aixin kaupungin alueella, mutta eivät vieläkään Aixin ja lähialueiden välillä. Kävimme uudelleen katsomassa autoa ja lumilapion puutteessa loin auton ympäriltä lunta muovisella rikkasihvelillä. Hätä keinot keksii...! Tänään lumi oli jo sen verran sulanut, että autoilu onnistui vaivatta, joten pääsimme vihdoin asioille Aixiin.
Viranomaisten taholta selvitetään nyt, miten on mahdollista, että Marseillen kaltainen Ranskan toiseksi tärkein kaupunki halvaantuu täysin lumisateen takia. Joku kaupungin viranomainen selitti, että lumiauroja tai muitakaan toimintasuunnitelmia ei ole, koska tilastojen valossa Provencessa ei sada tällä tavalla lunta. Nyt kuitenkin satoi, olivat tilastot siitä mitä mieltä tahansa. Uskomatonta, että kaiken tämän jälkeen Marseillen kaupunginjohtaja laskee asiasta julkisesti leikkiä ja ehdottaa, että seuraavassa budjetissa hankitaan Marseilleen kolme lumiauraa. Me sentään selvisimme tilanteesta vähällä, toisin kuin kolme Aixin seudulla lumisateen aiheuttamissa liikenneonnettomuuksissa kuollutta ihmistä, tai ne tuhatkunta lentomatkustajaa, jotka jäivät pariksi pâiväksi eristyksiin Marignanen kentälle, tai ne tuhannet autoilijat, jotka viettivät yön jääkylmissä autoissaan suljetuilla moottoriteillä.
Kuten tiistaina kerroin, tänne oli odotettavissa lunta. Minä kuvittelin lunta tulevan noin kolme senttiä ja päivittelin jo etukäteen eteläranskalaisten herkkänahkaisuutta. Vielä tiistai-iltana lunta ei kuulunut ja keskiviikkoaamuna ennen ikkunaluukkujen avaamista löin E:n kanssa vetoa, että koko lumihysteria oli ollut turhaa. Kun sitten nousin sängystä ja avasin ikkunaluukut, ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen. Lunta tuprutti sakeammin kuin Turussa kertaakaan tänä talvena, ja sitä oli mitä ilmeisimmin tupruttanut jo muutaman tunnin, koska puiden oksilla, pihalle pysäköidyn auton päällä ja naapuritalon katolla oli reilut parikymmentä senttiä lunta. Napsin välittömästi valokuvia (joita saa ihailla blogissa tammikuun lopussa, kunhan ensin pääsen kotiin) ja olin vielä siinä vaiheessa ihan innoissani kauniin valkeasta maisemasta.
Tulevat ongelmat valkenivat minulle siinä vaiheessa, kun lähdimme ulos. Märkää raskasta lunta oli jalkakäytävillä ja ajoradalla kymmeniä senttejä, harvat liikkeelle uskaltautuneet autoilijat liukastelivat puolelta toiselle ja jalankulkijat kahlasivat loskaisessa lumessa pahimmillaan polvia myöten. Hetken jo ennätin ajatella, etteivät lumiaurat ole vielä ehtineet Aixista meille asti, kunnes tajusin, ettei täällä päin yksinkertaisesti ole lumiauroja. Tällainen lumimyräkkä osuu kohdalle noin kerran 20 vuodessa, joten lumentorjuntavälineistö on paikallisesta näkökulmasta turha investointi.
