Olen jälleen kotiutunut melko tavanomaisen matkustuspäivän jälkeen. Tällä kertaa extrana oli lentokoneen äkillinen ylösveto juuri ennen laskeutumista Helsinki-Vantaalle. Niin tavallisia kuin ylösvedot kuulemma ovatkin, minun kohdalleni ei sellaista vielä ollut sattunut. Mitään vaaratilannetta ei toki päässyt syntymään, mutta tuntui kummalta, kun kesken laskuliitelyn kone yhtäkkiä veti moottorit täysille ja syöksähti ylöspäin. Kapteeni vain totesi, että "lennonjohto vähän sääti". Onneksi ei tuon enempää säätänyt... ja onneksi minä en ole koskaan pelännyt lentämistä. Totuttuun tapaan matkalaukkuni jäi ylimääräiseksi vuorokaudeksi Pariisiin, ja se palautettiin hyvässä kunnossa eilisiltana.
Lähes koko eilinen päivä kului tuoreinta perheenjäsentä Siiriä ihastellessa. Kuukauden ja kahden päivän ikäinen tomera mopsityttönen kokeili ahkerasti upouusia hampaitaan varpaisiini, mönki edestakaisin pörröisellä olohuoneen matolla ja ärisi vihaisesti joutuessaan vähän väliä paijattavaksi. Siiri päätyi myös noin kolmeenkymmeneen valokuvaan, joista parhaat ilmestynevät ensi viikolla myös blogiin. Siirin jälkeen Mirkku tuntui valtavan isolta! Eikä hän enää mikään vauva olekaan: viimeinen pentunäyttely on takana, ensimmäinen juoksu parhaillaan menossa ja sen kunniaksi pikku lyttykuono on puettu vaaleanpunaisiin röyhelöpikkuhousuihin. Miksi mopovaavit kasvavat niin nopeasti?!
Uuden vuoden kunniaksi olen aikeissa uudistaa enemmän tai vähemmän sekä elämäntapojani että blogiani. Stazzyn kanssa meillä on parhaillaan meneillään blogin ulkoasun tuunausprojekti, ja mitä minuun tulee, olen vakaasti päättänyt keventyä noin 10-25 kg kuluvan vuoden aikana. BMI:ni huitelee taas vaihteeksi lukemissa, joista on viisainta vaieta visusti, ja tänään alkoi vihdoin tuntua siltä, että asialle täytyy tehdä jotain. Mitään julkista laihdutusblogia en missään nimessä ryhdy pitämään, mutta olenpahan nyt ainakin maininnut asiasta, jotta päätös ei jää pelkän oman hyvän (ja heikon) tahtoni varaan. Minun tapauksessani tie helvettiin on aivan liian usein kivetty hyvillä päätöksillä...!
Lähes koko eilinen päivä kului tuoreinta perheenjäsentä Siiriä ihastellessa. Kuukauden ja kahden päivän ikäinen tomera mopsityttönen kokeili ahkerasti upouusia hampaitaan varpaisiini, mönki edestakaisin pörröisellä olohuoneen matolla ja ärisi vihaisesti joutuessaan vähän väliä paijattavaksi. Siiri päätyi myös noin kolmeenkymmeneen valokuvaan, joista parhaat ilmestynevät ensi viikolla myös blogiin. Siirin jälkeen Mirkku tuntui valtavan isolta! Eikä hän enää mikään vauva olekaan: viimeinen pentunäyttely on takana, ensimmäinen juoksu parhaillaan menossa ja sen kunniaksi pikku lyttykuono on puettu vaaleanpunaisiin röyhelöpikkuhousuihin. Miksi mopovaavit kasvavat niin nopeasti?!
Uuden vuoden kunniaksi olen aikeissa uudistaa enemmän tai vähemmän sekä elämäntapojani että blogiani. Stazzyn kanssa meillä on parhaillaan meneillään blogin ulkoasun tuunausprojekti, ja mitä minuun tulee, olen vakaasti päättänyt keventyä noin 10-25 kg kuluvan vuoden aikana. BMI:ni huitelee taas vaihteeksi lukemissa, joista on viisainta vaieta visusti, ja tänään alkoi vihdoin tuntua siltä, että asialle täytyy tehdä jotain. Mitään julkista laihdutusblogia en missään nimessä ryhdy pitämään, mutta olenpahan nyt ainakin maininnut asiasta, jotta päätös ei jää pelkän oman hyvän (ja heikon) tahtoni varaan. Minun tapauksessani tie helvettiin on aivan liian usein kivetty hyvillä päätöksillä...!
1 kommenttia:
Tervetuloa kotiin!
Mitä jos perustettais sellainen erittäin salainen pikku painonpudotusryhmä?
Merci huutelee Tassu tuolta herkkukupilta. Ranskantuliaset maistui niin, että piti se tyhjä peltipurkkikin käydä nuolemassa...(Veau et Legumes)
Lähetä kommentti