Kaivoin rakkaan suomalaisen lumiharjani avulla autoa lumikasan alta noin kolme varttia ja jupisin samalla E:lle, miten voi olla mahdollista, ettei kukaan osaa tehdä mitään vastaavassa tilanteessa. Turussa tiet olisi jo aurattu ja hiekoitettu moneen kertaan ja jalkakäytävätkin puhdistettu lumesta. Täällä kaupungintalon sivukonttorin edessä pari ukkoa lapioi lunta ja heitteli oven eteen suolaa, siinä kaikki toimenpiteet kaupungin puolesta. Bussiliikenne oli lopetettu täysin, Marignanen lentokenttä suljettu ja taksikuskitkin olivat lähteneet tai jääneet kotiin. Koska meillä ei ole autossa lumiketjuja ja kesärenkailla ei voinut kuvitellakaan lähtevänsä ajamaan, olimme motissa kylässä vailla mitään mahdollisuutta päästä Aixiin. Onneksi sähköt eivät meiltä katkenneet; iltauutisten mukaan yli 6000 taloutta Bouches-du-Rhônen departementissa oli ilman sähköä vielä lumisadetta seuranneena päivänä. Myös departementin moottoritiet suljettiin ja tuhansia ihmisiä jäi jumiin autoihinsa.
Torstaina lunta ei enää satanut, mutta seutu oli edelleen sekaisin. Bussit jäivät varikolle ja E. ei uskaltanut lähteä ajamaan, joten peruutimme kaikki sen päivän menot. Eilen bussit kulkivat jo Aixin kaupungin alueella, mutta eivät vieläkään Aixin ja lähialueiden välillä. Kävimme uudelleen katsomassa autoa ja lumilapion puutteessa loin auton ympäriltä lunta muovisella rikkasihvelillä. Hätä keinot keksii...! Tänään lumi oli jo sen verran sulanut, että autoilu onnistui vaivatta, joten pääsimme vihdoin asioille Aixiin.
Viranomaisten taholta selvitetään nyt, miten on mahdollista, että Marseillen kaltainen Ranskan toiseksi tärkein kaupunki halvaantuu täysin lumisateen takia. Joku kaupungin viranomainen selitti, että lumiauroja tai muitakaan toimintasuunnitelmia ei ole, koska tilastojen valossa Provencessa ei sada tällä tavalla lunta. Nyt kuitenkin satoi, olivat tilastot siitä mitä mieltä tahansa. Uskomatonta, että kaiken tämän jälkeen Marseillen kaupunginjohtaja laskee asiasta julkisesti leikkiä ja ehdottaa, että seuraavassa budjetissa hankitaan Marseilleen kolme lumiauraa. Me sentään selvisimme tilanteesta vähällä, toisin kuin kolme Aixin seudulla lumisateen aiheuttamissa liikenneonnettomuuksissa kuollutta ihmistä, tai ne tuhatkunta lentomatkustajaa, jotka jäivät pariksi pâiväksi eristyksiin Marignanen kentälle, tai ne tuhannet autoilijat, jotka viettivät yön jääkylmissä autoissaan suljetuilla moottoriteillä.
2 kommenttia:
Huh... En kyllä toisaalta ihmettele kaupunkien haluttomuutta hankkia auroja kun talousnäkymätkään eivät ole kovin hyvät ja jos niitä ehkä tarvitaan taas kymmenen vuoden päästä. Toisaalta taas ilmastonmuutos voi aiheuttaa samanlaisen lumimyräkän jo vaikka ensi kuussa. Sitä paitsi vähän kammoksuttaa ajatus ranskalaisesta tiehuollon työntekijästä, joka kerran viidessä vuodessa hyppää lumiauran ohjaimiin ja jyristelee kapeilla kaduilla - Suomessakin aurat saavat ihan kiitettävää tuhoa välillä aikaan osuessaan katukiveyksiin jne. :)
Kateellisena luin, että sinnekin saitte lunta edes vähäksi aikaa! Tokihan sitä täällä Turussakin oli, mutta viime yönä taas teki katoamistempun ja vettä tulee :p Ihan hassua, myös siellä tutuissa paikoissani Kanadassa Vancouverin lähellä on paljon lunta, vaikkei todellakaan normaalisti ole, ja Madridissakin näköjään on tuiskunnut. Ai niin, tässä tämän uuden blogini osoite.. En kyllä tiedä tuleeko päivitettyä useammin kuin vanhaakaan. Piti silti vaihtaa Bloggeriin, kun Vuodatus alkoi ryppyillä kunnolla.
Lähetä kommentti